Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua luullaan passiivis-aggressiiviseksi?
03.07.2021 |
Olen viimeaikoina paljon lukenut passiivis-aggresiivisuudesta ja miten se voi ilmetä. En kuitenkaan tunnista itsessäni pahemmin niitä piirteitä. Varsinkaan mykkäkoulu, myöhästely, kehu-mutta-ei-oikeasti jne eivät kuulu käytökseeni ollenkaan, pikemminkin saan joskus kommenttia että olen liian suora. Tietenkin yritän aina olla kohtelias, joten tapoihini ei kuulu esim huutaa toiselle jos olen vihainen. Eikä kukaan siis riitatilanteessa olekkaan ikinä minua tulkinnut passiivis-aggressiiviseksi. Sen tiedostan, että olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen, joten epäilen sen olevan joskus syynä vääriin tulkintoihin.
Nyt olen törmännyt tilanteeseen, että monesti minut tulkitaan omasta mielestäni täysin neutraaleissa keskusteluissa passiivis-aggressiiviseksi. Esim olen yllättyneenä sanonut "aa, se olit sinä" ryhmäkeskustelussa, ja heti saan kuulla että "tulipa se passiivis-aggressiivisen kuuloisesti" (Tilanteeseen siis ei liity minkäänlaisia tunnereaktioita, pelkkä toteama omalta osaltani). Myös keskusteluissa/väittelyissä jossa itse olen innokkaana ollut keskustelemassa aiheesta, on minulle tullut yllätyksenä kun toinen lyö yhtäkkiä jarrut kiinni ja sanoo että hän turhautuu nyt liikaa ja lopettaa keskustelun siihen. Tiedän että en itse osaa lukea toisten tunteita hyvin, mutta hämmentää miten minut tulkitaan niin väärin usein. Vai olenko passiivis-aggressiivinen tietämättäni?
Mikä siis tekee ihmisestä passiivis-aggressiivisen aktiivisessa keskustelussa? Varsinkin jos puhutaan jostain asiasta mikä ei liity siis kumpaankaa keskustelun osapuoleen henkilökohtaisesti, eli en kai edes tiedostamattani pystyisi loukkaamaan toista. Olen kysellyt asiasta näiltä henkilöiltä, jotka minut kokevat tällaiseksi, että miksi heille on tullut se kuva, mutta kukaan ei ole osannut sanoa mistä se johtuu. Eli ei siis ole mitään tiettyä lauserakennetta mitä esim käyttäisin paljon ja olisi kaiken takana. Voiko minulla vain olla niin kamala ja kyllästyneen kuuloinen ääni? Tiedän että ääntani tulkitaan helposti väärin (kuulostan teinipissikseltä vaikka omasta mielestäni puhun normaalisti). Minulla on rakenteellisesti tosi ahdas suu/nenäontelo ja jos minun ei ole vielä koskaan kuullut puhuvan silloin kuin oikeasti olen vihainen tai ärtynyt, saattaa perusääneni kuulostaa ärtyneeltä. En kuitenkaan jaksaisi aina yrittää puhua tekopirteällä äänellä neutraaleissa tilanteissa (koska silloin yritykseni kuulostaa neutraalilta tulkitaan ylipirteytenä ja feikkinä).
Mutta mitä voisin tehdä, että en vahingossa kuulosta/vaikuta passiivis-aggressiiviselta? Auttaisi myös paljon, jos osaisitte kertoa millainen on passiivis-aggressiivinen aktiivinen keskustelu, jossa sama henkilö on liian suora?
Kommentit (13)
Kiitosoikeinpaljon kirjoitti:
Älä ainakaan yritä esittää mitään tekopirteää tekopirteällä äänellä. Jos olet passiivis-aggressiivinen tuskin hirveän voimakkaasti, jos et niin hirveän erikoisesti aina vastaa. Voiko olla että sinusta on onnistineesti tahalleen luotu tietynlainen kuva jonkun toimesta vai onko sinulla laaja tuttavajoukko, josta jokainen kokee sinut samanlaisena? Jos kyse on nyrpeästä naamasta niin dont worry, monella on. Naantalin auringot voi hengailla sitten keskenään.
