Miten löytää joku sopu vanhojen vanhempien auttamisesta?

Kolme lasta, kaksi perheellisistä työelämässä ja yksi perheetön sairauseläkeläinen. Aviopuoliso muistisairaan omaishoitajana ja avun tarve kasvaa koko ajan. Sairauseläkeläinen on äärimmäisen vaativa persoona ja hankala; kykenemätön kompromisseihin ja omasta mielestään aina oikeassa. Jaksaa valittaa että joutuu tekemään kaiken ja toisaalta kenenkään muun ratkaisut ei kelpaa. Nyt on muistisairaus on edennyt siihen että edunvalvontavaltuutus täytyy ottaa käyttöön (pitkä ja hankala prosessi joka tapauksessa; dvv:ssa on kuukausien jonot) Nyt hankala ilmoitti että aviopuolisoiden välille tehty valtuutus on ollut painostettu ja väärin tehty; hänen pitäisi olla edunvalvoja ja potilas on näin itse aikanaan sanonut muttei aviopuoliso ole kuunnellut ja on tehnyt ”vääränlaisen” paperin, jossa siis allekirjoitukset ja todistajat ihan asiallisesti. Huoh…. Ja tämä sama asia on melkein asiassa kuin asiassa; hankala haluaa että kaikki tehdään hänen ainoan oikean mielipiteen mukaan ja hän osaa ja hallitsee kaiken. Ja sitten on vihainen, ärtynyt ja suuttunut kun kukaan ei auta eikä ole hänen kanssaan samaa mieltä (vastustaa mm tiettyjä lääkkeitä, päättää ravintolisistä, ei suostu ulkopuoliseen apuun jne. ) Joka asiasta tulee vääntöä ja vaihtoehdot on että muut taipuu tai väistää. Vanhemmat ei ymmärrä dynamiikkaongelmaa ollenkaan ja ihmettelevät kireää ilmapiiriä ja aivan liian usein jättävät asioita kertomatta hankalle kun ”hän kuitenkin suuttuu” Ja sitten suuttaa entistä enemmän kun asiat tuppaa tulemaan esille enemmin tai myöhemmin… Ikävää aina taipua yhden tahdon mukaan ja ikävää että riidat vaan pahenee. Miten tälläistä voi ratkoa kun yksi neljästä porukassa ei halua keskustella ja 3 muuta (2 lasta + iäkäs, mutta terve aviopuoliso) ovat yleensä lähempänä mielipiteissään?