Jutteleeko muut kodinkoneille ja tavaroille?

Ovatko ne joskus vastanneet takaisin? ;)

Juttelen ja kehun. Toi pesukone ei aina meinaa lingota jos laitan liikaa pyykkiä mutta sitten jaksaa kuitenkin nii pakkohan sitä on tsempata. :'D

Minä juttelen pistorasiaan ja kuuntelen

Flesarilleni juttelen joka päivä.

Mä juttelin alussa meidän uudelle pesukoneelle. Johtui tosin siitä, että se piipittää samoin kun meidän koira, kun sillä on pissahätä.

Mun mies aina haukkui ja kiroili meidän entiselle autolle, niin se ei toiminut. Minä yritin jutella sievästi, niin se toimi paremmin. Sitten vaihdettiin uudempaan, kun se ei totellut enää minuakaan.

Joo kiittelen joskus hyvin tehdystä työstä, tai sadattelen. Kukille juttelen koko ajan.

Aamuisin hoputan kahvinkeitintä ja imurille nyt pitää aina kiroilla. 

Joo. Vähän pakko kiittää koneita hyvin tehdystä työstä. Ja autoa erityisesti. Hänellä on ollut vähän vaikeaa.

Kyllä juttelen. Imurin kanssa viisastelen. Mattotapparin kanssa politikoin. Soittimen kanssa lauletaan lujaaa. Jne. En tarvitse ystäviä kovin paljon. Näitten suut saan myös tukittua napin painalluksella.

Meillä pyykinpesukone piipittelee pesun loputtua, kolme piippauksien sarjaa n. 20 sek välein. Musta tuntuu että se hoputtaa, kun piipittää uudestaan, niin vastailen (missä ikinä satun olemaankaan), että "tullaan, tullaan!".

Robotti-imurille tulee myös puhuttua, tai lähinnä kannustettua sitä että pääsis kynnyksen yli.

Kukille pitääkin jutella, ne tykkää hiilidioksidista.

Koneille en sentään juttele mutta koirille kyllä. Eihän ne suurimmasta osasta puhetta mitään ymmärrä, tietyt sanat toki ja äänensävyt. Mutta vahvistaa bondausta kuitenkin.

Juttelen tv:n kanssa. Välillä sanon sille: "Soopaa" ja vaihdan kanavaa tai vaiennan sen. Erityisesti kaupalliset tiedotteet ärsyttävät. Netissä laulan J. Karjalaisen kanssa ja nyökyttelen ylimääräisten uutisten lukijalle. Rämisevälle tuulettimelle sanon: "Lopeta!" ja se tottelee, kun vain painan valkoista 0-nappia. Pyykkikonetta paukautan nyrkillä, jos se ei linkoa. Kerran se nielaisi rievun, jolla pyyhin sitä. Liikkeen halvin tarjous aiheutti satasen lisälaskun. Vuodesohvaa pitää potkia, jotta se menee kunnolla kasaan. Aamuisin en kestä mikroaaltouunin kilahdusta, joten sen ovi ei sulkeudu täydellisesti, kun stopparina on vanutuppo. Välillä minulta menee hermot ja kiroan. Kadun sitä, mutta uskon, että koneet ja laitteet antavat anteeksi.  Monenlaista kommunikaatiota on välillämme, sanatontakin.

No tietokoneelle tuntuu puhuvan kaikki: "No voe perkeleen rakkine nyttt..."lähdetään hakemaan tiedostoa," no helevetti, suksellako sitä lähettiin hakemaan...Ee, ee voi näyttää tiedostoa...justiisa niin. Nyt saatanan rakkine, jos et ala toemia niin lyön vasaralla mäskiks. Ee  VOE olla näen vaekeeta...toemi nyt ääärrh"' .

 Tällä tavalla puhun tietokoneelle ja oikeastaan kaikki ihmiset, jotka tunnen. Murre voi vaihtua.

Imurille: " No tule nyt sieltä stana...no voe, mattoko ol muka niin korkee, että et piäse...minkäs takia sinä et ime yhtään? Helevetistäkö sinä oot tuon nenäliinan tuonne imassu..."

Pesukoneelle: "Vieläkö sinä jylleet? Mitenkä helevetin pitkä ohjelma sulla muka on? Ala nyt jo lingota". Ja kun pesukone on pyörittänyt ohjelmansa loppuun, se piippaa. "No joo joo joo, kuulen kuulen. Turpa kiini nyt.

