Se fiilis, kun näät somesta, että sun ”ystävät” terassilla ja sua ei kutsuttu…

Tuo on yksi kipeimpiä tunteita. Todella ikävä juttu.

Ehkä ketään ei ”kutsuttu” vaan jätit vaan soittamatta ja kysymättä suunnitelmista?

Oletan, että ystävilläni on myös muita ystäviä, joiden kanssa he viettävät aikaa. Eivät minunkaan ystäväni ole mikään yhtenäinen jengi, vaan näen kutakin erikseen tai pienissä ryhmissä.

Älä kerää kaikkia munia yhteen koriin.

Ei hajuakaan miltä tuo tuntuu, en ole somessa kun ei ole ystäviäkään.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että ystävilläni on myös muita ystäviä, joiden kanssa he viettävät aikaa. Eivät minunkaan ystäväni ole mikään yhtenäinen jengi, vaan näen kutakin erikseen tai pienissä ryhmissä.

Älä kerää kaikkia munia yhteen koriin.

Mulla ainakin on yhtenäinen ystäväporukka ja luotan heihin, ei ole tarvetta pelailla tuohon malliin. Ap:n tilanne tekisi surulliseksi, jos koko muu porukka koolla ja kukaan ei laittanut viestiä.

On minulla onneksi muitakin ystäviä ja ymmärrän että on näillä mun ystävilläkin on, mutta näiden kanssa olen paljon ollut muutenkin tekemisissä. No , pääsen tästä yli ja en kanna heille kaunaa. Ehkä halusivat pienemmällä porukalla mennä, that’s life!

Ap

Oli vain osa porukasta, mutta silti

Olin kyllä aiemmin päivällä yhteydessä, oli kuulemma jokin extrmpore juttu. Ja ehkä olikin! Voi olla että ylianalysoin. En todellakaan odota passiivisesti, vaan pyytelen itsekin kahville, kävelylle jne

Tuntuu varmasti pahalta, mutta luultavasti jokin sattumalta syntynyt tilanne. Älä vielä heitä pyyhettä kehään!

Olkoonsa. Koronalottoon en halua edes mennä.

Mulle käynyt usein noin. Ystäväni ovat harrastusten kautta tuttuja ja meillä ei ole juurikaan muuta yhteistä kuin jakamamme harrastus. En jaksa baareja, en tosiaankaan jaksa jotain bileitä pikkumustissa kaverien kanssa skumppalasit heiluen. Minua ei ikinä pyydetä niihin juttuihin mukaan ja ymmärrän hyvin, miksi. En sovi pikkumustamarimekkomuottiin enkä tule ikinä sopimaankaan :)  Anna olla äläkä sure. Eivät ole ihmisiäsi oikeasti

Kiitos! En heitä! Kyllä tämä tästä!

Muistan tuon tunteen nuorena aikuisena kun muutin omilleni. Luulin, että meillä oli yläasteella tiivis ystäväporukka johon kuuluin.

Kyllä se aika kovaa kirpaisi kun kaverit kertoivat olleensa taas bilettämässä keskenään, minä yksin kotona ja olin itse vielä kysellyt lähtisivätkö mun kanssa radalle. Todella hylätty ja hyljeksitty tunne.

Mulla ei ole ystäviä vielä nyt kolmekymppisenäkään, en ole tainnut edes uskaltaa yrittää tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan tuon tunteen nuorena aikuisena kun muutin omilleni. Luulin, että meillä oli yläasteella tiivis ystäväporukka johon kuuluin.

Kyllä se aika kovaa kirpaisi kun kaverit kertoivat olleensa taas bilettämässä keskenään, minä yksin kotona ja olin itse vielä kysellyt lähtisivätkö mun kanssa radalle. Todella hylätty ja hyljeksitty tunne.

Mulla ei ole ystäviä vielä nyt kolmekymppisenäkään, en ole tainnut edes uskaltaa yrittää tuon jälkeen.

Voi kuinka ikävää. Sen olen kyllä huomannut, että pitää olla itse aktiivinen. Esim työkavereita olen kysellyt teatteriin ja seuraa on löytynyt. Ja kivoja iltoja vietetty!

Varaa lippu Porvoo Airlinesin lennolle äläkä kerro niille sioille mitään. Otat vain selfien stuertin kanssa ja jaat someen.

Tää nykymaailman some- elämä on jotenkin surullista.

Mulle kävi niin, että oltiin vuosia suunniteltu yhtä reissua. Sitten kävi ilmi, että olivat varanneet matkan, mutta minua ei kutsuttu mukaan. Vieläkin sattuu. Korona kyllä perui heidän matkan, että eipä hekään ole vielä reissuun päässeet.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että oltiin vuosia suunniteltu yhtä reissua. Sitten kävi ilmi, että olivat varanneet matkan, mutta minua ei kutsuttu mukaan. Vieläkin sattuu. Korona kyllä perui heidän matkan, että eipä hekään ole vielä reissuun päässeet.

Voi että, kyllä välillä miettii, että mikä näissä on, onko joku porukan ”pomo” joka sanelee tai vaan empatian puutetta vai mitä…

Ap

80-luvulla ikkunasta katselin kun muut ulkoilivat eikä mua kutsuttu.