Haaveileeko tai muisteleeko kukaan ihmisestä, jonka on tuntenut kaukana menneisyydessä eikä ole ollut vuosiin tekemisissä?

Kaipaan edelleen opiskeluaikojeni ihastusta. Suutelimme muutaman kerran. En vaan jotenkin saanut aikaiseksi viedä suhdetta pidemmälle, ja hän alkoikin sitten seurustella kaverini kanssa. Myöhemmin heidän suhteensa kariuduttua hän otti yhteyttä ja antoi ymmärtää että toivoisi lähempää tuttavuutta. Minä taas seurustelin tuolloin nykyisen vaimoni kanssa eikä ollut pokkaa laittaa silloista suhdetta seis vaikka mieli teki.

Hän oli jotenkin tosi ihana ihminen, ja meissä oli jotain samaa.

Näen hänestä usein unta. Unessa olemme yhdessä, tai kerron hänelle tunteistani. Haluaisin tavata hänet ja jutella hänen kanssaan, vaikka olemmekin molemmat jo tahoillamme perheellisiä. Terveisiä vaan M, en unohda sinua koskaan.

Joskus aikoinaan mietin, että mitä menetettävä olisi ollut, jos olisin asian hänelle suoraan jollain tavalla esittänyt. Yksi elämä, käytettävissä ja ajattelen niin, että siitä olisi syytä tehdä mahdollisimman hyvä myös itselle. No, rohkeutta tuohon ei koskaan löytynyt ja nyt se tuntuisi jo hullulta, jos jotain tuollaista menisin sanomaan kaikkien vuosien jälkeen. Ehkä hän on ihminen, jota jään miettimään elämän loppuun saakka, ihminen joka olisi voinut olla se ns. oikea, mutta jonka kanssa mahdollisuutta sen todentamiseen ei koskaan tullut...

Ap

Samoja kokemuksia täällä. Oon 46v.

up

Kyllä! En edes seurustellut hänen kanssaan, vietettiin yksi ilta suudelleen ja sen jälkeen en ole häntä nähnyt. En edes tiedä hänen sukunimeään. Tunnistaisin kyllä ne ruskeat silmät, jos joskus vastaan tulisivat.

Eiköhän tuollainen muistelu ole tavallista ja inhimillistäkin. Joskus muistelen haikeudella vanhoja ystäviä ja ennen kaikkea sitä aikaa, jossa elimme, itseäni siinä iässä. Vanhoja ihastuksia tai poikaystäviä en muistele, olen siinä luultavasti poikkeus.

muistelen ja jossittelen ja sitte nauran hymyillen oma elämäni on hyvä

Kyllä, ajattelen säännöllisesti muutamia vanhoja ihastuksiani. Osan olen unohtanut täysin mutta pari kolme henkilöä jäivät pysyvästi mieleen. Työskentelen paikkakunnalla, josta eräs vanha ihastukseni oli kotoisin. Välillä mietin, millaista olisi, jos hän olisi täällä vierailemassa vanhemmillaan ja sattuisimme kohtaamaan jossain. 

Olen varattu, mutta en tunne tästä haikailusta kuitenkaan huonoa omaatuntoa. Ihmisiä kaivatessa kaipaa myös aikakautta, jolloin heidät on tavannut. Ja nostalgiaanhan kuuluu se, ettei kaivattu aika oikeasti edes ollut kovin onnellista. 

Olen 40v ja juttelin joitain vuosia sitten nuoruuteni ihastuksen kanssa, muutamaa vuotta vanhemman. Hänen edelleen lämmin ja arvostava suhtautumisensa minuun jollain tavalla eheytti nuoruuden muistoja, ymmärsin että hän oli silloin se joka näki minut, huomioi silloinkin kun en olisi odottanut sitä ja näki sen potentiaalin minussa, jotain en arkana ja hukassa olevana teininä itsessäni nähnyt. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v ja juttelin joitain vuosia sitten nuoruuteni ihastuksen kanssa, muutamaa vuotta vanhemman. Hänen edelleen lämmin ja arvostava suhtautumisensa minuun jollain tavalla eheytti nuoruuden muistoja, ymmärsin että hän oli silloin se joka näki minut, huomioi silloinkin kun en olisi odottanut sitä ja näki sen potentiaalin minussa, jotain en arkana ja hukassa olevana teininä itsessäni nähnyt. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Ihana muisto! :)

Haaveilin/muistelin pitkään. Yli kymmenen vuotta. Ei oltu edes somessa kavereita tai mitään. Ja sitten yksi kaunis päivä hän käveli vastaan. Molemmat ollaan suhteissa eikä aikomusta erota tai mitään, mutta ollaan muutaman kerran tavattu, ja joku jännä yhteys meidän välillä on. Kerroin tämän siksi, että usein sanotaan, että voi pettyä, kun aika kultaa muistot jne. En pettynyt ollenkaan.

joskus ikävä kivoja opiskelu kavereita,muutettiin eri puolille suomea joten töiden takia hankala nähdä,viestitelty joskus.

