Runo Tytti Yli-viikarille

Tytille nyt runoilemme, ja kevyesti sanailemme, jotta iloon kääntyy suu ja hammasrivi paljastuu.

Voi valtion virassakin munata, ja tilaisuuden hukata, jos edut hulppeat ei riitä, vaan lisää täytyy saada niitä.

Tytti edut nostaa, tavarat ja palvelut ostaa, mut veronmaksajat kostaa.

On median paine kova ja somen vaikutus niin soma, että taipuu ministerinkin pää, ja ilman hyväveli-verkostoa jää, se tikun nokkaan nostettu, julkisuuden myllyyn asetettu.

Mut kesä se on kaikilla, Tytilläkin, ja julkisuus harvoin tyrkylläkin. Mitä teet pääomalla tällä, imagotahrojen ryvettämällä? Mielikuvien basaareissa, maineiden museoissa.

Verkonpaikkaaja

Etsii, etsii eikä soisi löytävänsä. Puoli vuotta kuluikin, kun verkonpaikkaaja reijän löysikin. Valtion varoja säästynyt ei. Tuomion kirves kun kalahtaen soi. Aamu kun koittaa, niin aurinko paistaa ja tuo Tytille ylösnousemuksen. Kirveet maahan putoaa, kun niin monia kaduttaa.