Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ärsyttää minua?
30.06.2021 |
Hän on tosi rakas ja kultainen, mutta joku hänessä saa minun hermoni kireälle. En ymmärrä.
Isäni kanssa taas on niin helppo olla.
Haluaisin, että äidin kanssa välit pystyisivät olla paremmat. Vaikka hyvät ne nytkin on, mutta voisivat olla paremmatkin.
Olen itse jo aikuinen nainen ja arvostan äidin kanssa vietettyä aikaa, mutta harmittaa kun monesti oman pään sisässä olen jotenkin ärsyyntynyt hänestä. Tiedostan muutamat asiat mitkä minua hänessä ärsyttää ja olen koittanut vaan olla välittämättä (koska tiedän että hän ei siitä miksikään tule muuttumaan). Mutta välillä tulee hetkiä että en itsekään ymmärrä mikä hänessä saa niin hermoja kiristelemään.
Kommentit (7)
Tuntuu vaan niin kamalalta. Kateellisena katson kun toisilla on niin ihanat äititytär suhteet.
Ehkä se täytyy vaan hyväksyä, että oman äidin kanssa se ei onnistu tämän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos kerran tiedät mikä ärsyttää, etkö voisi yrittää tehdä sille jotakin? Kertoa äidillesi jos ne on esim. jotain hänen käytösmallejaan? Hän saisi tilaisuuden yrittää korjata asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kerran tiedät mikä ärsyttää, etkö voisi yrittää tehdä sille jotakin? Kertoa äidillesi jos ne on esim. jotain hänen käytösmallejaan? Hän saisi tilaisuuden yrittää korjata asiaa.
Olen yrittänyt sanoa ja siskoni myös, mutta hän on niin jumiutunut tiettyyn ajattelumalliin eikä hän itse edes tajua sitä (vaikka kuin vääntäis rautalangasta), joten muutos on ihan mahdoton. Muutoksen pitäisi lähteä henkilöstä itsestään.
Pelkään vain, että jotkut minun mielestä ärsyttävät ajatusmallit tarttuvat pian minuun enkä itse huomaa.
Ja mikä oikeus tyttärellä on vaatia äitiä muuttumaan hänen mieleisekseen? Ei mikään.
Ehkä äitisi on ärsyttävä. Ainakin minun äidillä on sellaisia tapoja, jotka kenessä tahansa, myös kaverissa alkaisivat pidemmän päälle käydä hermoille. Esim. rykii kovaäänisesti, saa välillä semmoisia hössöttämiskohtauksia eli innostuu liikaa ja vauhti ei hiljene, samoin saa myös hermostumiskohtauksia eli yhtäkkiä jotenkin menee kierroksille jonkun suht normaalin asian takia, esimerkiksi paniikissa etsii uimareissuun tavaroita. Tunnen muitakin ihmisiä, joissa on vähän samoja vikoja, mutta he eivät ärsytä yhtään niin paljon, koska eivät triggeröi sitä muistoa, että lapsena sitä ärsyttävyyttä piti sietää päivästä toiseen. Ja aikuisenakin sitä on pakko jaksaa, vaikka välillä pääseekin onneksi pois, niitä muita ärsyttäviä voi yleensä tavata niin harvoin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jaksaa ihmetyttää, miten ihmiset eivät ymmärrä mikä heitä ärsyttää, vihastuttaa tai aiheuttaa muita tuntemuksia. Eipä se nyt vaadi kovinkaan kummoista päättely- ja erottelukykyä. Hyvä, että edes osan noista olet kuitenkin älynnyt.
Normaalia. Muutenhan olisit äidin helmoissa vielä. Itsellä myös oma äiti ärsytti suunnattomasti. Alkoi joskus ollessani 10v ja jatkui äidin kuoleman asti.