Simpanssit suosivat pariutumisessa vanhoja naaraita
Näin sanoo tuottelias ja siteerattu tutkija Markus J. Rantala youtubesta löytyvässä potkastissa Evoluutiopsykologia: hormonit ja parinvalinta. En linkkaa linkkiä, koska tällä palstalla on niin vammaiset moderaattorit ja kaikki muutkin käytänteet.
Tämä nyt ei sinänsä ole mikään varsinainen uutinen vimmaisille totuuden etsijöille, mutta naisilla on niin vinoutunut taipumus änkyttää päinvastaista ja muutenkin hölmöjä valheita, joten lienee paikallaan kantaa kynttilä tännekin luolastoon.
Samassa potkastissa pariutumisvalinnan kivijalat seurasivat aika pitkälle halveksittujen tasoteoreetikoiden teesejä, mutta mielenkiintoinen havainto oli että turvallisissa ja kehittyneissä kulttuureissa feminiiniset piirteet ovat miehessä toivotumpia kuin Kivi ja keppi-tason takapajuloissa. Eli kaiken moukaroivat laatikkopäät eivät olisi tasoteoreetikkojen väittämien mukaisesti kuitenkaan kuuminta hottia. Tuokaan nyt ei sinänsä ole uutinen, jos väkevää visiota löytyy ihmiselämään ja maailmankaikkeuteen, mutta hyvä tuoda tasapuolisesti esiin vääriä väittämiä pariutumussodan molemmista juoksuhaudoista.
Kehoitain kaikkia kiivaita pariutumiskeskustelijoita etsimään tuon alussa mainitun potkastin ennen seuraavaa yhteenottoa. Ehkä keskustelu saisi tällöin uusia sävyjä ja aito dialogi olisi mahdollista.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuoda vähän eri näkökulmaakin välillä esille. USA:ssa on tehty tutkimuksia, joissa naiset haluavat ensisijaisesti kumppanikseen mukavan ja välittävän miehen... Se on ykköskriteeri siis.
Eivät nämä ole mitään yksiselitteisiä juttuja ollenkaan. Ja yleensähän kaikenlaisille miehille ja naisille lopulta löytyy "se oikea"...
USA taitaa tosiaan mennä turvallisen ja kehittyneen yhteiskunnan kategoriaan, joten tuokin tutkimus tutkisi tuota Rantalan mainitsemaa noin sadan tutkimuksen todistusvoimaa. Yhdysvaltojen turvallisuus ja kehittyneisyys toki on vähän niin ja näin, ja riippuu että mitä tarkastellaan.
Eikä pariutuminen todellakaan ole yksinkertaista oikein missään mielessä. Eri ympäristöjen eri vaikuttimet sekä myös ihmisyyteen sisäänrakennetun hierarkian armottomuus sekoittavat ja pakottavat yksittäisten ihmiskohtaloiden valinnan mahdollisuuksia.
Tuo että jokaiselle olisi se oikea, saati että sellainen löytyisi, on toki ajatuksena pehmoisen lämpöinen. Mutta kestääkö se kriittistä tarkastelua tai edes arkipäiväistä havainnointia?
Naiseton peräkammarinpoika taas jankuttamassa soopaa! Ulos lenkille siitä
Hyvä tuoda vähän eri näkökulmaakin välillä esille. USA:ssa on tehty tutkimuksia, joissa naiset haluavat ensisijaisesti kumppanikseen mukavan ja välittävän miehen... Se on ykköskriteeri siis.
Eivät nämä ole mitään yksiselitteisiä juttuja ollenkaan. Ja yleensähän kaikenlaisille miehille ja naisille lopulta löytyy "se oikea"...