Tulen tulen...Helevetti tuntuu, että räjähtää just koko masiina....JOO JOO JOO!".

Vaikka käytän näin paljon voimasanoja, se johtuu vain siitä, että minulla on ruma tapa.  Kotityöt eivät siis ole hankalia tai vastenmielisiä.  

 Kahvinkeitinkin saa joskus moitteita, vaikka toimii ihan kuin pitääkin. 

Ja että vastaavatko kodinkoneet minulle? Tottakai ne puolustautuvat, hyvänen aika. Imuri varsinkin väittää vastaan, jos kysyn onko pölypussi täynnä: " E-eee ooo, elä aakase sitä kantta! Ilettää. Iiik, ee sua kahtoo!" 

Vierailija kirjoitti:

Kukille pitääkin jutella, ne tykkää hiilidioksidista.

Koneille en sentään juttele mutta koirille kyllä. Eihän ne suurimmasta osasta puhetta mitään ymmärrä, tietyt sanat toki ja äänensävyt. Mutta vahvistaa bondausta kuitenkin.

Koirat ymmärtää kaiken mitä puhut. Jotkut lauserakenteet voivat olla haasteellisia mutta aikansa mietittyään asia selviää kyllä. Varsinkin jos taloudessasi on kissa, se neuvoo vaikeimmat sanat ja käsitteet.

 Joskus kissa voi kyllä ihan piruuttaan neuvoa väärin. 

Kun katsot koiraasi silmiin, niin eikö se näytäkin katseellaan, että se ymmärtää mitä sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Aamuisin hoputan kahvinkeitintä ja imurille nyt pitää aina kiroilla. 

Mä just samoille. Aamulla hoen kahvinkeittimelle: yritä ny sentään vähän nopeammin tippua....

Imurille: älä ny vaan sano, että pussi on taas täynnä...

Kissanlaatikolle: voi kun säkin puhdistuisit itsestään.

Puurokattilalle: kuin sä voit aina polttaa puurot pohjaan. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukille pitääkin jutella, ne tykkää hiilidioksidista.

Koneille en sentään juttele mutta koirille kyllä. Eihän ne suurimmasta osasta puhetta mitään ymmärrä, tietyt sanat toki ja äänensävyt. Mutta vahvistaa bondausta kuitenkin.

Koirat ymmärtää kaiken mitä puhut. Jotkut lauserakenteet voivat olla haasteellisia mutta aikansa mietittyään asia selviää kyllä. Varsinkin jos taloudessasi on kissa, se neuvoo vaikeimmat sanat ja käsitteet.

 Joskus kissa voi kyllä ihan piruuttaan neuvoa väärin. 

Kun katsot koiraasi silmiin, niin eikö se näytäkin katseellaan, että se ymmärtää mitä sanoit.

Se näyttää tasan siltä, että sen molemmat aivosolut palloilevat pitkin päätä toisiaan etsien. Mutta mitä väliä, pääasia, että on niin ehanaa ja nauru on naamalla koko ajan ;D

MetsaManin videoita katselleena olen alkanut tiuskia joillekin koneille myös, esim. "No tule nyt sieltä!", "Mäne nyt paikalleen!", tai jos jotain putoaa lattialle niin: "Jo on prkele kytö sinne lattialle aena männä!"

En vielä, mutta jos joskus vanhana asun yksin, niin hankin ainakin vanhanaikaisen käkikellon. Juttelen sille aina vähän ennen tasatunteja ja on niin kiva kun saa vastauksen, vaikka se vastaus aina sama onkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo kiittelen joskus hyvin tehdystä työstä, tai sadattelen. Kukille juttelen koko ajan.

Sama täällä kiitelen itseäni,kun siivonut tai pyykännyt.Saman tein ikunan pesuni . Kiroilen myös itselleni,kun jättänyt jonkun asian viime tinkaan.Joten itselleni puhun.Minulla oli ystävä joka antoi autolleen nimen.Puhuteli autoaan nimellä.Kuin olisi  ollut elävä ihminen.Ihmetelin nuorempana.Enää en! Nyt ymmärän miksi.Hänkin asui yksin.Lähtiessäni kodista,sanon aina hei hei koti.Pitäisikö alkaa palatessa kotiin sanoa: Moi ?