Ikävöin neitoa, jonka tapasin 31 vuotta sitten. Elämä tuli väliin ja vei meidät eri suuntiin. Hän on ollut mielessäni kautta vuosien ja voin sanoa että rakastan häntä vieläkin. Yritin ottaa häneen yhteyttä joitakin vuosia sitten viestillä, mutta kun sanoin että haluaisin tavata, hän hiljeni täysin.

Kaipaan sinua edelleenkin.

Ajattelen ihastustani 10 vuoden takaa. Olimme työkavereita ja välillämme todella oli kemiaa. Hän oli naimisissa joten mitää fyysistä ei koskaan tapahtunut. Näimme toisiamme päivittäin 6 vuoden ajan. Vaihdoin työpaikkaa, ja hän sittemmin vaimoa. Näimme viimeksi sattumalta pari-kolme vuotta sitten, ja ne katseet on yhä tallella.

Rakastan nykyistä miestäni, mutta ajattelen yhä tuota ihastusta silloin tällöin, ja niitä kaipaavia tekstareita joita joskus läheteltiin. Asumme samassa kaupungissa, joten voi olla että joskus vielä kohdataan.

Entistä parasta ystävääni, joka jäi kiinni useista valheistaan, vaihtoi puhelinnumeron ja muutti pois. En kuullut hänestä enää koskaan siinä vaiheessa kun olin valmis antamaan anteeksi hänelle. Kaduttaa yhä, että tarvitsin omaa aikaa niin pitkään sulatellakseni petollisuuden. Sitten oli jo liian myöhäistä sopia.

Vierailija kirjoitti:

Ikävöin neitoa, jonka tapasin 31 vuotta sitten. Elämä tuli väliin ja vei meidät eri suuntiin. Hän on ollut mielessäni kautta vuosien ja voin sanoa että rakastan häntä vieläkin. Yritin ottaa häneen yhteyttä joitakin vuosia sitten viestillä, mutta kun sanoin että haluaisin tavata, hän hiljeni täysin.

Kaipaan sinua edelleenkin.

Harmi, että sulle kävi noin. Mä sain vastaavan tapaamispyynnön, yli 20 vuoden takaiselta tuttavuudelta. Emmin pitkään, koska olen varattu, mutta lopulta suostuin. Enkä kadu.

Mietin välillä ensimmäistä poikaystävääni ja erästä entistä työpaikkaihastustani. Me kaikki olemme jo naimisissa tahoillamme, mutta ei se muistelu ole keneltäkään pois. Enkä tosissani kuvittele, että olisin jotenkin onnellisempi heidän kanssaan nyt. Joskus ajattelen myös erästä ystävääni, jonka kanssa vieraannuimme täysin hänen tavattuaan erään miehen.

Kaipaan ensimmäistä nuoruudenrakkauttani. Hän olisi ollut se oikea. Olin itse liian villin oloinen tuolloin ja menevä. Poika tuli siihen tulokseen, että tuota tyttöä en saa suitsittua. Harmittaa, koska rakastin tuota poikaa syvästi ja tiesin että hän rakastaa minua. Välillämme oli kaunis kemia. Olisimme varmasti vieläkin yhdessä jos asiat olisivat menneet toisin. Olen nähnyt kuvan hänestä netissä ja se saa sukat vieläkin pyörimään. Hänellä on uskomattoman kauniit silmät, niitä kaipaan. Asiasta on yli 30 vuotta.

Kiitos ihanista tarinoista ja muistoista! :) Onhan teitä ja meitä näemmä paljonkin, jotka muistelemme jotakin tiettyä ihmistä tai useampaakin. Eihän tällainen haaveilu/muistelu onneksi ketään satuta vaan tuo joskus jopa iloa päivään, ehkä haikeuttakin. Hyviä muistoja. :)

Eräät näyttävät muistavan joka eleenkin.