Lue keskustelun säännöt.
Läheisen hypokondria - miten tukea luulosairasta?
29.06.2021 |
Nuorin siskoni, perheen kuopus, on sairastellut lapsuudestaan/teini-iästään lähtien. Kaikki alkoi melko harmittomista asioista, eli esimerkiksi ennenaikaisesta buperteetista, 11-vuotiaana alkaneista kuukautisista. Nyt vajaa kolmekymppisenä on sairastettu krooninen aurallinen migreeni, aivoverenvuoto, MS-tauti, aivokasvain, keuhkoahtauma, suolistosyöpä, astma, ärtyvän suolen oireyhtymä…
Kaikki nämä ja moni muu sairaus tai vamma ovat vaatineet sairaalahoitoa, eli ainakin päivystyskäynnin, yleensä lisäksi muitakin tutkimuksia.
Minä, sisarukseni ja äitini olemme aivan poikki. Poikki niihin puheluihin, että pitäisi saada kyyti sairaalaan, sekä poikki myös puhtaasti myötätunnosta.
Kuinka raskasta voi elämä olla?
Minä olen suhtautunut asiaan välillä välinpitämättömän rauhallisesti, mutta välillä raivolla, jonka on toistaiseksi saanut todistaa vain äitimme. Olen vain niin turhautunut, etten voi olla vain hiljaa ja viedä päivystykseen ja hakea sieltä, uudestaan ja uudestaan, kun mitään hätää ei oikeasti ole. Haluaisin voida ”ravistella” siskon hereille.
Äiti ja toinen sisarukseni taas sanovat, että tärkeää on olla tukena ja jopa KANNUSTAA hoitoihin ”hädän” hetkellä, koska siten sopu säilyy, ja tämä ”sairas” saa rauhan, kun ammattilainen toteaa luulot turhiksi.
Niin, aina toistaiseksi!
Kuinka lähestyä luulosairasta läheistä? Voiko hypokondrikkoa mitenkään auttaa?
Voiko luulosairaudesta ylipäätään parantua?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Jonkinlaiseen terapiaan hänen olisi hyvä päästä. Onko mt-hoidon piirissä? Tuossa on toki se ikävä, että luulosairaus ei suojaa oikeilta sairauksilta, eli jollain kerralla saattaa oikeasti olla kyseessä jokin oikea vakava sairaus.
Ajattelen ihan samoin, eli että apua tarvitsee psyykkisen, ei somaattisen puolen ongelmiin. Ei kuitenkaan osaa sellaisiin hakeutua, ja kysynkin itseltäni, että pitäisikö häntä tämän puolen avun piiriin jotenkin ohjata.
Mutta miten sen teen, kun joka kerta uskoo ja todellakin tietää olevansa sairas. Itkee kipujaan ja oireitaan. Se on hänelle totta.
Jollain kerrallahan sairaus eli ihan oikea syy oireille saattaa löytyäkin. Toivotaan tietenkin, että ei löydy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän noihin harhoihin pidä mennä mukaan. Sano, että hän on hypokondrikko ja kannusta häntä hakemaan apua tähän mielenterveysongelmaansa. Muista, että et ole vastuussa hänen tilastaan. Tukeminen on lähes mahdotonta, jos ihminen ei itse ymmärrä olevansa sairas. Jos ja kun hän sen tajuaa, sitten häntä voi tukea elämään oireiden kanssa.
Viekää Auroraan mokoma. M1-lähetteellä sinne pääsee. Siellä on ruokaa ja kanttiinikin löytyy.
Tai sitten siskosi on vaan paatunut saikuttaja. Luulot pois.
No, omassa hypokondriassani auttoi traumaterapia, johon hakeuduin ihan muista syistä. Lapsesta asti potemani kuolemanpelko, josta kukaan ei silloin halunnut kuulla, tuli myöhemmin esille sairauksien pelkona. Laantui, kun terapiassa sain rakennettua perusturvallisuutta. Kenellekään läheiselle en peloistani teini-iän jälkeen puhunut, koska näin, ettei kukaan jaksanut niistä kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelma, johon olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten hakemalla apua terapiasta. Nyt päässyt jo pahaksi ja hankalampi parantua.
Ei tuo ongelma katoa sillä, että kaikki muut lähtevät mukaan validoimaan harhoja. sama juttu ocd:n kanssa, ei sekään katoa sillä, että muut antavat loputtomiin siimaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma, johon olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten hakemalla apua terapiasta. Nyt päässyt jo pahaksi ja hankalampi parantua.
Ei tuo ongelma katoa sillä, että kaikki muut lähtevät mukaan validoimaan harhoja. sama juttu ocd:n kanssa, ei sekään katoa sillä, että muut antavat loputtomiin siimaa.
Ja joku syyhän siellä taustalla on, jokin trauma tai muu ongelma, joka oireilee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, omassa hypokondriassani auttoi traumaterapia, johon hakeuduin ihan muista syistä. Lapsesta asti potemani kuolemanpelko, josta kukaan ei silloin halunnut kuulla, tuli myöhemmin esille sairauksien pelkona. Laantui, kun terapiassa sain rakennettua perusturvallisuutta. Kenellekään läheiselle en peloistani teini-iän jälkeen puhunut, koska näin, ettei kukaan jaksanut niistä kuulla.
Kiitos vastauksestasi!
Kuinka itse asiassa päädyit traumaterapiaan, jos saan kysyä? Hakeuduitko sinne itse tiedostettuasi jotain, vai saiko joku muu sinut hakemaan apua?
Ap
No kyllä minäkin pelkäisin jos olisin sairastanut kaiken tuon mitä sisaresi on sairastanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan ap sitten valmis siihen, mitä traumaterapia paljastaa? Kun käy ilmi, miten huonosti te olette (varmaankin tajuamsttanne) siskoasi kohdelleen hänen lapsuudessaan? Miten te olette tehneet hänet niin epåvarmaksi ja pelokkaaksi? Tuhonneet perusturvallisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Olethan ap sitten valmis siihen, mitä traumaterapia paljastaa? Kun käy ilmi, miten huonosti te olette (varmaankin tajuamsttanne) siskoasi kohdelleen hänen lapsuudessaan? Miten te olette tehneet hänet niin epåvarmaksi ja pelokkaaksi? Tuhonneet perusturvallisuuden?
No, enhän se minä ole, joka sen terapian käy - jos käy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on tällainen sietämätön luulosairas ihminen. On laittanut koko omaisuutensa erilaisiin tutkimuksiin ja soitellut vuoron perään sukulaisia läpi millon mistäkin syystä. Nyt on sitten ilmeisesti keväinen katupöly saanut keuhkot kirvelemään ja tämä onneton hulluuspäissään kuvittelee kyseessä olevan jokin keuhkosairaus.
Miten sitten suhtautua tuttavaan jolla selkeästi todella paha luulosairaus. Ihmettelen miksi hänen puolisonsa lähtee mukaan näihin hullutuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai voiko olla jokin sisäinen pitkittynyt paha olo, johon "toivoo" löytävänsä selityksen jostain fyysisestä sairaudesta?
Hmm. Jonkinlaiseen terapiaan hänen olisi hyvä päästä. Onko mt-hoidon piirissä? Tuossa on toki se ikävä, että luulosairaus ei suojaa oikeilta sairauksilta, eli jollain kerralla saattaa oikeasti olla kyseessä jokin oikea vakava sairaus.