Miten keski-ikäisenä lähestyä naista?
Sain vinkin että tämä paikka on elämänohjeiden ehtymätön runsaudensarvi jossa voi lietteen seasta löytyä timanttejakin toisinaan. Joten tässä kysymys: miten naista lähestytään keski-iässä?
Olen 47-vuotias ja piiiiiiiitkästä aikaa elämässäni nk. vapailla markkinoilla. Siitä kun olen viimeksi pyytänyt jotain treffeille on valehtelematta varmaan yli 25 vuotta aikaa. Laitoin profiilini pariinkin eri nettideittijuttuun yms. eli verkot ovat vesillä ja tahtotila korkealla mutta kuinkas ollakaan...
...räiskis ja pum, näin ihan live-elämässä naisen, joka pysäytti niille jalansijoilleni pahemmin kuin äijäsählyn aiheuttamat maitohapot. laittoi sydämeni läpättämään tavalla joka ikäluokassani ei ole ainakaan ilman tahdistinapua mitenkään terveellistä ja loksautti suuni appoisemmaksi kuin kiertoradalle asti näkyvä kaljupälvini.
Hän työskentelee julkisessa palvelutyössä eli on sikäli helposti lähestyttävissä, mutta... miten naisia tässä iässä pyydetään treffeille? Täysin tuntematon treffeillepyytäjä näyttäytyy varmaan enemmän pelottavana tyyppinä kuin ilahduttavana asiana. Saatan vaikuttaa tyypiltä joka kysyy jokaista näkemäänsä naista ulos, hän nyt sattuu vaan olemaan seuraavana vuorossa, numerolla 19 sen päivän kiintiöstä. Ja koska emme tunne toisiamme, saatan vaikuttaa pinnalliselta tyypiltä joka menee vain ulkonäkö edellä. Ja takuuvarmasti juuri nyt vaikutan tyypiltä joka ylianalysoi kaiken.
Kommentit (34)
Vaikutat sen verran supliikilta, että keksinet tavan.
PS. Jos kyseinen nainen voisi ikänsä puolesta olla tyttäresi, jätä tyttörukka rauhaan.
Kysy itseltäsi, miten lähestyä ihmistä?
Olen nainen ja voin lähteä kahville melkein kenen kanssa tahansa, kun siltä tuntuu ja yleensä kun koen että se ihminen on oma itsensä ja kiinnostava, tietysti positiivinen.
Vaistoan kaiken yrittämisen ja tarkoitushakuisuuden, enkä silloin lähde, kiinnostu.
Jos osaisit nyt vaan tarttua hetkeen, olla avoin kaikille ihmisille ja tutustua kaikenlaisiin ihmisiin niin siinä lähestyt ihan kevyen keskustelun vuoksi ja hetken jakamisen ilosta.
Harjoita lähestymismuskelia, vaikka näin: kioskille mennessä, iloinen "moi" ja hymy (ei haittaa miten muut sen ottavat) ja vaihdat pari sanaa vaikka myyjän kanssa jne.
Lähde tilaisuuksiin joissa on jokin teema ja siellä sitten sen aiheen ympärilla keskustellessa lähestyt ja tutustut.
Onnea, harjoitus tekee mestarin.
Kommentiksi tuohon ensimmäiseen... älä kysy naisen numeroa, vaan anna omasi.
Kukaan harkitseva nainen ei anna numeroaan ventovieraalle.
Rohkeasti vaan! Olin sinkku nelikymppisenä ja minua lähestyttiin rohkeammin kuin nuorempana ja se oli tosi mahtavaa. Paras oli mies, joka oli ajanut ohitseni moottoripyörällä ja katsonut auton rekkarin ja ottanut puhelinnumeron ylös ja soitti ja pyysi ulos. Juuri silloin olin jo tavannut nykyisen mieheni, joten oli pakko kieltäytyä, mutta houkutti todella lähteä, sellainen vaivannäkö ja rohkeus oli hyvin kiinnostavaa. Eli minusta vanhempana kaikki ovat tottuneet rohkeampaan menoon, nuorena oltiin ujompia ja arempia. Ehdota siis vaan esim kävelytreffejä tai drinkkiä sille naiselle siis ihan suoraan, silmiin katsoen ja itsevarmasti hymyillen pilke silmässä.
Eronneet miehet ovat usein keski-iässä vähän keinottomia, joten ymmärrän ap:n kysymystä.
Kävin kerran iskemässä baarissa yhtä hyvännäköistä vastaeronnutta miestä. Sain hänet saatillekin ja hän toivotti hyvää yötä ovella. No menin sitten vaan nukkumaan.
Aamulla sain tekstarin häneltä, että hetkinen, oli deittailussa niin ruosteessa, ettei ollut tajunnut, että olisimme ehkä voineet jatkaa illalla vielä iltaa kotonani 😀😀 Oli ollut lähes koko aikuisikänsä varattu ja tajusi homman vähän hitaasti. Naureskeli vähän hassuuttaan ja kysyi treffeille ja olikin tosi mukava ja fiksu tyyppi. Oli vaan vähän tottumaton sinkkuutensa alussa.
