Tiedättekö jonkun joka on jäänyt nk. yksin maailmaan, eli vanhemmat edesmenneet, ei puolisoa, ei sisaruksia, ei lapsia, ei muita läheisiä?
Mitenkähän sellaisessa tilanteessa pystyy tavallinen ihminen elämään?
Kommentit (113)
Minä. Olen 56-vuotias, ei enää läheisiä elossa. Ei miestä, ei lapsia. Ahdistaa vietävästi, miten käy kun vanhenen tästä. Nytkin elämä tuntuu raskaalta. Kun tulen vanhaksi ja raihnaiseksi, keksin keinon päättää päiväni.
Mun ainoalla lapsella on sama kohtalo. Olen itsekin ainoa lapsi ja vanhemmat sisaruksineen on kuolleet. Ex-mies eli lapsen isä ole ollut lapsensa kanssa tekemisissä 10 vuoteen eikä uudesta liitosta ole lapsia joten puolisisaruksiakaan ei ole. Hänenkin vanhempansa kuolleet aikaa sitten.
Työkaveri. Hänellä ei ole omaisia mutta ystäviä löytyy. Jää kohta eläkkeelle. Tuntuu että hän viettää hyvää elämää vaikka juhlapyhät ovat ehkä joskus haikeita.
Henkilö on testamentannut omaisuutensa luonnonsuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsemme. Siis silloin, kun me hänen vanhempansa kuolemme.
Suku on pieni, eikä niitä vähäisiäkään kiinnosta yhtään.
Miksi vain yksi lapsi?
Ihan hyvin elelen, mulla on kuitenkin ystäviä.
Jos sisareni kuolee ennen minua, niin olen juuri tuossa tilanteessa. Olemme molemmat lapsettomia ja vanhempamme ovat kuolleet. Meillä on muutama serkku, mutta heistä vain yksi pitää yhteyttä (muut ovat selkeästi ilmaisseet etteivät halua). Tämä yksikin serkku on melko etäinen.
Olen miettinyt, että olisi helpompaa jos kuolisin ennen siskoani. Hänellä on ystäviä, minulla ei. Hän selviäisi paremmin.
Tiedän yhden, jonka isä kuoli pojan ollessa 15v ja äiti, pojan ollessa 19v. Ei sisaruksia ja sukulaiset etäisiä. En oikein tiedä, mitä hänelle kuuluu, vaikka olen siis yksi noista etäisistä sukulaisista.
Ihan normaalisti eletään, mutta ystävän ovat tärkeässä asemassa elämässä.
Testamentti on tehty paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.
Siksi olen tehnyt kolme lasta etten olisi ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Siksi olen tehnyt kolme lasta etten olisi ihan yksin.
No minä en halunnut lapsia ja vielä vähemmän yksinäisyyteen. Hirveä taakka olisi lapselle, pitää vanhempansa poissa yksinäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Siksi olen tehnyt kolme lasta etten olisi ihan yksin.
Maailman itsekkäin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mun ainoalla lapsella on sama kohtalo. Olen itsekin ainoa lapsi ja vanhemmat sisaruksineen on kuolleet. Ex-mies eli lapsen isä ole ollut lapsensa kanssa tekemisissä 10 vuoteen eikä uudesta liitosta ole lapsia joten puolisisaruksiakaan ei ole. Hänenkin vanhempansa kuolleet aikaa sitten.
Mutta voi kait lapsesi saada puolison ja lapsia? Anopin ja appiukon?
Pahintahan on jos kaikki epäonni napsahtaa kohdalle eli on vanhempiensa ainoa lapsi, muu suku on pieni ja etäinen (eikä tarjoa siis rakkauden ja välittämisen kokemusta), itse ei onnistu rakkauselämässään ja vaikka kuinka olisi halunnut lapsia, niitä ei tullut. Ja sitten on vielä sosiaalisesti estynyt tai muulla tavoin haasteellinen hankkimaan ystäviä.
Sisaruksista on apua. Tehkää /adoptoikaa useampi lapsi jos vain mahdollista. Tosin kaverillani on sisarus josta vieraantunut. Hän puhuu usein että jää täysin yksin vanhempiensa kuoltua. Ei pidä minua minään merkityksellisenä ihmisenä tässä kuviossa.
Oma serkkupoika, reilusti alle kolmekymppinen. Ei vanhempia, ei sisaruksia, ei kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen 56-vuotias, ei enää läheisiä elossa. Ei miestä, ei lapsia. Ahdistaa vietävästi, miten käy kun vanhenen tästä. Nytkin elämä tuntuu raskaalta. Kun tulen vanhaksi ja raihnaiseksi, keksin keinon päättää päiväni.
Minulla sama, olen 44.
On hyvin mahdollista että päädyn tuohon tilanteeseen muutaman seuraavan vuoden sisällä. Myönnän suoraan että lähtö oman käden kautta on houkutteleva vaihtoehto siinä tilanteessa, mutta toivottavasti kuitenkin jostain löytyy voimia muuttaa koko omaisuus rahaksi ja lähteä jonnekin pois, näkemään ja kokemaan vielä jotain. Varmaa on että mitään tavallista arkea ei voisi jäädä elämään. Ei olisi mitään syytä avata silmiä aamulla, lähteä työhön joka ei merkitse mitään, tulla illalla tyhjään kotiin, mennä nukkumaan ja sama alusta.
Minä. Toivottavasti kuolen nuorena.
Oma lapsemme. Siis silloin, kun me hänen vanhempansa kuolemme.
Suku on pieni, eikä niitä vähäisiäkään kiinnosta yhtään.