Kaipaatko sinäkin aikaa ennen sosiaalista mediaa?
Aikaa, jolloin nähtiin livenä eikä siitä tarvinnut kertoa aina muille. Aikaa, jolloin sitä tiesi paljon vähemmän puolituttujen tekemisistä ja ehkä hieman enemmän niiden oikeasti läheisten kuulumisista. Ennen kaikkea aikaa, jolloin elämä oli hieman yksinkertaisempaa ja ehkä myös rauhallisempaa. Itse kaipaan tätä. Mitä sinä kaipaat ajasta ennen somea?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Miten on marttyyriasenne tunnistaa, että muut vaativat liikaa ja vetää itse omat rajansa? Pikemminkin tervettä ja suosittelen jokaiselle. Jopa pakollista nykyajassa. Taidat olla niitä, jotka itse vaativat naurettavuuksia ja haukkuvat marttyyriksi, kun toisella onkin oma tahto eikä hän suostu. Mua ei kiinnosta sun selfie. Yhtään. Ja teen töitä kun on työaika :)
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Jollei ole yksityisyrittäjä, on hyvin helppo vetää raja vapaa-ajan ja työajan välille. Työpuhelimet, sähköpostit jne. kiinni, kun työaika päättyy. Tuo "pitää olla aina tavoitettavissa" ajatusmalli on sinun itsesi synnyttämä. Olet luonut sen olemalla aina tavoitettavissa. Jos et olisi, kyllä ne asiakkaat oppisivat, että sinut tavoittaa vain virka-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Miten on marttyyriasenne tunnistaa, että muut vaativat liikaa ja vetää itse omat rajansa? Pikemminkin tervettä ja suosittelen jokaiselle. Jopa pakollista nykyajassa. Taidat olla niitä, jotka itse vaativat naurettavuuksia ja haukkuvat marttyyriksi, kun toisella onkin oma tahto eikä hän suostu. Mua ei kiinnosta sun selfie. Yhtään. Ja teen töitä kun on työaika :)
Hienosti käänsit oman epävarmuutesi minun syykseni :D Ikävä pilata fantasiasi, mutta en ole elämässäni ottanut yhtäkään selfietä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Hä? Juurihan sanoin, että en anna. Sanoin, että olen heidän mielestään huono ystävä/sukulainen. Itse en ole samaa mieltä. Siksi juuri en ole somessa enkä käytettävissä töihin työaikani ulkopuolella, koska teen selväksi rajani. Nykyajan vaatimukset ne tässä ovat naurettavia.
Annat, koska uhriudut tuolla "olen kuulemma huono ihminen" ruikutuksella. Sinua selvästi vaivaa, kun he ajattelevat sinusta noin, vaikka et sitä myönnäkään.
Enköhän itse tiedä, mitä tunnen. Ei vaivaa. Kuvasin, mitä he sanovat. Heidän asennettaan. Ja sitten sitä, että itse en mene heidän pillinsä mukaan. Se tuntuu sinunkaltaisiasi kovasti ärsyttävän, etteivät kaikki taivu niin pitää keksiä päästään heillekin haavoittuvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, ettei tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Koskee sekä työelämää että vapaa-aikaa. Vedän rajat ja sanon, etten ole tavoitettavissa töihin kuin virka-aikana, mikä tekee minusta muka joustamattoman työntekijän. Somessa olen tavoitettavissa silloin kun itse huvittaa siellä käydä (ehkä kerran pari vuodessa). Olen ilmeisesti huono ystävä/sukulainen, kun en huomaa kommentoida kumminkaimojen kissanristiäisiä ja uusia selfieitä. Ei vain kiin-nos-ta!
Miksi annat muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa noin paljon itseesi? Kummallinen marttyyriasenne.
Hä? Juurihan sanoin, että en anna. Sanoin, että olen heidän mielestään huono ystävä/sukulainen. Itse en ole samaa mieltä. Siksi juuri en ole somessa enkä käytettävissä töihin työaikani ulkopuolella, koska teen selväksi rajani. Nykyajan vaatimukset ne tässä ovat naurettavia.
