Hesarin kysely lapsille: jännitätkö esiintymistä

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Pienenä koululaisena jännitti kaikki koulussa.

Minä olin lapsi, ope oli aikuinen.Ei se opettajan virne hyvältä tuntunut kun tiedostin että hän näkee tilanteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Miten sitä syötetään kellekään, jos kysytään että jännittääkö? Iso osa lapsista jännittää esiintymistä todella paljon, ja siihen olisi hyvä puuttua varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Ulospäinsuuntautuneet varmasti pitävätkin esiintymisestä. Muille esiintyminen ei välttämättä ole kovinkaan innostusta herättävää ja luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Ulospäinsuuntautuneet varmasti pitävätkin esiintymisestä. Muille esiintyminen ei välttämättä ole kovinkaan innostusta herättävää ja luontevaa.

Olen superekstrovertti ja silti pelännyt jännittämistä aina kuin kuolemaa. Joskin yleisempää jännittäminen taitaa olla niillä jotka jännittävät ihmisten seuraa muutenkin.

Katselin kerran RSO:n nuorten solistien konserttia. Väliajalla ennen hyvin nuoren viulistin esiintymistä häntä haastateltiin. Haastattelijan viimeinen kysymys juuri ennen esityksen alkua oli "jännittääkö nyt kovasti". Hienoa?

Vierailija kirjoitti:

Katselin kerran RSO:n nuorten solistien konserttia. Väliajalla ennen hyvin nuoren viulistin esiintymistä häntä haastateltiin. Haastattelijan viimeinen kysymys juuri ennen esityksen alkua oli "jännittääkö nyt kovasti". Hienoa?

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Ulospäinsuuntautuneet varmasti pitävätkin esiintymisestä. Muille esiintyminen ei välttämättä ole kovinkaan innostusta herättävää ja luontevaa.

Introverttiydellä ja ekstroverttiydellä ei ole mitään syy-yhteyttä jännittämiseen. Kasvatuksella on ja tietysti sillä, osaako asian minkä on aikeissa esittää. Tunnen kyllä ihmisiä, joilla on jonkinlainen "esiintymisvietti". Osa todella lahjakkaita ja muutama, joiden esiintymisvimmasta tuntee lähinnä myötähäpeää (aikuisia ihmisiä).

Vierailija kirjoitti:

Pienenä koululaisena jännitti kaikki koulussa.

Minä olin lapsi, ope oli aikuinen.Ei se opettajan virne hyvältä tuntunut kun tiedostin että hän näkee tilanteeni.

Yksi koulun tehtävä on opettaa ihmiset sosiaalisiksi, ainakin jossain määrin. En nyt usko että opettajan naamalla oli pahansuopa virne. Vikaan on mennyt aiemmin jossain muussa kohtaa, jos alakoululainen kokee esiintymisenä vaikka oman nimensä sanomisen tai opettajan kysymykseen vastaamisen. Omat lapseni ovat nyt aikuisia, mutta monta kertaa heidän lapsuudessaan tuli vastaan tilanteita, joissa joku aikuinen jostain syystä pyrki nolaamaan lapsen. Ja omassa lapsuudessani lapsen nolaaminen oli ihan tavallista ja hyväksyttyä kansanviihdettä.

Lapset pelkää älyttömästi esiintymistä meillä, ja syinä on vanhempien oma esimerkki ja olemattomat taidot opettaa sosiaalisia taitoja lapsille sekä meidän yleinen lyttäämiskulttuuri. En koskaan unohda, ku omat lapset oli vieraskielisessä päiväkodissa, jossa jopa 2v yrittivät juhlissa lausua loruja muiden lasten kannustaessa aidosti ja innoissaan. Vaihdettiin suomenkieliseen päiväkotiin ja puolessa vuodessa omat lapset oli muuttunut innoissaan juhlissa esiintyvistä punasteleviksi ja jokaista liikettään ikään kuin häpeäväksi, just ja just lauseen ääneen sanovaksi. Oli hyvä herätys itelle ja tulikin sitten panostettua enemmän ja enemmän sosiaalisiin taitoihin ja tunteiden käsittelyyn. Ihmettelen myös, et kouluun menon jälkeen ei muita suomalaisia vanhempia enää paljoa näkyny esim. leikkipuistossa, vaan lapset haahuilivat yksin kännykkä kädessä. Surullista. Siks meillä oli ovet auki kaikille lapsille koska tahansa. Joo, rahaa meni hitosti ruokaan, mutta on ollu sen arvosta. Oli aika pysäyttävää, ku ykski tenava satutti aika pahasti ittensä kaatuessaan pyörällä, ni tuli meille hakemaan apua, eikä omalta perheeltään naapuritalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset pelkää älyttömästi esiintymistä meillä, ja syinä on vanhempien oma esimerkki ja olemattomat taidot opettaa sosiaalisia taitoja lapsille sekä meidän yleinen lyttäämiskulttuuri. En koskaan unohda, ku omat lapset oli vieraskielisessä päiväkodissa, jossa jopa 2v yrittivät juhlissa lausua loruja muiden lasten kannustaessa aidosti ja innoissaan. Vaihdettiin suomenkieliseen päiväkotiin ja puolessa vuodessa omat lapset oli muuttunut innoissaan juhlissa esiintyvistä punasteleviksi ja jokaista liikettään ikään kuin häpeäväksi, just ja just lauseen ääneen sanovaksi. Oli hyvä herätys itelle ja tulikin sitten panostettua enemmän ja enemmän sosiaalisiin taitoihin ja tunteiden käsittelyyn. Ihmettelen myös, et kouluun menon jälkeen ei muita suomalaisia vanhempia enää paljoa näkyny esim. leikkipuistossa, vaan lapset haahuilivat yksin kännykkä kädessä. Surullista. Siks meillä oli ovet auki kaikille lapsille koska tahansa. Joo, rahaa meni hitosti ruokaan, mutta on ollu sen arvosta. Oli aika pysäyttävää, ku ykski tenava satutti aika pahasti ittensä kaatuessaan pyörällä, ni tuli meille hakemaan apua, eikä omalta perheeltään naapuritalossa. 

