Välillä kaduttaa, että otin miehen takaisin.
Eromme aikana mies vakuutti muuttuneen. Oli rauhallinen, ei koskaan menettänyt hermojaan. Nyt kun olemme yhdessä, mies huutaa minulle taas päivittäin, komentelee ja määräilee. Välillä suututtaa, että miksi olin niin sinisilmäinen ja uskoin hänen muuttuneen. Mies on kylmä. Ei koskaan ota huomioon tunteitani, ei lohduta jos jotain sattuu, ei halaa. Lääppiä jaksaa ja tunkea iholle väkisin.
Miksi palasin yhteen kun mitään en tässä liitossa muuta saa kuin sen, että meillä menee taloudellisesti paremmin kun olemme yhdessä.
Kommentit (8)
Voi sitä uudelleenkin erota. Ei ikävää käytöstä tarvitse ottaa vastaan.
Kannattaa heittää ukko uudestaan ovesta suoraan ulos!
Elämä on liian lyhyt tommoseen kärvistelyyn!
Rahoista viis kun hermot menee!
Monet miehet on just tommosia. Uhoavat jotain ja sitten kun jäävät yksin joutuvat suunnilleen suljetulle kuten eräskin rokkari. Ulkoruokintaan kuuluvaat.
Ja kuinka nopeasti tämä uros väitti muuttuneensa?
Jotta väkivaltainen ihminen paranisi väkivaltaisuudestaan, siihen menee vuosia, eikä se onnistu ilman ammattiapua. Silloinkaan et voi olla 100% varma muutoksesta ja muutoksen pysyvyydestä.
Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesv iha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.
Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."