Huomasin että aina kun suomi vaihtoi pelaajan pois ottelussa niin vastapuoli teki maalin heti sen jälkeen?

Annetaan vastapuolelle tasoitusta, vaihdetaan hyvin pelannut pois

Belgiaottelun lopun vaihdot oli virhe…

Lopettakaa nyt tuo mänttikuulasta kuhkaaminen.

Tim Sparvista on kyse. Tällasen vois heittää:

Kentällä on parhaimmassa tapauksessa johtohahmo, jonka energiasta muut pelaajat ammentavat. Tämän pelaajan onnistuneet suoritukset mm saavat muut parantamaan omia eforttejaan ja myös toisin päin.

Sparv on tällainen pelaaja, psykologisesti, ja hänen pelityylinsä - jonka merkitys etenkin Belgia-matsissa korostui - sopii roolin vaatimuksiin: Sparv on epäitsekäs puolustava alakeskikenttämies, joka sijoittumalla ohjaa vastustajien ja pallon liikettä ja katkaisee hyökkäyksiä oikea-aikaisilla väliintuloilla.

Tämä palvelee (ainakin) kahta kulmaa: Toisaalta joukkueen johtajan uhrautuvuus saa muut pelaajat juoksemaan hetkellisesti kovempaa jne, toisaalta tämän ratkaisuiden vaikutus peliin hetkellisesti katkaisee vastustajan selkärangan. Analogia kilpailuun keskustelemalla voisi olla sellainen, jossa debattikumppanisi päättää argumenttisi ennen kuin ehdit vastata siihen, ja hiomaasi pointtia yllättävällä tavalla käyttäen siirtää perusteluvastuun sinulle.

Sparvin vaihdoista vaaranpaikat pääasiassa ovat alkaneet, toisaalta Suomen ja Belgian välillä on myös niin järjetön tasoero (vrt NHL vastaan Suomen vitosdivari), että täytyy sanoa että jätkät pelasivat hyvin jopa yli odotusten. Ts Belgialla on voittavia pelaajia joukkue täynnä, Suomen puolella tätä asennetta ruvettiin näkemään peli peliltä enemmän, parhaimpina esimerkkeina Hradecky (varmasti turnauksen paras veskari), Pukki (ei saanut palloja, vaan), Kamara (varauksella ja kääntyili aivan liikaa taakse vaikka taidot riittäisivät haastamaan kenet tahansa), ja Kauko. Toki kaikki muutkin, mutta Kauko ja Hradecky ovat ne, joille ei koskaan tullut ”äiti tuu auttamaan isot pojat kiusaa” -hetkiä. Ugh.