Onko se elämän hukkaan heittämistä jos ei juuri käy missään??

Jokainen elää tavallaan. Se on pääasia että itse on tyytyväinen.

Mitä sitä täältä kyselet? Etkö itse tiedä miten haluat elää elämääsi?

Jos tykkää käydä paikoissa, on hukkaa olla köymättä.

Jos tykkää olla paikallaan, on hukkaa olla olematta paikallaan.

Itse en käy muualla kuin ruokakaupassa ja hevostani hoitamassa. Muutoin oleilen kotona, selaan nettiä ja katson sarjoja. Tykkään elämästäni, ehkä jonkun mielestä olen syrjäytynyt ja heitän elämäni hukkaan, mutta ei puristele minua.

Se on elämän hukkaan heittämistä vain jos se itsestä tuntuu siltä.

Itse olen sitä mieltä, että kaikkea kannattaa ainakin kokeilla kerran. Kannattaa kokeilla käydä erilaisissa tapahtumissa ja niihin voi ihan huoletta mennä kyllä yksinkin. Ehkä löydät täten uusia kiinnostuksen aiheita elämään. Ystäviäkin löytää helpommin kun lähtee pois sieltä neljän seinän sisältä. Kannattaa lähteä ainakin edes luontoon liikkumaan.

Ei ole

T:korona

Minulle olisi. En osaisi kuvitella tuollaista elämää.

Olen monesti miettinyt, että millaista se on kun elää täysillä. Aina hoetaan, että pitää elää täysillä.. Aika raskas ajatus sekin on ja luo paineita.

Ei ole. Minua ei tippaakaan kiinnosta em. asiat. Jos jotain haluaisin tehdä niin ne maksaa satoja tuhansia euroja tai miljoonia. Kaikki sen alle voi jättää tekemättä menettämättä mitään. Elämäni on siis jo valmiiksi hukkaan heitetty koska en ole miljardööri.

Se tuntuu erilaiselta kun on oikeasti käynyt jossain. Ikäänkuin oma pakollinen osuus elämästä on hoidettu sen jälkeen.

Kai se on jos jotain muuta haluaisi tehdä, ennen pidin tästä mutta nykyään en... tää on kuitenkin jotenkin juurtunut minuun etten osaa muuta, ei ole kavereita enkä osaa olla ihmisten kanssa, ei ole mitään mihin mennä jne.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntuu erilaiselta kun on oikeasti käynyt jossain. Ikäänkuin oma pakollinen osuus elämästä on hoidettu sen jälkeen.

Tässä on ehkä hiukan totuutta. Mulla on ystävä joka teki lapset hyvin nuorena. Koko nuoruus meni lapsiperhearjessa, ei opiskellut, oli 10v kotiäitinä. Nyt yli nelikymppisenä hirveä tarve mennä ja matkustaa (eronnut, joten olen hänen kanssaan reissanut myös). Eikä siinä mitään, mutta se ettei tajua että ihmiset on eri tilanteissa, hän hiukan naureskelee ja voivottelee, jos joku ei halua samaa, kuvittelee että muilla on "tylsää" jos ei tee samaa kuin hän. Itse nuorena opiskelin, matkustin, asuin ulkomailla, riekuin koko nuoruuteni, nyt haluan enimmäkseen rauhaa ja ravintoa aivoilleni :D 

Riippuu siitä mitä itse haluat. Olen raahannut itseäni vähän vaikka sun mihinkä koska niin pitää tehdä mutta totuus on se että voin hyvin kun in pieniä asioita. Äänikirja, neulomista, kävely. Jos nyt yhtäkkiä pitäisi lähteä mihinkään reissuun, kauhistuisin.