Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varattu rakastuu varattuun
04.07.2021 |
Onko se kenenkään vika? Todellinen ja ennen kokematon tunne. Onko se totta vai harhaa? Mitä pitäisi tehdä?
Oletteko löytäneet sen oikean liian myöhään pyytämättä ja tahtomatta? Miten siitä voi päästä yli?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varattuna rakastuin vapaaseen. Ero oli selvä juttu. En miettinyt hetkeäkään. Se liitto exän kanssa sai loppua.
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ero on nykyään periaatteessa helppo ratkaisu. Ei tarvitse etsiä syyllisiä, eikä löydy paljon moraalinvartijoita sormi pystyssä paheksumassa. Henkilökohtaisella tasolla se on aina silti ratkaisu, joka pitää miettiä tarkkaan. Monille ratkaisu osoittautuu hyväksi, ei kaikille. Lähtökohtaisesti eropäätös olisi silti aina hyvä tehdä riittävän harkinnan päälle, ei pelkästään siksi, että on ihastunut johonkuhun toiseen. Ihastumiset ovat osa elämää.
Vai niin. Menee ohi, jos toimit vastuullisesti etkä ruoki ruusunpunaisia mielikuvia. Mielestäni on parempi keskittyä olemaan "se oikea" omalle kumppanille kuin etsiä "sitä oikeaa" muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Juu, nuo on samaa hullaantumista. Rakastaminen on sitten sitä oikeaa rakkautta, jota ei lyhyet myrskytkään hetkauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Menee ohi, jos toimit vastuullisesti etkä ruoki ruusunpunaisia mielikuvia. Mielestäni on parempi keskittyä olemaan "se oikea" omalle kumppanille kuin etsiä "sitä oikeaa" muualta.
Entäs jos kumppani ei suostu olemaan se oikea minulle? Jos muuttuu hänen silmissään kodinkoneeksi, jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa itselle mahdollisimman helppo elämä? Ei kosketusta, ei lämpöä, ei rakkaudenosoituksia. Pitääkö silti vaan yrittää olla hänelle se oikea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Rakastumisen kestää sen kaksi vuotta. Ihastuminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. Menee ohi, jos toimit vastuullisesti etkä ruoki ruusunpunaisia mielikuvia. Mielestäni on parempi keskittyä olemaan "se oikea" omalle kumppanille kuin etsiä "sitä oikeaa" muualta.
Entäs jos kumppani ei suostu olemaan se oikea minulle? Jos muuttuu hänen silmissään kodinkoneeksi, jonka ainoa tarkoitus on mahdollistaa itselle mahdollisimman helppo elämä? Ei kosketusta, ei lämpöä, ei rakkaudenosoituksia. Pitääkö silti vaan yrittää olla hänelle se oikea?
Ei pidä. Itse olen kokenut tuollaisen välinpitämättömyyden. Minua ei katsottu, minulle ei puhuttu eikä todellakaan koskettu. Annoin itseni hullaantua toiseen mieheen. Sain huomion häneltä ja lähdin. Voi kun olisi tajunnut lähteä aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Rakastumisen kestää sen kaksi vuotta. Ihastuminen ei.
Kauanko ihastuminen kestää? Olen kovasti ihastunut mieheen, jota en tunne tarpeeksi voidakseni sanoa olevani rakastunut. En voi häntä kuitenkaan saada, joten kovasti odottelen tässä ihastuksessa kärvistelyn loppumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Rakastumisen kestää sen kaksi vuotta. Ihastuminen ei.
Kauanko ihastuminen kestää? Olen kovasti ihastunut mieheen, jota en tunne tarpeeksi voidakseni sanoa olevani rakastunut. En voi häntä kuitenkaan saada, joten kovasti odottelen tässä ihastuksessa kärvistelyn loppumista.
Kauanko olet odottanut? Itse olen yli kolme vuotta. Tunteen nimeä en tiedä mutta se ei jätä rauhaan. Mikään ei inspiroi niin kuin hänen katse ja turvallinen olemuksensa. Salaisesti vain unelmoin hänestä. Odotan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Rakastumisen kestää sen kaksi vuotta. Ihastuminen ei.
Kauanko ihastuminen kestää? Olen kovasti ihastunut mieheen, jota en tunne tarpeeksi voidakseni sanoa olevani rakastunut. En voi häntä kuitenkaan saada, joten kovasti odottelen tässä ihastuksessa kärvistelyn loppumista.
Kauanko olet odottanut? Itse olen yli kolme vuotta. Tunteen nimeä en tiedä mutta se ei jätä rauhaan. Mikään ei inspiroi niin kuin hänen katse ja turvallinen olemuksensa. Salaisesti vain unelmoin hänestä. Odotan.
Yli kolme vuotta 😱! Ei perhana! Mulla kohta vuosi täynnä, ja oon jo ihan loppu tähän. Nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan jonkun aikaavievän harrastuksen etten jouda haaveilemaan turhia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tyttöni sua tiennyt petturiksi
En tiennyt että valoja sä vannoit vaan
Pettäjän tie, on tuskainen käy harhaan
Vei valhees sun mun eloni ainaiseks
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi aivan eri asiaa.
Ei oikeastaan ole. Veteen piirretty viiva.
Rakastumisen kestää sen kaksi vuotta. Ihastuminen ei.
Olen nyt ollut rakastunut 2 vuotta ja yhden kuukauden. Olisiko rakastumisen jo pitänyt loppua? Ollaan tässä vuoden sisällä kumminkin menossa naimisiin🤷 Kenen päättelyjä nuo "kahden vuoden rakastumiset" oikeen on??
Minä olin varattuna ihastunut varattuun. Nykyään olemme yhdessä.
Miksi et ole vain ihastumatta? Pääsisit helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole vain ihastumatta? Pääsisit helpommalla.
No shit! Tätä en olis kyllä osannut ajatellakaan😂! Vahinko nyt pääsi vaan jo käymään. Ja ihan ilman ennakkovaroitusta, samalla tavalla kuin yks päivä kun en katsonut eteeni ja kompastuin avoimesta ovesta sisään tulleeseen naapurin kissaan. Olis pitäny laittaa ovi kiinnni, mut turha sitä enää on itkeä polvi mustelmilla.
Alue: Aihe vapaa
Näinhän sitä joskus pääsee käymään. Itseni kohdalla olen tuon ottanut herättävänä merkkinä siitä, että oma liitto ei ole kunnossa. Itselläni tunne on ollut ihan yksipuolinen, joten kohde ei tule ajatuksiani koskaan tietämään. Kauheaa kipuilua tämä on, mutta täytyy vaan mennä läpi kiirastulen. Puoliso ei suostu liittomme kipukohdista edes keskustelemaan, ero on hänen mielestään liioittelua, ja kaikki on hyvin kun hän on sitä mieltä. Eroonhan tämä kohdaltani tulee todennäköisimmin päättymään, ja tiedän senkin, että puoliso ei tule minua siinä päästämään helpolla.