Annat, koska uhriudut tuolla "olen kuulemma huono ihminen" ruikutuksella. Sinua selvästi vaivaa, kun he ajattelevat sinusta noin, vaikka et sitä myönnäkään.
Enköhän itse tiedä, mitä tunnen. Ei vaivaa. Kuvasin, mitä he sanovat. Heidän asennettaan. Ja sitten sitä, että itse en mene heidän pillinsä mukaan. Se tuntuu sinunkaltaisiasi kovasti ärsyttävän, etteivät kaikki taivu niin pitää keksiä päästään heillekin haavoittuvuuksia.
Minunkaltaisiani? Millainen minä sinun kuvitelmissasi olen? Odotan "innolla" :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. M35 täällä. Ääneen en sano koska 90% tutuista elävät älypuhelin liimattuna käteen (joko some tai mobiilipelit).
Älypuhelinaddiktiosta ei kukaan halua puhua koska ei haluta kohdata sitä todellisuutta. Palaisin mielelläni takaisin aikaan kun netti oli yksinkertaisempi.
Niin, kymmenen vuotta sitten olivat vielä vain pöytäkoneet ja läppärit internetissä, noin yleisesti ottaen. Itse hommasin ensimmäisen älypuhelimen 2014.
Kaipaan sitä kun ihmiset eivät tuhlanneet aikaansa turhiin väittelyihin netin keskustelupalstoilla.
En kaipaa. Some ei ole pakollista, se on vain teknologisen kehityksen sivutuote, ja kyseinen kehitys on mahdollistanut monia hyviä asioita. Tavallaan kylläkin säälin nykynuoria, jotka eivät tiedä ajasta, jolloin ei joka sekunti tuijotettu puhelimen näyttöä. Mutta heitä se tuskin harmittaa, joten mitäpä se minulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Jollei ole yksityisyrittäjä, on hyvin helppo vetää raja vapaa-ajan ja työajan välille. Työpuhelimet, sähköpostit jne. kiinni, kun työaika päättyy. Tuo "pitää olla aina tavoitettavissa" ajatusmalli on sinun itsesi synnyttämä. Olet luonut sen olemalla aina tavoitettavissa. Jos et olisi, kyllä ne asiakkaat oppisivat, että sinut tavoittaa vain virka-aikaan.
Ei se enää ihan noin mene. Nykyään työntekijätkin saattavat olla yhteisessä Whatsapp-ryhmässä ja siellä puodaan sitten työasioita. Puolipakollista, jos meinaa pysyä kärryillä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Jollei ole yksityisyrittäjä, on hyvin helppo vetää raja vapaa-ajan ja työajan välille. Työpuhelimet, sähköpostit jne. kiinni, kun työaika päättyy. Tuo "pitää olla aina tavoitettavissa" ajatusmalli on sinun itsesi synnyttämä. Olet luonut sen olemalla aina tavoitettavissa. Jos et olisi, kyllä ne asiakkaat oppisivat, että sinut tavoittaa vain virka-aikaan.
Ei se enää ihan noin mene. Nykyään työntekijätkin saattavat olla yhteisessä Whatsapp-ryhmässä ja siellä puodaan sitten työasioita. Puolipakollista, jos meinaa pysyä kärryillä asioista.
Opiskeluiden puolesta on "pakko" olla Facebookissa koska joidenkin kurssien ryhmätyöt organisoidaan sen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Jollei ole yksityisyrittäjä, on hyvin helppo vetää raja vapaa-ajan ja työajan välille. Työpuhelimet, sähköpostit jne. kiinni, kun työaika päättyy. Tuo "pitää olla aina tavoitettavissa" ajatusmalli on sinun itsesi synnyttämä. Olet luonut sen olemalla aina tavoitettavissa. Jos et olisi, kyllä ne asiakkaat oppisivat, että sinut tavoittaa vain virka-aikaan.
