Haukkuiko isäsi sinua lapsuudessa? Jos haukkui millä nimityksillä?
Haukkuiko isäsi sinua lapsuudessa? Jos haukkui millä nimityksillä?
Kommentit (19)
Ei koskaan.
Äiti kyllä senkin edestä.
Heikoksi haukkui, kun en puolisääreen ulottuvassa lumihangessa 15-vuotiaana jaksanut kantaa yhtä montaa ämpärillistä vettä kaivolta kun hän.
Haukkui. Ja antoi remmillä ( vyöllä) takamukselle ja kintuille.
Äiti piti muuten tiukkaa kuria.
Ja iso veli kännipäissää viskeli mua lattialle.
Haukkui. Muunmuassa läskiksi ja idiootiksi.
N33
Kyllä. Pahin teininä, kun minulla oli finnejä. Sanoi rupinaamaksi.
Nartuksi haukkunut ainakin kahdesti
Haukkui mm.läskiperseeksi. Teki muutenkin selväksi, että olin lihava ja ruma.
Oikeasti olin hoikka, myös kouluterkkarin mielestä. Rumuudesta voi tietysti olla montaa mieltä. Monen muun mielestä olin nätti.
Läski kaikki muut lihavaa tarkoittavat termit käytössä. Tyhmä. Laiska. Koppava. Ylpeä. Luulen itsestäni liikoja.
Ikinä ei kehunut. Koskaan en suoriutunut mistään niin, ettei jotain moitittavaa olisi jäänyt.
N43
Mulle hän oli paska isä, mutta mun lapsille hän on oikein hyvä vaari.
Oma isäni ei varsinaisesti haukkunut mutta pilkkasi ja nauroi, kun kerroin esim. koulukiusaamisesta. Myöhemmin on pyydellyt vuolaasti anteeksi käytöstään.
Eno haukkui lapsiaan eli serkkujani aina kun oltiin kylässä, varmaan arjessa muutenkin. Muistan vieläkin sen shown. En tiedä mikä sen ongelma oli, boomereilla lienee jotain sotatraumoja 🙄
totuudentorvi. :D Ei koskaan haukkunut, oli kiltti. :)
Pässi ja pentuoli yleisimmät, joskus ääliö. Ei kyllä usein haukkunut, joskus tosi harvoin suutuksissaan.
Ei haukkunut, kun ei oikein puhunut yhtään mitään. Se vaan murahteli ja komensi.
Aina oli kiltti ja antoi sitten rahaa ja kosmetiikkaa.
Isä vihasi minua ja jutut oli sen mukaisia. Nykyään on leppoisa papparainen. Oli varmaan jotenkin tiukilla silloin perhe-elämän aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eikä hauku edelleenkään.
tarkoitat siis ettei hauku enää.
Juu, olin tyhmä läski laiska hu*ra ilmaistuna mitä ilkeimmin sanamuodoin.
Nimitykset olivat niin rumia, ettei niitä voi tähän kirjoittaa.
Ollessani teini fyysinen pahoinpitely vaihtui henkiseen, kun ei saattanut minuun enää koskea.
Sisältö oli lyhykäisyydessään sitä että olen ruma ja tyhmä.
Meni pitkälle aikuisikään, ennen kuin ymmärsin, että en ole kumpaakaan.
Isääni en enää ole missään yhteydessä.
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu.
Minulla on ihana oma perhe, jossa kukaan ei hauku ketään, ja pystymme kertomaan toisillemme, että rakastamme ja välitämme.
Mieheni kertoo usein, että olen fiksu, ihana, kaunis.
En tiedä, mikä sai isäni käyttäytymään kuten käyttäytyi.
Enää se ei ole ongelmani, enkä tee siitä ongelmaani, vaan huolehdin itsestäni ja omasta perheestäni.
Ei, isäni oli lempeä ja mukava mies.
Äiti taas oli aina vihainen ja oksenteli pahaa oloaan kaikkien päälle täysin ilman suodattimia.