Olen aiemmin ollut aika valikoiva seurani suhteen, ja mennyt aika vahvasti omia polkuja pitkin (välillä yksinkin). Nyt kuitenkin korona-aikana olen aktivoitunut eräässä harrasteryhmässä ja sitä kautta tutustunut ja sosialisoinut paljon (pääasiassa nuorten naisten kanssa). Täällä sitten on tullut ilmi että muutamat ainakin ovat kokeneet minut passiivis-aggressiivisena. Eli suhteellisesti ehkä n. 10-20 % uusista tuttavuuksista. Aiemmin elämässäni minulla oli yksi ystävä, joka ajan kuluessa alkoi myös tulkita minua passiivis-aggressiivisena ja se ystävyys päättyi, kun koin liian rankkana jatkuvasti olla pyytelemässä anteeksi ja selittämässä etten ole ollut vihainen/ärtynyt vaan esimerkiksi yksikertaisesti väsynyt tai vain neutraali (en erityisen hyväntuulinen sinä päivänä).
Alan olla solmussa itseni kanssa, joska koskus myös puhdas iloni ja innostumiseni tulkitaan esittämisenä. Tuntuu pahalta että aidot tunteeni tulkitaan feikkaamisena.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap:n ongelman, itselläni on tietyn suht uudehkon porukan kanssa myös samankaltainen tilanne, että jostain syystä kaikki sanomani tulkitaan passiivis-aggressiviseksi, vaikken todellakaan ole tarkoittanut sitä niin enkä ole aiemmin elämässäni koskaan saanut sellaista palautettakaan että olisin.
On siis tuo tietty ryhmä ihmisiä, joiden kanssa en enää tiedä mitä ja miten puhuisin kun kaikki tulkitaan negatiivisesti. Olen yrittänyt kiinnittää tosi paljon huomiota sanomisiini ja siihen miten viestin, etten vaan antaisi aihetta, mutta tuntuu että mitään ei ole tehtävissä - tuntuu kuin olisi vaan päätetty että olen veemäinen ja kaikki suodattuu sen läpi.
Muut läheiseni, kaverini, entiset kollegani jne. eivät myöskään tunnista minua passiivis-agressiiviseksi, eivätkä tajua miten tilanne on tämä, joten olen tullut siihen tulokseen että tuossa tietyssä ryhmässä on joku tai joitakin jotka syystä tai toisesta haluavat ylläpitää sitä mielikuvaa että olisin piikikäs. En mahda sille siis mitään ja olen alkanut miettiä että siinä kokonaisdynamiikassa on jotain pielessä muutenkin, eikä vika ole sinänsä minussa (siinä miten puhun tai kirjoitan). Parempi vaan liueta muualle kun ei vuorovaikutus toimi, kun se ei kaikesta päätellen ikään kuin haluta toimivan.
Minä olen siis myös sillä tavalla suora, että sanon mitä tarkoitan ja tarkoitan mitä sanon, kenenkään ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä. Jos jokin harmittaa tai ei toimi, kerron sen neutraalisti ja suoraan, pyrin olemaan asiallinen ja ystävällinen. Nykyinen tilanne on itselleni tosi omituinen ja kelju, enkä siis ole tottunut siihen että joudun hillitsemään sanomisiani sen takia että olisin veemäinen.
Kaikkia ei vaan voi miellyttää, kaikkien kanssa ei vuorovaikutustyylit kohtaa. Parempi vaan kun ei ala ainakaan teeskentelemään mitään.
Itse olen aktiivis-aggressiivinen. Hymyssä suin vetelen ruokottomuuksia tulemaan ja tyhmimmät menee vipuun.
Ainakin sinulla on aloituksen perusteella kovin jaaritteleva tyyli. Ihmiset ei jaksa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainoo mitä mul tulee mieleen on se, että jos se ihminen on itse niin siksi tulkitsee että muutkin on. Tai sitten jos se yhteisö on täynnä sellasia, niin luulee että säki oot. Koska kyl suoruuden ja passiivis aggressiisivuuden välillä on niiiin iso ero, että sen ymmärtää ja jos ei, niin ei varmaan ymmärrä mitä termi edes tarkottaa.
