Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et pidä muiden kanssa syömisestä?
27.06.2021 |
En varmasti ole ainoa ihminen, joka ei pidä muiden seurassa syömisestä. En vain tiedä, miksi en pidä siitä. Siksi kysynkin muilta samanlaisilta, jos vaikka tietäisitte, mistä tämä teidän kohdallanne johtuu.
En siis ole syömishäiriöinen, vaan ruoka maistuu. Kahvi ja pulla sopii hyvin muidenkin seurassa, mutta "täysimittainen" ruokailu on vastenmielinen ajatus. Treffit ravintolassa illallisen merkeissä on vielä vastenmielisempi. Mistä tällainen mahtaa johtua?
Kommentit (20)
No kun helv*tti toiset niistää nenää koko ajan syödessään. Oikein töräyttää pitää vähän väliä. Ja yskiä ja kakoa prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan suun mäiskeääniä kun ihmiset syö ruokaa suu auki.
En jaksa kuunnella ihmisten tyhjänpäiväistä jaarittelua kun syön.
Minä en pidä muualla kuin kotona syömisestä. En edes kahvista ja pullasta, pullaa en kyllä syö kotonakaan. En tiedä, ehkä vain inhoan muissa paikoissa oleskelua pakko-oireitten vuoksi.
Toisaalta voi olla etten halua nähdä toisten tapoja.
Suosikkini ruokaohjelmista on se kutosella tuleva joku blondattu häiskä joka kiertää ruokapaikkoja, mutta minua inhottaa se tyyppi ihan sikana, kun se koskettelee kaikkea ja sen syöminen jotenkin ällöttää. Partoinensa siinä lappaa menemään niin että ihmetyttää ettei sotkua näy. Mutten haluaisi syödä sen näyn seurassa.
En pidä koska lihavana muut arvostelevat ruokamääriäni ja mitä syön. Ruokailuhetki ei rentouttava ja palauttava vaan ankea. Ei ole hyvä jos otan pienen annoksen, ei hyvä jos otan normaalin annoksen, ja varsinkaan ei ole hyvä jos otan reilun annoksen vaikka kaikki muut seurueessa tekisivät saman. Jos otan paljon salaattia yritän vain huijata kaikkia, jos otan vähän salaattia minun pitäisi ottaa sitä enemmän. Ainakin pitäisi jättää salaatinkastike väliin. Ja tietenkin leipä. Törkeimmät alkavat vihjailemaan ketoilusta ym. siinä ruokapöydässä tai voivottelemaan miten tuli syötyä liikaa ja nyt pitää paastota koko loppuviikko tai lähteä salille. Ruokarauha on ihan tuntematon käsite suurimmalle osalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden lihavuus ja koulun ruokalassa pahasti kiusatuksi tuleminen jätti lähtemättömät arvet.
Olen liian usein saanut kuulla syömistavoistani. En syö suu auki, en mässytä, enkä ryystä.
Jostain syystä ruokailuni ärsyttää silti muita. Syytä ei vaan sanota.
Syön yksin, kun en viitsi syödä varovasti kahden tunnin ajan, ettei taatusti kuulu mitään ääniä, tai etten söisi liian nopeasti.
Itse olen nähnyt muiden ryystävän keittoa viiksien läpi ja puhuvan niin, että ruoka lentää ympäri pöytää, eikä tulisi mieleenkään mainita siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä muiden kanssa syömisestä. Jos mulla on kuitenkin esim. ketovaihe menossa, en jaksaisi kenellekään perustella sitä, miksi en sitä tai tätä tilaa. Jotkut kokee, että heillä on oikes kommentoidan, jos sanon ketoilevani. Joku selkeästi ylipainoinenkin kommentoi, että "tuo on niin epäterveellisetä". No, jos hän kokeilisi itsekin, voisi päästä ylimääräisistään eroon.
Ei ole mikään kynnyskysymys, mutta mieluiten syön yksin ollessa.
- Tykkään syödessä keskittyä ruokaan, ehkä jotakin ohjelmaa katsellen, se on sellainen rento oma hetki eikä ajattelukykyni siinä tilanteessa riitä höpöttämään joutavia jonkun kanssa
- Olen turhan tietoinen itsestäni kun syön: Jos joku tuijottaa ja muutoinkin keskittyy minuun tilanteessa jossa syön, alan miettiä että onko naamassani jotain mönjää, näytänkö typerältä kun leuka vatkaa, kaikkea tällaista
- Nenäni vuotaa herkästi etenkin mausteisesta ruuasta, ja on kiusallista pyyhkiä sitä toistuvasti jos on seurassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudutte keskustelemaan samalla. Viihdyt siis kahvittelun ajan. Onko tapaaminen silloin lyhyempi?
Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Osalla voi työpaikkaruokailukin tökkiä tuon takia. Ei ole pakko keksiä puheenaiheita jatkuvasti kun syö.
En tiedä johtuuko pakko-oireisuudestani vaiko syömishäiriötaustastani, mutta ruokailu muiden kanssa ei ole juuri koskaan mikään nautinto. Mieheni kanssa nautin siitä siihen saakka, että mies sanoi joskus, todella pahoinvoiva ilme naamallaan, että maiskutan niin paljon että häntä ällöttää. Tämä siis hetkinä, jolloin olemme ns. lomamoodissa ja olemme rentoutuneet roskaruoan tms. parissa sohvalla (ja mieskin sikailee syödessään..). Tämän jälkeen olen tykännyt syödä vain yksin ollessani. Tiesin kyllä että maiskutan, enkä sitä yleensä tee, mutta uskalsin heittäytyä miehen seurassa koska maistan ruoan paremmin kun teen niin. Kun syön nykyään lähinnä yksin, maiskutan menemään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en halua nähdä miten muut syövät ja maiskuttelevat. Huh....
