VELA, ikisinkku tai muu "yksineläjä" - pelkäätkö yksinäistä vanhuutta?
Vaikken itse ole kumpaakaan (perheeseeni kuuluu 1 lapsi + mies), mietin usein pärjäisinkö, jos jäisin syystä tai toisesta vanhana/vanhempana täysin yksin.
En ole mitenkään sosiaalinen ihminen, minulla on aina ollut hyvin vähän ystäviä/tuttavia, koska olen viihtynyt hyvin yksinäni tai perheeni kanssa. Lapsuudessa ja nuoruudessa minulla oli pari hyvää ystävää, mutta aikuisena vain yksi tai kaksi ja heidänkin kanssaan olen ollut vain satunnaisesti tekemisissä.
Ehkä pahin "pelkoni" tällä hetkellä on se, että jäisin joskus elämässäni TÄYSIN yksin. Nautin läheisten ihmisten seurasta ja rakastan heitä yli kaiken. Siksi ehkä pelkäänkin, ettei minulla joskus tulevaisuudessa olisi ketään, jota rakastaa.
Kommentit (30)
En pelkää yksinäisyyttä. Näinä aikoina ainakin se on hyvää, että jos pysyt käyttämään nettiä, et ikinä ole sillä tavalla yksin kuin joskus aikoinaan oltiin. Itse pelkään köyhää vanhuutta ja koitankin hysteerisesti sijoittaa pystyäkseni takaamaan vähän vaatimatonta eläkettäni paremman toimeentulon myös vanhana. Aion elää pitkään :)
En pelkää. Lasten tekeminen ei takaa sitä etteikö vanhuus olisi yksinäinen.
Olen tosi sosiaalinen ihminen ja kavereita ja ystäviä on paljon. Vaikeaa nähdä tilanne jossa olisin oikeasti täysin yksin.
Enemmän pelkään sitä, että jos joskus ei saisikaan olla yksin vaan olisi pakko elää toisten ihmisten kanssa. Se on pahin painajaiseni.
En pelkää. Olen sosiaalinen ihminen ja varmasti kaikenlaista touhua ja menoa keksin, jos terveyttä vaan riittää.
Pelkään mutta en tiedä onko sille enää mitään tehtävissä.
Suorastaan toivon, että viimeistään eläköitymisvaiheessa olen saanut karistettua kaikki ylimääräiset kaverit ja sukulaiset kimpustani. Ette tiedäkään miten paljon olen jo haaveillut kaikesta mitä yksin voin tehdä <3
Kyllä, mutta en silti halua lapsia. Elämä lasten kanssa olisi minusta kamalampaa kuin yksinäinen vanhuus. En kylläkään ole ikisinkku vaan naimisissa.
Sama kuin edellisellä, perheen kanssa eläminen olisi yksinäistä vanhuutta pahempi rasti. Eikä sitä kukaan tiedä joutuuko täällä edes pitkään killumaan :D
Pelkään enempi sitä, että vassarit ajavat sote-palvelut kädettömyydellään yhä pahempaan kriisiin ja joudun maksamaan sen seurauksena tolkuttomasti varsin keskinkertaisista vanhusten palveluista.
En pelkää. Olen misantrooppi jo nyt. Ihmiset on ihan ok, kunhan pysyvät kaukana minusta. Olen ollut tällainen alle kouluikäisestä, nyt 53. Tuskin koen mitään sosiaalista heräämistä enää.
En. Elän sitä koko ajan.
Ei paljon eroa aikaisemmasta elämästä, paitsi että työtoverien kanssa ei enää käydä juuri missään, mutta ystävien kanssa käydään sitäkin enemmän yhdessä harrastuksissa ja matkoilla.
Matkat ovat boikotissa nyt koronan takia, ulkomaanmatkat siis.
En pelkää. Jos pelkäisin, olisin väkisin ottanut jonkun vain ollakseni parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää.
Lisäyksenä että sitä pelkään jos asun kotona ja dementoidun ja onko joku vahtimassa hoitoon pääsyä tuolloin. Toisaalta jos dementoidun niin siinä vaiheessa on ihan sama onko perhettä vaiko ei koska heitä ei tunnista.
En todellakaan pelkää, toivon sitä. En jaksa ihmisiä juuri yhtään, enkä varsinkaan omassa kodissani. Voin joskus tavata ystäviä ja sukulaisia jossain hetken aikaa, mutta minulla pitää aina saada olla vapaus valita koska ja missä ja kuinka kauan ja usein.
Elämän tärkein taito: Opettele olemaan yksin ja pärjäämään yksin. Kaikki muut voidaan sinulta viedä, mutta itseäsi ei. Siksi ei pidä laskea kenenkään muun kuin itsensä varaan.
On minulla kaksi lasta, mutta ovat aikuisia, joten eivät helpota yksinäistä elämääni juurikaan. Ja vaikka itsekseni viihdynkin ja yksin jo vuosia olen ollut, pelkään vanhenemista yksin.
Elämäni varmaan päättyy ennen vanhuusikää...
Olen ollut aivan yksin jo kauan.