Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väitätkö että ei tuntuis missään jos olisit koko elämän ulkopuolinen
08.07.2021 |
Jos kukaan ei pitäisi suhun mitään yhteyttä jne.
Mulle valikoitui tällainen tyyli kiusaamisessa, olen kuitenkin päättänyt etten pidä itsekään yhteyttä keneenkään kun nyt nämä haluaa olla seurassani kun on rahaa.
Kommentit (12)
Totta kai tuntuu. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua johonkin joukkoon, sen voimakkuus ja aste vaihtelee mutta ihminen on sosiaalinen eläin. Ihminen voi olla myös sosiaalisesta ympäristöstä huolimatta omasta mielestään yksin, joten ratkaisevaa on ulkopuolisuuden kokemus. Tällaiset ihmiset oireilevat monella tavalla, mm päihdeongelmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on valitettavasti laumaolento eikä tule koskaan oikein täysin omillaan toimeen siinäkään tapauksessa ettei enää välittäisi muiden mielipiteistä perus-sosiaalisella tasolla.
Tavallista hyvin monille nepsy-tyypeille, lapsuudesta hautaan saakka.
Mun psyyke hajosi ennen kuin täytin 50v, että voin sanoa, että kyllä tuntuu ulkopuolisuus ja kunnolla tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallista hyvin monille nepsy-tyypeille, lapsuudesta hautaan saakka.
Niin on. En tunne mitään yhteenkuuluvuutta mihinkään. Lapsena en ollut edes varma kuuluinko perheeseeni.
Senkin kanssa oppii kyllä elämään. Tuohan on juuri paras tapa kostaa, menestyä heitä paremmin. Kun he hakeutuvat seuraasi, viittaat kintaalla. Sitten he eivät olekaan enää haluttua seuraa ja se rikkoo heidän minäkuvansa. Parasta on jos pääset julkkisten kanssa viihteelle karautatte autolla/veneellä kauas täräyttäen vedet tai pakokaasut heidän päälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään väitä! Oon aina ollut yksinäisten ja syrjäytyneiden kaveri siis ulkopuolisten ja sitten heistä on tullut suosittuja ja itse jäänyt ulkopuoliseksi.
Just tuo vielä, että jos itse autat toista kiusattua/ulkopuolelle jätettyä, niin pian sekin loistaa ja hylkääkin auttajansa kylmästi ja oelt itse yhä yksin ja turhaan kaikki energiasi antanut muille jne. No enää en auta sitten ketään, kärsin yksinäni kuten tähänkin asti, mutta ainakin muutenkin vaillinnaiset energiani jäävät enää itselleni. Kannattaa ottaa se suosittujen minä-minä-itserakas-muista viis- asenne ajoissa ennen kuin kokonaan syrjäytyy ja elämä on ohi, itselleni jo myöhäistä, kun ont uhottu koko terveys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvetta kuulua mihinkään, naurettavaa.
Ihanaa kun saa olla rauhassa!
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään väitä! Oon aina ollut yksinäisten ja syrjäytyneiden kaveri siis ulkopuolisten ja sitten heistä on tullut suosittuja ja itse jäänyt ulkopuoliseksi.
No sanopa muuta, usein käynyt näin. Kaipa se sitten itsessä vika on kun kelpaa siihen asti kun toinen löytää muita kavereita.
Kyllähän se tuntuu. Usein en mieti mutta juuri viime yönä taas tuli se ajatus että elämä on ollut suurimmaksi osaksi ihan paskaa. Noh, ei sitä enää paljoa jäljellä ole näin keski-iässä, ja polttelen kynttilää molemmista päistä ja vähän keskeltäkin.
Ja sillekin löytyy tuomitsijat ihan omasta suvusta, muita ei olekaan ollut pitkään aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei se tunnu. Itseäni on juuri tällä tavoin kiusattu vaan en niistä ja niiden jutuista ole jaksanut vittuakaan välittää vuosiin.
Onneksi minulla on ollut mahdollisuus vaikka mihin muualla, missä en ole ollut kiusattu.
Nyt ihan asioita tutkaillakseni palasin takaisin synnyinseuduille 5 vuotta sitten ja kun valmistun vuoden päästä on taas edessä muutto pois täältäpäin.
Ihanaa on, kun saa olla villi ja vapaa. 😘