burnoutin jälkeiset urasuunnitelmat

Et menetä mitään, jos kokeilet. Hoiva-avustajan oppisopimuksia kantsii kysellä vaikka hoivakodeista, sairaaloista yms. Kokeilemallahan se vaan selviää, että tykkäätkö. Myös joku laitoshuoltajan homma voi olla ok, jos fyysinen kuormitus ei haittaa ja antaa vanhojen 30v talossa olleiden kääkkien piikittelyjen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Riippuu myös miksi paloit loppuun työssäsi. Oliko sama työpaikka molemmilla kerroilla? Minulla ollut kans kaksi kertaa burnout out, kahdessa eri työpaikassa. Ensimmäisessä oli työyhteisön ongelmat syy ja toisessa liika vastuu ja kiire. Minulle tuli toi sama fiilis että haluan jotain helppoa, helpompaa, en halua olla päättävässä asemassa jne. Olen ollut nyt 3 kk työkokeilussa sosiaalialalla ja suorittavassa työssä. Ja ymmärrän nyt ettei se ole minun juttu. Käskyt tulee ylempää ja omaan työhön/työaikoihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Lisäksi vastuu on aika vähäistä, eli on ns ylempiä jotka kantavat vastuun minunkin työstäni. Todella tylsää. En suosittele

olin samassa työssä ja samassa työyhteisössä: loppuunpalamisen syiksi koin työyhteisön sekä työkuvan ongelmat samaan aikaan, jos olisi ollut vain toinen noista niin uskon, että olisin jaksanut huomattavasti paremmin. -ap

Eli työ itsessään ei ole se ongelma. Oletko saikulla nyt? Kokeile sinäkin hakea työeläkelaitokselta ammatillista kuntoutusta niin pääset sitä kautta työkokeiluun kokeilemaan noita töitä joista mainitsit.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös miksi paloit loppuun työssäsi. Oliko sama työpaikka molemmilla kerroilla? Minulla ollut kans kaksi kertaa burnout out, kahdessa eri työpaikassa. Ensimmäisessä oli työyhteisön ongelmat syy ja toisessa liika vastuu ja kiire. Minulle tuli toi sama fiilis että haluan jotain helppoa, helpompaa, en halua olla päättävässä asemassa jne. Olen ollut nyt 3 kk työkokeilussa sosiaalialalla ja suorittavassa työssä. Ja ymmärrän nyt ettei se ole minun juttu. Käskyt tulee ylempää ja omaan työhön/työaikoihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Lisäksi vastuu on aika vähäistä, eli on ns ylempiä jotka kantavat vastuun minunkin työstäni. Todella tylsää. En suosittele

Minä paloin loppuun siksi, että jouduin asiantuntijatyöni ohessa tekemään avustajatason paskaduunia. Se ei loppunut ikinä, vaikka sitä kuinka teki, eikä se antanut minulle mitään, otti vain.

Mulle kävisi sama kuin sulle. En yhtään viihtyisi tuollaisessa työssä, vaikka sosiaalialan suorittava työ on todella tärkeää ja sitä pitäisi olla enemmän tarjolla, että muille jäisi enemmän aikaa siihen haastavaan työhön, johon ovat saaneet koulutuksen.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös miksi paloit loppuun työssäsi. Oliko sama työpaikka molemmilla kerroilla? Minulla ollut kans kaksi kertaa burnout out, kahdessa eri työpaikassa. Ensimmäisessä oli työyhteisön ongelmat syy ja toisessa liika vastuu ja kiire. Minulle tuli toi sama fiilis että haluan jotain helppoa, helpompaa, en halua olla päättävässä asemassa jne. Olen ollut nyt 3 kk työkokeilussa sosiaalialalla ja suorittavassa työssä. Ja ymmärrän nyt ettei se ole minun juttu. Käskyt tulee ylempää ja omaan työhön/työaikoihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Lisäksi vastuu on aika vähäistä, eli on ns ylempiä jotka kantavat vastuun minunkin työstäni. Todella tylsää. En suosittele

Ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä missä on tällainen sosiaalialan paikka? En nimittäin ole 20 vuoteen nähnyt, että ylemmät ottavat vastuun. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös miksi paloit loppuun työssäsi. Oliko sama työpaikka molemmilla kerroilla? Minulla ollut kans kaksi kertaa burnout out, kahdessa eri työpaikassa. Ensimmäisessä oli työyhteisön ongelmat syy ja toisessa liika vastuu ja kiire. Minulle tuli toi sama fiilis että haluan jotain helppoa, helpompaa, en halua olla päättävässä asemassa jne. Olen ollut nyt 3 kk työkokeilussa sosiaalialalla ja suorittavassa työssä. Ja ymmärrän nyt ettei se ole minun juttu. Käskyt tulee ylempää ja omaan työhön/työaikoihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Lisäksi vastuu on aika vähäistä, eli on ns ylempiä jotka kantavat vastuun minunkin työstäni. Todella tylsää. En suosittele

Ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä missä on tällainen sosiaalialan paikka? En nimittäin ole 20 vuoteen nähnyt, että ylemmät ottavat vastuun. Päinvastoin.

Täällä pohjoisessa. Tämä paikka on yllättänyt minut myös sillä että työyhteisö ja pomot on tosi sydämellisiä. Vaikka kaikki naisia ja useinhan naisvaltasissa työpaikoissa työyhteisöt on melko myrkyttyneitä. Että tämä on kyllä helmi paikka noiden puolesta mutta itse työssä tylsistyn.

Tuo työkokeilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös miksi paloit loppuun työssäsi. Oliko sama työpaikka molemmilla kerroilla? Minulla ollut kans kaksi kertaa burnout out, kahdessa eri työpaikassa. Ensimmäisessä oli työyhteisön ongelmat syy ja toisessa liika vastuu ja kiire. Minulle tuli toi sama fiilis että haluan jotain helppoa, helpompaa, en halua olla päättävässä asemassa jne. Olen ollut nyt 3 kk työkokeilussa sosiaalialalla ja suorittavassa työssä. Ja ymmärrän nyt ettei se ole minun juttu. Käskyt tulee ylempää ja omaan työhön/työaikoihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Lisäksi vastuu on aika vähäistä, eli on ns ylempiä jotka kantavat vastuun minunkin työstäni. Todella tylsää. En suosittele

Ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä missä on tällainen sosiaalialan paikka? En nimittäin ole 20 vuoteen nähnyt, että ylemmät ottavat vastuun. Päinvastoin.

Täällä pohjoisessa. Tämä paikka on yllättänyt minut myös sillä että työyhteisö ja pomot on tosi sydämellisiä. Vaikka kaikki naisia ja useinhan naisvaltasissa työpaikoissa työyhteisöt on melko myrkyttyneitä. Että tämä on kyllä helmi paikka noiden puolesta mutta itse työssä tylsistyn.

Tuo työkokeilija

Tylsistymisen kyllä ymmärrän, jos on tottunut ns. haastamaan päätään. Itsekin jatkokouluttaudun juuri tuosta syystä. Työn tylsyyskin alkaa pidemmän päälle syödä sekä motivaatiota että jaksamista.

Jos taipumusta perfektionismiin, kannattaa pohtia voiko kaipuu helpompaan työhön olla salaista kaipuuta onnistumiseen täydellisesti mutta vain rimaa laskemalla. Eli ei muututakaan vaan siirrellään maalitolppia.

Itse olen myös loppuunpalanut ja siinä sivussa useita muita diagnooseja. Burnout on siinä mielessä haasteellinen että työelämään paluu ei aina ole niin helppoa. Yhä useammassa tehtävässä nykyisin mainitaan että "työskentelet paineeen alaisena" ja ei vaadi suurta tietäjää arvaamaan mitkä ovat mahdollisuudet kun menet sanomaan että paloit edellisessä työssäsi loppuun.

Myös se että on ollut työelämästä poissa ja kertoo syyksi loppuunpalamisen ei ole omalla kohdalla ainakaan tuottanut hyviä tuloksia. Monelle se on riski palkata työntekijä, ja työelämä tänä päivänä suosii nuorta suorittajaa enemmän kuin keski-ikää lähentelevää kuntoutujaa.

En halua kirjoituksellani masentaa ja voi olla että oma polkusi on täysin erilainen kuin minun mutta halusin vain jakaa millaisia haasteita loppuunpalamisesta ja työelämään paluusta voi tulla vastaan. Kuntoutuksen kautta voi päästä uudelle alalle, mikä voisi olla siinä mielessä hyvä että se olisi ikäänkuin uusi alku.

Minä olen palanut loppuun hoiva-alalla. Maisteri ja AMK-tutkinto. Burnout voi olla myös bored out, jos haastetta on liian vähän.