Mitä elämässäsi tapahtui 30 -50 ikävuosien aikana?

30-40 välillä asuin 5 eri maassa. Sain kaksi lasta sekä useita mielenkiintoisia työpaikkoja. Ostin kaksi asuntoa, joista toinen tämänhetkinen kotimme. Reissasin paljon - tosin lasten synnyttyä vähemmän reppumatkailua ja enemmän hotelleja ja asuntoautoilua. Olen saanut uusia ystäviä ja aloittanut uusia harrastuksia. Opin pelaamaan shakkia. Ihastuin kolme kertaa (en pettänyt kertaakaan). Minulla epäiltiin yhtä vakavaa sairautta, joka onneksi oli väärä hälytys. Nyt vasta 40v täynnä joten tulevasta vuosikymmenestä on paha sanoa.

Nuuhkin kiveshikeä.

Lihoin 35kg.

N36 ja 100kg

Sain kaksi lasta. Valmistuin. Olin kolmessa hyvässä työpaikassa. Ostin asunnon. Matkustelun. Olin salarakas. Erosin. Muutin vuokra-asuntoon. Löysin miesystävän. Ostin asunnon.

Ihanaa ja kamalaa elämää.

Ei mitään. Tai vielähän on vähän jäljellä.

Poikuus48

Sain kaksi lasta (kolmen aiemman lisäksi), opiskelin uuden ammatin, rakensimme mieheni kanssa talon, ostimme asuntovaunun, hankimme mökin, sain kaksi lapsenlasta, äitini kuoli, leikkasin hiukset aivan lyhyeksi ja kasvatin taas pitkiksi, olen laihtunut/laihduttanut yhteensä n. 30 kg ja saanut vastaavasti lisää painoa 50 kg  (joten saldo +20 kg), hankin älypuhelimen, liityin Instagramiin, aloitin kuntosaliharjoittelun noin niinkuin muutamia asioita mainitakseni.

Jättäydyin työttömäksi. Elelin viitisen vuotta tuilla ja rikastuin kryptoilla. Edelleen onnellisena työttömänä, mutta miljonäärinä.

Kasvattelin kolmea lastani yhdessä puolison kanssa, olin yrittäjänä ja tein siinä melkein konkurssin, ainakin jouduin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, erosin, pääsin jaloilleni ja elelen nykyisin onnellista elämää. Työni on mukavaa. Lapseni ovat löytäneet paikkansa elämässään ja meillä on läheiset välit. Myös taloudellinen tilanteeni on nyt hyvä, jollei jopa kiitettävä.

Tein ihan liikaa töitä ja 'elämän eläminen' jäi liian vähälle. Nyt kroonisesti sairastunut kun en jaksanut pitää itsestä huolta liiallisen työmäärän takia. Älä sorru tähän virheeseen!

Kadun, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Nauti elämästä kun se on parhaimmillaan äläkä pilaa sitä minkään työnantajan takia!!

30 - 40v oli kauheinta aikaa elämässäni, narsistinen kumppani ja muutenkin vääränlaisia ihmisiä elämässäni, masennusta, terveys- ja rahaongelmia.... Neljänkympin kieppeillä elämä alkoi parantua, terveys taas kunnossa, ihana mies, sain lapset, oman talon, oman yrityksen, matkustelua, ihania uusia ystäviä...

Toinen lapsemme syntyi, menimme naimisiin, opiskelin uuden ammatin, löysin vakituisen työn uudelta alalta, ostimme talon. Tämä siis välillä 30-40v.

Sain vakituisen työpaikan, menin naimisiin, rakennettiin talo, saatiin lapsi, oma isä kuoli.

Rupsahtaminen.

N40 :(

Valmistuin maisteriksi. Sain 7 lasta. Löysin unelmieni ammatin, johon nyt opiskelen.

Siinäpä tärkeimmät.

Matkustelin, tein paljon töitä, menin naimisiin, sain kolme lasta, aloin opiskella uutta ammattia. Nämä välillä 30-40. Isä sairastui ja kuoli, erosin, ostin isomman asunnon itselle ja lapsille. Täysin ylityöllistetty ja ruuhkavuodet painaa päälle tällä hetkellä kun olen 43.

30-vuotiqqnq tqjusin nuoruuden olevan ohi. Olin yrittänyt ulkomaille töihin jabkun se ei onnistunut, ostin oman asunnon. Yritin vokotella naisia ja ains välillä onnistuin. Pärjäsin työelämässä ja sain jännän duunin, viimeistelin maisterintutkinnon. Tapasin nykyisen vaimon, saimme lapsen ja toisenkin,.muutettiin pari kertaa. Viiskymppisenä jämähdin töissä simppeliin hommaan mutta hyvällä palkalla. Se eintarjonnut haastetta mutta olin - ja olen - hyvä. asten kasvaessa harrastin paljon sekä perheen kanssa että yksin - opiskelujen ja vauvaiän jälkeen minulla on ekaa kertaa joutilaita iltoja. Olen edelleen kunnossa, mutta joskus tuntuu että pitäisi ottaa kaksi isoa aamukampa toinen asuntolainalle ja toinen eläkkeelle. Minulla menee kaikinnpuolin kivastibjabtunnen syvää onnellisuutta mutta 53- vuotiaana en enää ylene töissä enkä myöskään halua uutta vaimoa/perhettä - elämässä ei ole jännitettävää.

up