Selvästi sanansäilä sulla on enemmän kuin hallussa. 😅 Hyödyntäisin tuota taitoa keksimällä jonkun hauskan ja oivaltavan repliikin. Ehkä yrittäisin ensin päästä vähän tutuksi juttelemalla leppoisan humoristisesti ja siinä samalla koittaisin hienovaraisesti katseella osoittaa kiinnostusta.. Miehille kieltämättä hankalampaa kuin naisille.. 🤔 En ihan kylmiltään treffeille pyytäisi. Itse olen 40-vuotias, joitain vuosia sitten eronnut ja tuo tepsisi minuun kyllä. Suurin sytyke mulle kuitenkin on se, jos huomaan että toisessa on syvällinen puoli ja että hänen kanssa onnistuisi juttelu syvällisistäkin asioista. Mutta naiset on niin erilaisia tässä. Jokunen vuosi sitten sain stalkkerin kotipihaltani, joka ensin lähestyi kivasti fb:ssä, oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne mutta sitten huomasin että hän tiesi jo missä asun, jopa milloin olen poissa kotoa.. 😧 Juu ei kiitos. Jäi kieltämättä vähän kammo tuosta ja suhtaudun nyt epäluuloisemmin lähestyjiin. 😬
Naisetkin ovat viittäkymppiä lähestyessä aika eri taustoista. Paljon sinkkuna olleet ovat rohkeita, nuoresta lähtien seurustelleet ja eronneet ehkä arempia, huonossa suhteessa olleet epäluuloisempia, seksittömyydestä kärsineet hurjastelunhaluisia jne.
Ja oman ikäistähän ap:n ja miesten ylipäänsä kannattaa aina iskeä. Kannattaa unohtaa kuvitelmat nuorista kaunottarista, jos haluaa kauniin omanikäisen, täytyy panostaa omaan ulkonäköön ja ryhtyä timmiksi.
Kännissä yrjöt rinnuksilla limaa röyhtäillen. Way of the warrior.
Tulin uteliaaksi, että millä lailla saatat vaikuttaa mieheltä, joka pyytää kaikkia naisia ulos ja että olisit pinnallinen?
Et lähesty mitenkään, vaan tyynesti odottelet että sinua lähestytään.
Millä lailla toivoisit keski-ikäisten naisten lähestyvän sinua ja missä tilanteissa/paikoissa? Anna vinkkejä.
Eihän ap vihjannut puolella sanallakaan että katselisi tyttärensä ikäisiä. Mistä te aina revitte noita??? Ikiskö täällä kommentoi?
Muhun tepsisi vaikka kukkakimppu ja kortti, jossa olisi nimesi, numerosi ja pyyntö treffeille.
Kysymällä vaan terkuin N48 ja ihan pihalla mistä saisi seuraa 30 vuoden jäkeen...
Se, että annat oman numerosi on hyvä idea, mutta älä tee sitä heti vaan käy ensin juttelemassa vähän ja sitten toisella kerralla annat numerosi. Silloin nainen voi päättää ottaako sinuun yhteyttä vai ei. Älä kuitenkaan jää stalkkaamaan työpaikalle, jos vastaus on ei.
No mua on aina pelottanut jos miehet lähestyy mua missään muualla kun lihatiskillä eli baarissa, enkä koskaan käy baarissa. Mutta siis baari on sopiva paikka lähestyä naisia koska kaikkihan siellä on tyrkkyjä. Baarin ulkopuolella normaalissa elämässä ei saa lähestyä varsinkaan jos olet isompikokoinen kun se nainen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap vihjannut puolella sanallakaan että katselisi tyttärensä ikäisiä. Mistä te aina revitte noita??? Ikiskö täällä kommentoi?
Ikiksen voimakas pakkomielle.
Minusta on vähän omituista tulla lähestytyksi pelkästään ulkonäön pohjalta. Olen pariin tällaiseen treffipyyntöön sanonut ei, koska se on vain tuntunut tosi pinnalliselta ja typerältä. Pyrkisin sinunan nyt ainakin jonkun asian varjolla ensin juttusille hänen kanssaan. Siitähän sen sitten näkee, onko oikeasti jotain kiinnostusta ja kannattaako pyytää oikeasti treffeille. Enkä itse kyllä tykkää, että asiakkaat työpaikalla lähetyvät treffimielessä.
Vierailija kirjoitti:
Kommentiksi tuohon ensimmäiseen... älä kysy naisen numeroa, vaan anna omasi.
Kukaan harkitseva nainen ei anna numeroaan ventovieraalle.
Keski-ikäisenä naisena vastaan että tämä on kyllä hyvä neuvo. Jos olet nuorempien perään en tiedä miten he toivovat mutta me vanhemmat ei kyllä välttämättä ensin edes tajuta jos joku pyytää treffeille.
Minulta joku joskus kysyi kaupassa numeroa sanoin "vaikutat tosi kivalta, saisinko puhelinnumeron jos vaikka mentäisiin joskus kahville". Tyyppi oli siististi pukeutunut, ostoskorissa jotain peruselintarvikkeita (ei kaljaa) ja tapahtumapaikkana heviosasto.
Häkellyin niin että olin jo antamassa numeroa, kun muistin että minulla on jo poikakaveri =D
Tosin poikakaverin kanssa meni muutama kuukausi sen jälkeen poikki ja sitten pyörin kaupassa tiirailemassa, olisiko tätä miestä näkynyt. Ei tullut enää vastaan valitettavasti.