Papille vai poliisille?
Minulla on tunnollani ikäviä asioita liittyen sukulaisen, joka on jo kuollut. Ne nousevat välillä mieleen ja vaivaavat todella paljon. Tunnen itseni hirviöksi. En tahallani toiminut huonosti, mutta ymmärrykseni oli tuolloin vaillinainen. Mitä tekisin näiden omantunnon tuskin kanssa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin papille, ja sitten poliisille jos se on tarpeellista?
Minulla on paljon holtittomuutta menneisyydessä moneen asiaan liittyen. Omatunto muistuttelee niistä aika ajoin. En voi uskoa olleeni sama ihminen kuin nykyään.
Taidan soitella jollekin papille, että saan jonkinlaisen rauhan. Psykologit ei nyt tässä auta, kun asiat ovat sielunhoidollisia. Varmaan se pappi kehottaa ottamaan virkavaltaan yhteyttä mikäli kokee sen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin papille, ja sitten poliisille jos se on tarpeellista?
Minulla on paljon holtittomuutta menneisyydessä moneen asiaan liittyen. Omatunto muistuttelee niistä aika ajoin. En voi uskoa olleeni sama ihminen kuin nykyään.
Taidan soitella jollekin papille, että saan jonkinlaisen rauhan. Psykologit ei nyt tässä auta, kun asiat ovat sielunhoidollisia. Varmaan se pappi kehottaa ottamaan virkavaltaan yhteyttä mikäli kokee sen tarpeelliseksi.
Oletko murhannut jonkun? Muut rikokset vanhenee, mutta se ei.
Eipä kai poliisi voi mitään tehdä, jos ei sulla ole jotain rikosta tunnustettavana tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin papille, ja sitten poliisille jos se on tarpeellista?
Minulla on paljon holtittomuutta menneisyydessä moneen asiaan liittyen. Omatunto muistuttelee niistä aika ajoin. En voi uskoa olleeni sama ihminen kuin nykyään.
Taidan soitella jollekin papille, että saan jonkinlaisen rauhan. Psykologit ei nyt tässä auta, kun asiat ovat sielunhoidollisia. Varmaan se pappi kehottaa ottamaan virkavaltaan yhteyttä mikäli kokee sen tarpeelliseksi.
Oletko murhannut jonkun? Muut rikokset vanhenee, mutta se ei.
En ole sentään murhannut ketään.
Vierailija kirjoitti:
Terapia?
Terapia ei auta omantunnon tuskiin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kai poliisi voi mitään tehdä, jos ei sulla ole jotain rikosta tunnustettavana tms.
Poliisi taitaa olla väärä osoite. Jos on jotain rikollista tapahtunut, niin kai ne on jo vanhentunut. Kaipaan eniten kai jotain synnintunnustusta ja vapautusta menneistä. Ehkä joku ripittäytyminen voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko murha todellakin ikuinen?
On
Suosittelen ottamaan yhteyttä pappiin, sillä asia selvästi vaivaa mieltäsi. Omantunnon syyttäessä on lupa, ja kannattaa kääntää katse itsestä ja omasta mahdottomuudesta kohti keskimmäistä ristiä, syntisi on siellä jo sovitettu. Tsemppiä ja siunausta!
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ottamaan yhteyttä pappiin, sillä asia selvästi vaivaa mieltäsi. Omantunnon syyttäessä on lupa, ja kannattaa kääntää katse itsestä ja omasta mahdottomuudesta kohti keskimmäistä ristiä, syntisi on siellä jo sovitettu. Tsemppiä ja siunausta!
Kiitos paljon sinulle! Kurjien itsesyytösten kanssa on vaikeaa elää hyvää elämää. Haluan antaa tämän taakkani jo pois. Nyt taitaa olla sen aika.
Ehkä ensin papille, ja sitten poliisille jos se on tarpeellista?