Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko sinäkin aikaa ennen sosiaalista mediaa?
02.07.2021 |
Aikaa, jolloin nähtiin livenä eikä siitä tarvinnut kertoa aina muille. Aikaa, jolloin sitä tiesi paljon vähemmän puolituttujen tekemisistä ja ehkä hieman enemmän niiden oikeasti läheisten kuulumisista. Ennen kaikkea aikaa, jolloin elämä oli hieman yksinkertaisempaa ja ehkä myös rauhallisempaa. Itse kaipaan tätä. Mitä sinä kaipaat ajasta ennen somea?
Kommentit (37)
Vähän kyllä.
Ja normaalisti kesäisin laitan instagramin, facebookin ja tämän pöllöpalstankin katkolle. Mutta nyt korona-aikaan pidin viime kesänä instagramin ja nyt mietin laittaisnko kuukaudeksi kiinni ensi viikosta eteenpäin, kun lähdemme reissuun pohjoiseen ja sitten mökille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa, koska osaan itse valita miten mediaa käytän. Lähdin Facebookista jo 6 vuotta sitten enkä ole hommannut Instagram-tiliä ja vastaavia. Twitter on kätevä.
Ihmisiä tapaan ihan kuten ennenkin. Olen syntynyt 1951.
Kyllä. Seuraan paljon omaan työhöni ja harrastuksiini liityyviä asioita ja siinä se on hyvä, mutta muuten en jaksa. Kaipaan myös pitkiä puheluita eikä ainaista tekstiviestittelyä.
Kyllä. M35 täällä. Ääneen en sano koska 90% tutuista elävät älypuhelin liimattuna käteen (joko some tai mobiilipelit).
Älypuhelinaddiktiosta ei kukaan halua puhua koska ei haluta kohdata sitä todellisuutta. Palaisin mielelläni takaisin aikaan kun netti oli yksinkertaisempi.
Vähemmän öyhötystä, joten sitä kaipaan siitä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikeastaan. Käytän somea vain sen verran ja siihen tyyliin kuin hyvältä tuntuu.
Ajasta ennen somea (ja sähköpostia) kaipaan kirjeiden kirjoittelua. Voihan niitä toki kirjoittaa edelleenkin, mutta eipä juuri kukaan ehdijaksaviitsi, kun helpommin ja nopeamminkin saa viestinsä perille.
Kaipaan. Nykytilanne tekee monet surullisiksi ja ahdistuneiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olen pahasti riippuvainen kännykästä.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, koska osaan itse valita miten mediaa käytän. Lähdin Facebookista jo 6 vuotta sitten enkä ole hommannut Instagram-tiliä ja vastaavia. Twitter on kätevä.
Ihmisiä tapaan ihan kuten ennenkin. Olen syntynyt 1951.
Tämä. Joskus tosin ärsyttää, kun se puhelin on pakko joidenkin kaivaa kahvipöydässäkin esiin kun pitää heti siinä tilanteessa tarkistaa jotain.
Facebook mulla on ja sitä kyllä käytän ihmisten kanssa jutteluun ja seuraan jonkin verran sairauteeni liittyvää ryhmää. Kirppikset on siellä myös käteviä. Muita ei ole (instagram, twitter, snapchat yms). Älypuhelimenkin heitin mäelle yli vuosi sitten ja otin vanhan nokialaisen käyttöön ja ostin digikameran.
Tää sopii mulle. En pahoita mieltäni siitä, vaikka jotkut elääkin täysin somemaailmassa. Se on heidän valinta.
Olen syntynyt 1989.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään kaipaa. Ei sitä sosiaalista mediaa ole mikään pakko käyttää. Suurimmalta osin pelkkää ajan hukkaa.
En kaipaa, koska en käytä somea vaan elän live-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan syvällistä, hypoteettista, moniulotteista keskustelua. Sitä että voi pohtia ja rakentaa itsenäistä maailmankuvaansa ilman, että siitä tehdään laajoja johtopäätöksiä. Twitterin merkkimäärärajoitus on typistänyt keskustelun nasevaksi kuittailuksi, josta puuttuu aito ymmärrys vastapuolen ajattelusta ja aito perusteleminen! Twitter tuntuu olevan alusta kilpailla siitä, kuka nasevimmin ilmaisee oman kuplansa dogmit. Ei ole mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Juuri tämä. Koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa. Jos ei muutamaan tuntiin kuulu itsestä, joku läheinen helposti hätääntyy onko käynyt jotakin.
Olen karsinut ystävä- ja kaveripiiristäni someriippuvaiset. Jos esim. tapasin jotain kahvilassa ja hän näpersi puhelintaan koko ajan, lopetin tapaamisen lyhyeen enkä enää ottanut yhteyttä ko. henkilöön. Helpottaa kummasti kanssakäymistä, kun elämässä on vain ihmisiä, jotka elävät reaalimaailmassa. Osalla heistä on sometilejäkin, mutta eivät anna niiden hallita elämäänsä.
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Hä? Juurihan sanoin, että en anna. Sanoin, että olen heidän mielestään huono ystävä/sukulainen. Itse en ole samaa mieltä. Siksi juuri en ole somessa enkä käytettävissä töihin työaikani ulkopuolella, koska teen selväksi rajani. Nykyajan vaatimukset ne tässä ovat naurettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Hä? Juurihan sanoin, että en anna. Sanoin, että olen heidän mielestään huono ystävä/sukulainen. Itse en ole samaa mieltä. Siksi juuri en ole somessa enkä käytettävissä töihin työaikani ulkopuolella, koska teen selväksi rajani. Nykyajan vaatimukset ne tässä ovat naurettavia.
Annat, koska uhriudut tuolla "olen kuulemma huono ihminen" ruikutuksella. Sinua selvästi vaivaa, kun he ajattelevat sinusta noin, vaikka et sitä myönnäkään.
Kaipaan euron tuntia pientenkin kirkonkylien kivijalkapubeissa.