Mä en enää jaksa tätä oon lihava ja mun isovanhemmat

Painonhallinta on oma asiasi, jos et ole alaikäinen. Laita numero estoon.

Sano heille, että olet mieluummin lihava. Muistuta heitä myös Suomen lähes ilmaisesta terveydenhuollosta.

Mulla ei hermot enää kestä . Tätä on jatkunu tosi kauan ja yllättäen kukaan ei puolusta.

Ap, minkä ikäinen olet? Jos alaikäinen, voisiko äitisi/isäsi (isovanhempien lapsi) ottaa asian puheeksi heidän kanssaan? Isovanhempasi eivät kuulosta kovin fiksuilta, vaikka ehkä hyvää tarkoittavatkin.

Turha sanoo kenellekään , sanoo vaan ÄLÄ VÄLITÄ, mulla oli syömishäiriö vuonna 2011 kun laihdutin itteni ruikuksi ja olin syömättä viikkoja , peilikuva oksettaa edelleen. Mutta oon paljon onnellisempi tämän painoisena ku sillon 46kg. Pituus on 160 joten voitte kuvitella miltä näytin.

Joudun edelleen syömään vessassa tai piilossa, kun paniikki tulee muiden edessä.

Työharjoittelussa pyörryn jos en syö, tää on ihan mahdoton tää muiden puuttuminen mun painoon.inhottavaa. haluan kohta hakeutua hoitoon niin kukaan ei pääse soittamaan mulle saan olla yksin.

Mulla ei oo haluja seurustella koska viihdyn yksin vallanmainiosti, enkä jaksa ketään miellyttää.

Täytyymuuttaa omaan asuntoon ja vaihtaa paikkakuntaa toiselle puolelle suomea.

Entäpä tutun lapsi: hän on koko pienen ikänsä ollut painokäyrän yläpuolella. Vauvat ja taaperot saavat ollakin pulleita, mutta kun "makkaroita" ylläpidetään karkilla ja kaikella muulla (täysin turhalla!) sokerinsyötöllä. Nyt lapsi itse ottaa jääkaapista ja pakastimesta, mitä haluaa, ja kyllä mehujäät ja limsat menevät äkkiä. Sitten äiti ihmettelee, kun lapsi on kovin pieniruokainen. 🙄

Tuossa voi käydä niinkin, että kun lapsen painosta aletaan vinoilla koulussa, hän iän

karttuessa alkaa syyttää omia vanhempiaan, "miksi syötitte minut lihavaksi".

Rasvasoluthan kehittyvät lapsena, ja siksi painonhallinta on vaikeampaa jo lapsena lihoneille.

Miten sinun vanhempasi tukevat sinua?  Isovanhempasi tarkoittavat hyvää. Tuttavani poika kuoli juuri kesän kynnyksellä sepelvaltimotautiin, alle 30-vuotiaana, ylipainon vuoksi, joten vakavasta asiasta on kysymys. 

Toisaalta, tämänkin kirjoittelun aikana olisit jo yhden lenkin tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Turha sanoo kenellekään , sanoo vaan ÄLÄ VÄLITÄ, mulla oli syömishäiriö vuonna 2011 kun laihdutin itteni ruikuksi ja olin syömättä viikkoja , peilikuva oksettaa edelleen. Mutta oon paljon onnellisempi tämän painoisena ku sillon 46kg. Pituus on 160 joten voitte kuvitella miltä näytin.

Joudun edelleen syömään vessassa tai piilossa, kun paniikki tulee muiden edessä.

Työharjoittelussa pyörryn jos en syö, tää on ihan mahdoton tää muiden puuttuminen mun painoon.inhottavaa. haluan kohta hakeutua hoitoon niin kukaan ei pääse soittamaan mulle saan olla yksin.

En nyt ymmärrä. 46kg/160cm on oikein hyvä paino.

No jos olet lihava, sun pitää laihduttaa. Hyvää ne sun isovanhemmat meinaa.

Ohi aiheen, mutta liikuntaa isompi merkitys on sillä mitä syö.

Tunnin kävelylenkin kalorit tuhoutuvat helposti esim. yhteen "jäätelökipolliseen".

Toki liikunta lisää aineenvaihduntaa ja tekee muuten hyvää, mutta jos ihminen syö vaikka 500kaloria/päivä yli suositusten, helpompi on korjata syömistään kun liikkua tuon edestä (oletus ettei tee esim. fyysistä työtä tmv.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä tutun lapsi: hän on koko pienen ikänsä ollut painokäyrän yläpuolella. Vauvat ja taaperot saavat ollakin pulleita, mutta kun "makkaroita" ylläpidetään karkilla ja kaikella muulla (täysin turhalla!) sokerinsyötöllä. Nyt lapsi itse ottaa jääkaapista ja pakastimesta, mitä haluaa, ja kyllä mehujäät ja limsat menevät äkkiä. Sitten äiti ihmettelee, kun lapsi on kovin pieniruokainen. 🙄

Tuossa voi käydä niinkin, että kun lapsen painosta aletaan vinoilla koulussa, hän iän

karttuessa alkaa syyttää omia vanhempiaan, "miksi syötitte minut lihavaksi".

Rasvasoluthan kehittyvät lapsena, ja siksi painonhallinta on vaikeampaa jo lapsena lihoneille.

Niin, tai sitten käy niin kuin meikäläiselle, joka oli aina ala-asteikään asti hieman pyöreä lapsi. Ensimmäisen luokan terveystarkastuksessa terv.hoitajan kommentti siitä, että olen painokäyrällä 700 g ylipainon puolella jäi mieleen (ynnä muut kommentit AIKUISILTA ihmisiltä painooni liittyen). Äitini jopa innostui laittamaan minut dieetille tuosta johtuen.

Nyt toistakymmentä vuotta vaikean alipainon ja syömishäiriön riuduttamana toivoisin, että olisin osannut jättää nuo kommentit omaan arvoonsa.

Jaa laihduttamaan en ala. Ei kiinnosta menikö jakeluun ?

Ärsyttävää toimintaa. Kaiken lisäksi paino pudotetaan oikeasti ruokavaliolla eikä niinkään liikunnalla.