Lue keskustelun säännöt.
OLEN KATEELLINEN
Myrtsi
26.06.2021 |
Anteeksi tuo caps, mutta nyt toista päivää jo katsellut onnellisten ihmisten juhannuskuvia. On hyvää ruokaa, kavereita ja mökki järven rannalla. Itse kipeän lapsen kanssa kotona. Ja vaikka oltaisiin terveitä, ei meillä olisi mökkiä tai kavereita, mutta voitaisiin edes jotenkin viettää juhlallisempaa hetkeä.
Työnsin lasta rattaissa ja käytiin nopea ulkoilu, ihan vaan että ei pää hajoa täällä kotona. Ja siinä kävellessä yritin miettiä miten päästä eroon tästä kateudesta. Olen yrittänyt kovasti tehdä kiitollisuusharjoituksia ja keskittyä asioihin mitä meillä on ja puskea pois ajatuksia niistä mitä ei oo. Mutta olen vaan kateellinen ja vähän jo katkerakin.
En halua olla tällainen, en halua että lapseni oppii minun kateellisuudesta myrkyllisiä ajatuksia. Mitä voin tehdä, jotta minustakin tulisi "kiitollinen, onnellinen, siunattu" vai miten se hellvetin rasittava mantra menikään.
Olen vain yksinäinen ja kateellinen. Hemmetin huonot lähtökohdat lähtee etsimään ystäviä tämmösenä myrtsinä mielialanmyrkyttäjänä.
HELP!
Kommentit (4)
No mä oon nysvänny kotona tympiintyneenä juhannuksen. Ei oo rahaa eikä kaveria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MOI.
Siis minä en pärjää hyvin.
Tää päivä on ollut henkistä helvettiä.
Haluaisin olla siellä järven rannalla mökillä hyvää ruokaa seuraa jne.
Kun en ole. Olen istunut ja maannut kuoleman väsyneenä kotona . Tämä päivä on ollut tuskaa ja olen tuntenut suurta kateutta jopa vihaa koko tätä juhannusta kohtaan. Olen vaan helpottunut kun tämä on ohi
Fiksuna ihmisenä ymmärrät että kateus on enimmäkseen haitallista. Neuvoisin sinua miettimään että miksi kadehdit? siis ei mitä vaan miksi. Muista myös että harvoin niitten kuvien ja stoorien takana on todellisuudessa kamalasti kadehdittavaa.
Täällä ei varmasti juur nyt ole paikalla ketään, joka olisi onnellisissa juhannusriennoissa, joten te jotka paikalla olette, miten pärjäätte?