Surkeaa on se, että kotona muiden ihmisten lyttäämistä kuunnellut lapsi -vaikka itse olisi jalustalle korotettu - oppii hyvin äkkiä lyttäämään muita lapsia. Kasvatetaan siis kiusaajia. Ja sitten on tämä asenne, että lapsia ei saisi tuoda julkisille paikoille kun saattavat häiritä vieraita aikuisia. Miten voi oppia sosiaalisia taitoja, jos on kasvanut tynnyrissä?

Samaa pas*aa kuin kysellä ekaluokkaa aloittavalta kesällä, että "jokos jännittää koulun alku". Luodaan siihen tilanteeseen jotain aikuisen määrittelemää tunnetilaa. Kun voisi ihan yhtä hyvin kysyä, "Mitä mieltä olet koulun aloituksesta?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne tuollaisen kysymyksen vuoksi kehitä esiintymisjännitystä. Ei ne niin tyhmiä ole. Lapsethan on yllättävän fiksuja, heillä vain ei ole kertynyt tietoa. Mutta osaavat oppia ja ajatella.

Kyllä voi kehittää, jos aikuinen tulee lataamaan tilanteeseen uhkakuvia.

Kuvittele itseäsi menossa pitämään esitelmää ja auktoriteettiasemassa oleva ihminen tulee kysymään "hermostuttaako nyt?" Ehkä et kerrasta hetkahda, mutta onko kysymys tarpeellinen?

Ihan hemmetin hyvä jos edes joku kysyy. Omalla kohdallani esiintymiskammo sivuutettiin aivan täysin lukioikään asti, ja se ei muuta kuin pahentanut ongelmaa.

Ohis

Miten tuon jännittämisen syöttäminen pikkulapselle estää esiintymiskammon syntymistä? Vai ajattelitko, että tuo on jotain lämminhenkistä terapiaa? Yleensä lapset pitävät esiintymisestä ja taitojensa esittelystä.

Miten sitä syötetään kellekään, jos kysytään että jännittääkö? Iso osa lapsista jännittää esiintymistä todella paljon, ja siihen olisi hyvä puuttua varhain.

Silti se esiintyminen tai suunsa avaaminen on usein pakollista. Mitä siis hyödyttää kysyä lapselta jännittääkö häntä? Kysyjä on useimmiten ulkopuolinen aikuinen. Vanhemmat ja toivottavasti myös eskari-, harrastus - ja kouluopet kysymättä näkevät jos lapsi jännittää ja pyrkivät tekemään tilanteesta lapselle hyvän kokemuksen, joka vähentää jatkossa jännittämistä. Eivät siis vahvista lapsen jännitystä turhilla kysymyksillä. Tai yritä saada lasta jännittämään lisää.

Kun peruskoulun sosiaalinen dynamiikka perustuu kiusaamiseen, ei esiintymistä pitäisi järjestää ollenkaan. Esiintyminen vdutti ihan tosissaan aina amk:n loppumetreille asti. Päättötyön mukana tajusin, ettei nyt esiinnytäkkään enää idjiooteille ja hommassa on jotain järkeä. Perzeen kautta väkisin tungettu esiintyminen luokalliselle pieniä narsistisia psykopaatteja on varmaan monen suomikomorin sosiaalisten tilanteiden pelon takana.

Ihan ohi aiheen, mutta minusta tätä palstaa kuvaa aika hyvin se, että ylivilkkaan 5-vuotiaan harrastamisesta palstalle on tullut 650 viestiä (saa haukkua äidin ja lapsen), mutta pikkulapsen jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko ei kiinnosta juuri ketään (joutuisi pohtimaan myös omaa käytöstään). Silti työnantajatkin ovat nostaneet ongelmaksi nuorten aikuisten vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa.