Parisuhdeuskollisuuden normi
Onko parisuhdeuskollisuuden normille tarkastelun kestäviä perusteluja? Missä? Itse pidän sitä lopulta merkityksettömänä, koska kaikissa kulttuureissa sitä ei tunneta vaan pidetään jopa merkkinä heikkoudesta. Vahva ja elinvoimainen yksilö levittää geenejään laajalle.
Siksi mielestäni pettäminenkin voi olla feministinen teko, mutta ehkä kaikkein feministisintä on synnyttää lapsia sitoutumatta yhteenkään mieheen. Vanhempiin napanuora on myös hyvä katkaista niin varhain kuin mahdollista, koska muu johtaa helposti vässyköiden kulttuurin kukoistamiseen.
Kommentit (2)
Voidaan keskustella siitäkin, että miehen pettäminen on vain vaihtoehto sukupuolensa pettämiselle, koska pettäminen on myös voimakas toteamus: "en alistu". Ei ole ollut koskaan luonnollista alistua yhden voimakkaan auktoriteetin valtaan, oli tämä oma isä, oma puoliso/kumppani tai jonkin uskonnon jumala. Ihminen on keksinyt hierarkiat vain tuhotakseen ihmisestä kaiken sen, mikä hänelle on luontaista. Kaiken sen, mikä ihmisessä on eläintä.
Minä en antaudu.
Uskollisuushan on parin keskinäinen sopimus. Avoimessa suhteessa kukaan ei tule petetyksi.