Ei se enää ihan noin mene. Nykyään työntekijätkin saattavat olla yhteisessä Whatsapp-ryhmässä ja siellä puodaan sitten työasioita. Puolipakollista, jos meinaa pysyä kärryillä asioista.
Menee, jos valitsee, ettei tee töitä vapaa-ajalla. Ei edes ole vaikeaa. Osa vain kuvittelee, että on pakko tehdä ilmaistöitä, koska ovat "korvaamattomia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kaipaa aikaa ennen somea, mutta säännöllistä virka-aikaa kaipaan. Nykyään pomot/asiakkaat edellyttää että on aina tavoitettavissa. Se on välillä vaikeaa, somen suhteen osaan kyllä vetää rajat. Harvoin mitään päivitän/julkaisen itse, instassa seuraan joitakin henkilöitä ihan vaan viihdearvon vuoksi.
Jollei ole yksityisyrittäjä, on hyvin helppo vetää raja vapaa-ajan ja työajan välille. Työpuhelimet, sähköpostit jne. kiinni, kun työaika päättyy. Tuo "pitää olla aina tavoitettavissa" ajatusmalli on sinun itsesi synnyttämä. Olet luonut sen olemalla aina tavoitettavissa. Jos et olisi, kyllä ne asiakkaat oppisivat, että sinut tavoittaa vain virka-aikaan.
Ei se enää ihan noin mene. Nykyään työntekijätkin saattavat olla yhteisessä Whatsapp-ryhmässä ja siellä puodaan sitten työasioita. Puolipakollista, jos meinaa pysyä kärryillä asioista.
Opiskeluiden puolesta on "pakko" olla Facebookissa koska joidenkin kurssien ryhmätyöt organisoidaan sen kautta.
Itse sain 2 korkeakoulututkintoa suoritettua erittäin hyvin ilman Facebookia. Sanoin vain, että en ole siellä ja minut tavoittaa sähköpostilla. Ei mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa, koska osaan itse valita miten mediaa käytän. Lähdin Facebookista jo 6 vuotta sitten enkä ole hommannut Instagram-tiliä ja vastaavia. Twitter on kätevä.
Ihmisiä tapaan ihan kuten ennenkin. Olen syntynyt 1951.
Olen syntynyt 1971.
En ole koskaan kuulunut Facebookiin.
Facebook vastakkaisista väitteistä huolimatta vain vahvistaa asemaansa.
Facebookin ulkopuolelle jättäytyminen on tehnyt minusta epähenkilön, joka on ulkona oman ammattikuntansa kuulumisista, kotikuntansa tapahtumista ja yhteiskunnallisesta keskystelusta.
Ihmisistä tapaan lähinnä omaa perhettäni.
Täytyy sanoa, että kaipaan aikaa ennen Facebookia, Twitteriä jne.
Harrasteisiini liittyvät yhdistysten ja kerhojen nettisivujen keskustelufoorumit ovat hiljentyneet, keskustelun siirryttyä naamakirjaan.
Monet yhdistykset ja yritykset ovat siirtyneet tiedotuksessaan kokonaan Facebookiin.
Useisiin Whatsapp- ryhmiin kuulun, mutta melkein jokainen ryhmä täyttyy aiheeseen liittymättömistä postauksista.
Sitten isommat ryhmät fragmentoituvat ja syntyy varjoryhmiä.
Tosi rasittavaa.
En käytä somea, enkä ole koskaan käyttänyt. Kaipaan ainoastaan sitä, että ystäväni voisivat olla valittamatta siitä, että minua ei voi kutsua tapahtumiin somessa, vaan AINA PITÄÄ ERIKSEEN KUTSUA.
Kaipaan, elämä oli yksinkertaisempaa ja yksityisempää.
Kaipaan aikaa kun asioista tiesi vähemmän. Elämä keskittyi pienemmälle alueelle. Nyt kuulee suru-uutisia ympäri maailman. Lähipiirissäkin niitä olisi varmaan monella riittämiin.