Lue keskustelun säännöt.
Ero, kun on vain kasvettu erilleen
12.07.2021 |
Kannattaako ero, kun liitossa ei ole mitään suurempaa vikaa? Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmia tai pettämistä. Meillä on alle kouluikäiset lapset. Olemme vain ajautuneet erilleen vuosien mittaan, ja tuntuu, ettei meillä ole enää mitään muuta yhteistä kuin lapset.
Siitä kohteliaasta ja idealistisesta opiskelijapojasta, jonka tapasin vuosia sitten, on tullut ukkoutunut, kärttyinen ja kyyninen kokoomuksen äänestäjä. Itse olen edelleen se sama hippityttö ja tuntuu, että puhumme nykyään eri kieliä. Kommunikaation taso on nykyään 0. Tänään, kun yritin jutella miehen kanssa, mies sanoi ettei nykyään ymmärrä minua ollenkaan. Lisäksi lasten- ja kodinhoito on jäänyt lähes täysin minun hoidettavakseni. Tuntuu, että kanssamme asuu perässävedettävä kiukkupussi, ja kaikki on helpompaa, kun mies ei ole paikalla.
Olen miettinyt eroa jo vuoden verran. Jos lapsia ei olisi, olisin lähtenyt jo kauan sitten. Olen itse eroperheestä, enkä haluaisi lasteni kokevan samaa, etenkään uusperhehelvettiä (puhun kokemuksesta). Kannattaako erota? Epäilen, ettei mies suostu terapiaan.
Kommentit (7)
Eli mies on kasvanut aikuiseksi ja sinä maalailet edelleen taivaanrantaa... peiliin katsomisen paikka. Miestä varmaan vituttaa kun vaimo ei ole ihmisenä kehittynyt yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kertomus valitettavasti kuulostaa aika provolta.
Ei se ole "vain erilleen kasvamista" jos toinen vain kiukuttelee ja jättää omat hommansa toisen hoidettaviksi. Kyllä silloin on isommat ongelmat.
Rohkea nainen puhuisi tuossa kohdassa miehelle teemalla "haluammeko jatkaa yhdessä ja mitä olemme molemmat sen eteen valmiit tekemään vai erotaanko heti".
Eli sinulle riittää parisuhteeseen kriteeriksi, kun ei juo, petä eikä käytä alkoholia. No voit ottaa kenen tahansa Petterin Prismasta, jos tuo riittää sinulle.
Ihan hauskaa, että jonkun mielestä tilanteemme kuulostaa provolta, mutta olen ihan tosissani. Kai se on ihan yleistä, että ihmiset muuttuvat vuosien mittaan ja siitä seuraa konflikteja parisuhteeseen?
Meille taisi käydä se klassinen, haluttiin ja saatiin lapsia. Olin kotona lasten kanssa ja samalla miehen ura lähti kovaan nousuun. Ehkä molemmat muututtiin noihin aikoihin. Minun uudet ystävät noihin aikoihin on kotiäitejä, miehen uraohjuksia. Ehkä olen jotenkin jumissa vanhassa? En olisi ikinä uskonut, että olisimme tässä pisteessä. Olimme todella rakastuneita ja onnellisia ja olimme pitkään yhdessä ennen lapsia. Ja nyt meillä ei tunnu olevan mitään yhteistä. Lasten takia haluaisin vielä yrittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hauskaa, että jonkun mielestä tilanteemme kuulostaa provolta, mutta olen ihan tosissani. Kai se on ihan yleistä, että ihmiset muuttuvat vuosien mittaan ja siitä seuraa konflikteja parisuhteeseen?
Meille taisi käydä se klassinen, haluttiin ja saatiin lapsia. Olin kotona lasten kanssa ja samalla miehen ura lähti kovaan nousuun. Ehkä molemmat muututtiin noihin aikoihin. Minun uudet ystävät noihin aikoihin on kotiäitejä, miehen uraohjuksia. Ehkä olen jotenkin jumissa vanhassa? En olisi ikinä uskonut, että olisimme tässä pisteessä. Olimme todella rakastuneita ja onnellisia ja olimme pitkään yhdessä ennen lapsia. Ja nyt meillä ei tunnu olevan mitään yhteistä. Lasten takia haluaisin vielä yrittää.
Ap
Mutta haluaako mies vielä yrittää? Et edes tiedä, koska et uskalla puhua. Ei se yrittäminen voi olla sitä, että sinä vaan yrität sietää entistä enemmän samalla kun mies kiukuttelee menemään ja loisii sinun työpanoksella entistä röyhkeämmmin. Sun pitää puhua sille, ap, ja vaatia vastauksia vaikka se kiukuttelisikin sulle.
Uppista.
Ehkä jonkun muunkin parisuhde on muuttunut surkeaksi vuosien saatossa ja ero harkinnassa?