Lue keskustelun säännöt.
Kannattaa oikeasti miettiä _miten_ kumppanin ylipainosta huomauttaa
01.07.2021 |
Meillä kävi niin, että mies huomautti todella rumasti mun painosta. Tyyliin, että sänkyhommat on ällöttäneet jo pidemmän aikaa.
Se tuntui ihan kamalalta, aluksi olin ihan shokissa, mutta sitten tein elämäntaparemontin ja aloin laihtua. Vieläkin on matkaa, mutta tosi hyvin on jo painoa lähtenytkin.
Mutta nyt tämä on kääntynyt ihan oudosti päälaelleen. Mä en oo ikinä ennen ollut parisuhteessa ulkonäkökeskeinen, mutta kun aloin loukkaantuneena miettimään, millä "lihaksilla" mies mua haukkui, niin olen alkanut kiinnittämään yhä enemmän huomiota hänen puutteisiinsa.
Ja nyt en pääse tästä ajatustavasta enää eroon! Näen koko ajan virheitä hänen ulkomuodossaan ja elämän tavoissaan. En ois ikinä uskonut, että mä alan ajatella näin, mutta niin vain kävi.
Onko muita keille ois käynyt näin? Mikä olisi teistä oikea tapa huomauttaa toisen ulkonäöstä?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomautat samalla tavalla, kuin hänkin huomautti sinulle. Sehän näköjään toimi.
Ei ole syytä huomauttaa kenellekään. Koskaan. Kyseinen ihminen on tuhatprosenttisen varmasti tietoinen omasta ylipainostaan. Aina. Se ei ole kenellekään mikään "ai vitsi kiitti kun kerroit, vihdoin näen valon" -tyyppinen tilanne.
Luottamus ja arvostus on mennyt mieheen ja sitä on vaikea palauttaa, se sitten näkyy suhteessa mieheen, että ulkonäkökin alkaa ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Nätisti huomauttamalla olisit edelleen läski.
Lihava voi laihduttaa, mutta tyhmyyttä ei voi parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa kurjalta :( Olen sitä mieltä että kumppanin ylipainosta täytyy huomauttaa, mutta se täytyy tehdä mahdollisimman nätisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä huomauttaa kenellekään. Koskaan. Kyseinen ihminen on tuhatprosenttisen varmasti tietoinen omasta ylipainostaan. Aina. Se ei ole kenellekään mikään "ai vitsi kiitti kun kerroit, vihdoin näen valon" -tyyppinen tilanne.
On tietoinen varmasti juu mutta välittääkö tehdä mitään jos kuvittelee ettei kumppania haittaa?
Itse en pysty enää kiihottumaan mieheni kanssa kun hän on lihonnut niin paljon. Tässä juuri pohdin miten sanoa se nätisti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä huomauttaa kenellekään. Koskaan. Kyseinen ihminen on tuhatprosenttisen varmasti tietoinen omasta ylipainostaan. Aina. Se ei ole kenellekään mikään "ai vitsi kiitti kun kerroit, vihdoin näen valon" -tyyppinen tilanne.
Ei välttämättä tiedä. Pelkästään tällä palstalla on näitä: "Luulin että mulle oli tullut ehkä muutama kilo lisää, sitten näin kaverin ottaman kuvan musta ja menin vaakaan ja kiloja oli tullut 30!"- aloituksia vaikka kuinka.
Jos ei käy vaa'assa ja vaatteet on joustavia/telttoja niin kaikki ei oikeasti tajua sitä painon nousua.
Ei ole olemassakaan täydellistä ihmistä, joten kenelläkään ei ole mahdollisuutta h uomauttaa toisen puutteista, kun itselläänkin niitä on aivan varmasti. Selatkaapa vaikka treffipalstojen ilmoja, ei yhden yhtäkään lähellekään kaunista ihmistä, kaikista löytyy jokin vika tai puute tai sityten on menty pilaamaan kohtuu hyvä täyteaineilla ja loppusilauksena hyppyripeppu salilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö vaan erota suoraan kumppanista sen sijaan että loukkaisi ja sanoisi suoraan "kuule en pysty seksiin kanssasi enää kun olet niin kovasti lihonnut viime aikoina"?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole syytä huomauttaa kenellekään. Koskaan. Kyseinen ihminen on tuhatprosenttisen varmasti tietoinen omasta ylipainostaan. Aina. Se ei ole kenellekään mikään "ai vitsi kiitti kun kerroit, vihdoin näen valon" -tyyppinen tilanne.
Toi ei kyllä päde kaikkiin. Itse pidin itseäni sutjakkana ja sopivan raamikkaana kaverina. Kuvista päätellen jälkeen päin olin "laihaläski" pahimmasta päästä. Kuitenkin muistan hyvin, että peilikuva ei ollut paha. -20 kg jälkeen vanhat valokuvat ovat aivan järkkyä katsottavaa.
Olisin varmasti loukkaantunut, jos olisi sanottu pullukaksi. Nyt jälkeen päin ajatus, että miksei vaimo sanonut mitään ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerran pääsin huomauttamaan miehen ylipainosta siinä yhteydessä, kun hän alkoi mittailla verenpainettaan kotimittarilla ja huolestui.
Vetosin siis terveyteen. Mies ei ainakaan vaikuttanut loukkaantuneelta, ei sanonut loukkaantuneensa, vaan päin vastoin totesi itsekin, että painoa pitää pudottaa.
Ei ole paino ainakaan minun silmiini pudonnut tosin, mutta tulipahan puheeksi.
Siitä, että toinen pitää ällöttävänä ja sanoo sen ääneenkiin, ei ole enää paluuta. Tietenkin normaali paino on tavoiteltava asia, mutta en olisi hetkeäkään ihmisen kanssa, joka pitäisi ällöttävänä, jos paino sattuisi nousemaan.
Mies teki tuolla tempulla itsestään pysyvästi ällöttävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa mä olisin tehnyt elämäntaparemontin joka tapauksessa, huomautettiin siitä mulle tai ei.
Lihominen johtui alunperin lääkityksestä, eikä ollut muuten helppo homma saada lääkitys ja ruokavalio balanssiin.
Mutta tiedän tuonkin, että oma kehonkuva voi vääristyä, jos esimerkiksi haluaa kieltää tosiasiat. Peilistä mäkään en nähnyt itseäni niin isona kuin taas valokuvista. Jännä juttu.
-Ap
Mä muuten olen nykyään sitä mieltä, että olisi parempi jättää toinen ylipainon takia kuin sanoa siitä rumasti, koska se johtaa lopulta eroon kuitenkin. Tässä ainakin tuntuu olevan nyt sellainen särö, etten tiedä, miten sitä enää paikkaisi.
-Ap
Nätisti huomauttamalla olisit edelleen läski.