Kyllä siinä yleensä on perää. Tiedän yhden tällaisen, jolla on pakkomielle puhua passiivisaggressiivisuudesta, miten muut on jne. Mutta hän on passiivisaggressiivisin ihminen mitä tiedän. Hän on vain täysin sokea itselleen tässäkin asiassa. Ja tottakai hän on niille mukava, joista pitää. Silloin passiivisaggressiivisuudesta ei ole tietoakaan. Hän käyttää tätä vain ihmisiin joita halveksuu, syyttä. Väärät mielipiteet yms. Eli siis ikävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ns. "resting b1tch face"? Mulla oli sellaista kokemusta töissä, että pomo alkuvaiheessa aika usein kysyi, että oonko kyllästynyt mun työtehtäviin, ja yks kerta maanantai aamulla töihin tullessani sanoi, että hän aatteli, että mä soitan tänään aamulla, että oon kipeä (sanoin perjantaina jotain lievästä kurkkukivusta, siitä kai hyppäsi johtopäätökseen). Silloin mietin, että onko mulla tuollainen naama, että näytän tyytymättömältä koko ajan.
Ei se nykyään enää tota harrasta. On kai tottunut siihen, millainen olen.
Passiivisaggressiivinen ihminen ei ole ikinä suora. Paitsi jos hän haluaa avoimesti loukata. He tekevät sitä paljon. Mutta ap voi olla tai olla olematta, ei tuosta pysty mitään päättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Passiivisaggressiivinen ihminen ei ole ikinä suora. Paitsi jos hän haluaa avoimesti loukata. He tekevät sitä paljon. Mutta ap voi olla tai olla olematta, ei tuosta pysty mitään päättelemään.
Juuri näin, kokeile suorempaa kommunikointityyliä, jätä jaarittelut sikseen. Voi olla aluksi vähän tökstöks, mutta kyl se siitä. Ihmiset arvostavat suoruutta ja rehellisyyttä, tosin laukojat on sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sinulla on aloituksen perusteella kovin jaaritteleva tyyli. Ihmiset ei jaksa tuollaista.
Joo, tämä on ongelma, en minäkään jaksanut edes lukea tätä loppuun, samoin se yksi pitkä vastaus, joka itse asiassa vaikutti ap:n kirjoittamalta sekin, uuvutti ennen kuin ees loppuun pääsi.
Mutta, huom: näissä monimutkaisissa tunnetilanteissa on se ongelma, että niitä on todella vaikea kuvailla ymmärrettävästi ja aina kun yrittää, lopputulos on kilometrin pituinen ja vaikutelma on kärpäsestä tehty härkänen. Tuntuu, että on ihan mahdotonta onnistua ja nämä kuitenkin ovat asioita, joita olisi tosi tärkeä käsitellä. Sinänsä siis arvostan ap:n aloitusta. Sinä puolestaan olet ilkeämielisen lyttäävä, ja vain, koska et saanut hopeatarjottimella sitä, mitä kuvittelit saavasi. Ja juus, itsekin annan tässä kritiikkiä mutta ainakin tiedostan sen, ettei ongelma ole ainakaan pelkästään ap:n kuvauksessa vaan siinä, että näiden asioiden kuvaamisessa käy aina näin. Joten tsemppiä ap! Ehkä olet liian rauhallinen. Se antaa joskus ylimielisen vaikutelman, etenkin jos vastapuoli on tohkeissaan jostaina. Silloin tulee helposti se sellainen kylmää vettä niskaan -vaikutelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltain muotitermiltä, jota sitten yritetään ymmärtää, tulkita ja löytää ympäristöstä. Yhdistettynä loukkaantumisen kulttuuriin, niin johan menee vuorovaikutus vaikeaksi. Yleistä on myös (kuten edellä joku kirjoitti) omien tunteiden ja piirteiden projisointi, eli niiden näkeminen toisissa.
Pääasia, ettet ala feikkaamaan ja tiedät itse, milloin kyseessä on innostuksesi, suora puheesi tms. eikä mikään possessiivisuffiksiaggressiivispassiivi (psufagp).
(Älä kysy, keksin sen just ja yritän ymmärtää🤔)
Älä ainakaan yritä esittää mitään tekopirteää tekopirteällä äänellä. Jos olet passiivis-aggressiivinen tuskin hirveän voimakkaasti, jos et niin hirveän erikoisesti aina vastaa. Voiko olla että sinusta on onnistineesti tahalleen luotu tietynlainen kuva jonkun toimesta vai onko sinulla laaja tuttavajoukko, josta jokainen kokee sinut samanlaisena? Jos kyse on nyrpeästä naamasta niin dont worry, monella on. Naantalin auringot voi hengailla sitten keskenään.