Syöminen - kuten wc-käynnitkin - suoritetaan omassa rauhassa. Sitten seurustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä koska lihavana muut arvostelevat ruokamääriäni ja mitä syön. Ruokailuhetki ei rentouttava ja palauttava vaan ankea. Ei ole hyvä jos otan pienen annoksen, ei hyvä jos otan normaalin annoksen, ja varsinkaan ei ole hyvä jos otan reilun annoksen vaikka kaikki muut seurueessa tekisivät saman. Jos otan paljon salaattia yritän vain huijata kaikkia, jos otan vähän salaattia minun pitäisi ottaa sitä enemmän. Ainakin pitäisi jättää salaatinkastike väliin. Ja tietenkin leipä. Törkeimmät alkavat vihjailemaan ketoilusta ym. siinä ruokapöydässä tai voivottelemaan miten tuli syötyä liikaa ja nyt pitää paastota koko loppuviikko tai lähteä salille. Ruokarauha on ihan tuntematon käsite suurimmalle osalle.
Voi ei, mulle tulee paha mieli tällaisista. Olen itse hoikka nainen, mutta ei mulle tulisi mieleenikään arvostella toisten syömisiä, ei ääneen, muttei edes itseksenikään. Se on minulle aivan yhdentekevää minkä kokoinen joku on minkälainen ruokavalio hänellä on. Halusin vain kommentoida, etteivät kaikki todellakaan katso tuomiten. Tai ainakin aikamoinen idiootti saa olla jos katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään kynnyskysymys, mutta mieluiten syön yksin ollessa.
- Tykkään syödessä keskittyä ruokaan, ehkä jotakin ohjelmaa katsellen, se on sellainen rento oma hetki eikä ajattelukykyni siinä tilanteessa riitä höpöttämään joutavia jonkun kanssa
- Olen turhan tietoinen itsestäni kun syön: Jos joku tuijottaa ja muutoinkin keskittyy minuun tilanteessa jossa syön, alan miettiä että onko naamassani jotain mönjää, näytänkö typerältä kun leuka vatkaa...
Näytät, mutta niin näyttää muutkin. Siihen päälle se ääni joka lähtee vielä korostamaan sitä niin ketutuksen määrä käy sietämättömäksi.
En tykkää syödä muiden seurassa sillä olen ollut joskus syömishäiriöinen. Minulla on vääristynyt kehonkuva ja näen itseni lihavampana kuin olen, teininä näin itseni valtavan ylipainoisena ja ällösin lihavaa kehoani. Nyt kun katson noita kuvia itsestäni noilta ajoilta, niin olen ollut hirmuisen laiha. Edelleen pidän itseäni lihavana ja siksi on vaikea syödä vieraassa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Joudutte keskustelemaan samalla. Viihdyt siis kahvittelun ajan. Onko tapaaminen silloin lyhyempi?
Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Osalla voi työpaikkaruokailukin tökkiä tuon takia. Ei ole pakko keksiä puheenaiheita jatkuvasti kun syö.
Vaikea sanoa. Olen hirveän hidas syöjä, ainakin seurassa. En tajua, miten muut ovat valmiita kauan ennen minua, vaikka he tuntuvatkin sahaavan pihvejään ikuisuuksia ja puhuvan siinä samalla.
Muistan vuosien takaa erään kollegan, jolla oli tapana tulla syömään eväitään minun pöytäni ääreen, oli minulla ruokaa tai ei. Hän piti kättään suun edessä syödessään ja myös sujautti ruoan suuhunsa käden taakse. Kerran kysyin tuohon syytä, ja vastaus oli se, että syöminen on niin ruman näköistä. Kollegaa en ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen, mutta hän muistuu mieleen usein tuon kommentin vuoksi.
Ja onhan se totta, että ei syöminen mitään kaunista katseltavaa ole; ruohonsyöjät ja petoeläimet syövät paljon tyylikkäämmin kuin ihminen, joka puristaa huuliaan yhteen, mössöttää ruokaansa niiden takana, ja kun on saanut sen nielaistuksi, ottaa ison ryypyn vesilasistaan ja huljuttelee suunsa tyhjäksi. :D
Olen tätä ketjua lukiessani havainnut yhden seikan, mikä minua ärsyttää: puhe ja kuunteleminen keskeytyy jatkuvasti syömisen oheistoimintoihin, siis ruokalistan ja ruoan tarkastelemiseen, mausteiden etsimiseen ja muiden ihmisten pälyilemiseen. Ehkä tämä johtuu ammatistani, jossa puhutaan ja keskitytään puhumiseen, eikä puuhailla sillä aikaa muuta.
Ap
En tajua, mitä iloa työkaverit saavat ryhmälounaista. Samaan aikaan ja samaan pöytään pitää mennä, oikein kootaan joukkuetta lounaalle lähtöä varten. Ja sitten istutaan silleinä suolassa pitkässä pöydässä ja hädin tuskin sana vaihdetaan lähimpien kanssa. Mutta 10-15 ihmistä pitää mukaan aina kerätä. Ei kiitos, ajatuskin ahdistaa. Ihan kuin koulussa tai armeijassa vai mikä tämä tapa oikein on?
Alue: Aihe vapaa
Tykkään syödä yksin sen takia kun en tykkää jutustella saamaan aikaan kun syön.