Lue keskustelun säännöt.
Paluu työelämään ahdistaa.
23.06.2021 |
Olen 25-vuotias nuori aikuinen. Minua on koko lapsuuden ja nuoruuden ajan joko kiusattu tai syrjitty (jätetty tahallaan ulkopuolelle ym). Vähitellen kaikki tämä on muuttanut luonnettani vetäytyväksi, alakuloiseksi ja tavallaan ”pelkään” olla vieraiden ihmisten seurassa.
Työelämä on ollut aina yhtä taistelua. Olen rasittunut sosiaalisista tilanteista, masentunut ja ahdistunut. Viime syksynä jäin pois työelämästä ja muutin väliaikaisesti vanhemmilleni asumaan. He ja myös minä olin sitä mieltä että tarvitsen kunnon hengähdystauon ja aikaa.
Keväällä heräsi taas ajatus siitä, että haluan palata työelämään, elää normaalia nuoren aikuisen elämää. Olen hakenut siitä asti työpaikkoja ja nyt vihdoin tärppäsi. Aloitan maanantaina uudessa paikassa.
Olin aluksi tosi innoissani, vanhemmat tukevat ja kannustavat. Tänään on kuitenkin herännyt taas pelko siitä, että en pärjää. Pelkään että jään taas porukan ulkopuolelle, minua pidetään outolintuna ja ahdistun kaikesta sosiaalisuudesta. (Työ itsessään ei vaadi sosiaalisuutta, ainoastaan työkaverit ja ylipäätään se ihmisten ilmoilla oleminen)
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten selvisit? En haluaisi jäädä loppuelämäksi vain kotiin makaamaan.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä❤️ En osaa auttaa, mutta toivon että kaikki uudessa paikassa menisi hyvin!
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni kärsit sosiaalisentilanteiden pelosta. Luulen , että olet myös valtavirrasta hieman poikkeava sosiaalisin taidoiltasi .
Tärkeintä olisi kuitenkin löytää toinen vähän outolintu. Kyllähän työkavereitesi pitäisi hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, mutta se ei toimi käytännössä monenkaan kanssa.
Se on myös jos on liikaa yksin, niin tuollainen ahdistus varmasti vain voimistuu. En voi kuin sanoa, että pitäisi vaan tietoisesti ryhtyä olemaan enemmän ihmisten seurassa, sopivasti itselle annostellen. Kohdata pelkonsa. Joku palstalla joskus neuvoi, että vaikka mennä kauppaan ja päättää, että vaikka ilman erikoisempaa syytä puhuu jotain kaupan henkilökunnalle,
Kynnys nousee koko ajan, mitä enemmän vetäydyt. Olet ihan normaali. Älä luovuta liian helpolla. Selviät kyllä, mutta sinun pitää päättää, annatko pelkojesi määrätä elämäsi suunnan.
Tsemppiä uuteen työhön ❤
Millaiseen työhön menet? Onko työyhteisössä vähän tao paljon ihmisiä?
Jos olisin samassa tilanteessa, kertoisin uusille työkavereille, että jännittää aloittaa uudessa paikassa. Ja uuden työn aloitus jännittää ihan kaikkia, sitä ei tarvi yhtään hävetä tai peitellä.
Kaikkea hyvää sinulle. Olet rohkea ❤
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Alkuun samoista syistä kuin sinä, eli aikaisempi kiusaaminen saipelokkaaksi. Myöhemmin siksi, että putosin kaikista työpaikan sosiaalisista kuvioista ja kaveripiireitä saadessani ison ylennyksen.
Perusasia on tajuta, että ei sen oikeasti ole väliä, jos vaikka jääkin ulkopuolelle ja tulee pidetyksi outolintuna. On kiva ja hyödyllistä jos pystyy toimimaan työyhteisön jäsenenä, mutta ei siellä tarvitse tulla tykätyksi. Tärkeää on pystyä tekemään työntä. Jatkuvasta kaikkien mielyttämisestä voi olla jopa haittaa, koska se voi estää sinua kiinnittämästä huomiota tärkeisiin asioihin, epäkohtiin tai onnistumisiin.
Työpaikka ei ole koululuokka. Sun kavereiden ja ystävien ei kuulu tulla sieltä. Voit ihan hyvin olla töissä, ansaita rahaa ja saada ammatillista tyydytystä hyvästä työstä ja menestyä vaikka olisitkin ulkopuolinen - kunhan pidät oman mielen positiivisena, etkä ala syytellä ketään, ei muita, eikä itseäsi.
Älä siis ota työpaikan sosiaalista puolta kilpailuna tai vaadittavana suorituksena. Sen EI TARVITSE onnistua. Hyväksy, että voit olla ulkopuolinenkin. Sitten se ei enää ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni kärsit sosiaalisentilanteiden pelosta. Luulen , että olet myös valtavirrasta hieman poikkeava sosiaalisin taidoiltasi .
Tärkeintä olisi kuitenkin löytää toinen vähän outolintu. Kyllähän työkavereitesi pitäisi hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, mutta se ei toimi käytännössä monenkaan kanssa.
Niin varmasti olenkin poikkeava. Ja totta tuo että käytännössä ei toimi monenkaan kanssa, usein joku ottanut silmätikuksi. Minulle ei tyyliin moikata takaisin vaikka moikkaan tai sitten esitetään taukotilassa jotain piikikkäitä kysymyksiä, jätetään yksin pöytään istumaan ym.
Vierailija kirjoitti:
Se on myös jos on liikaa yksin, niin tuollainen ahdistus varmasti vain voimistuu. En voi kuin sanoa, että pitäisi vaan tietoisesti ryhtyä olemaan enemmän ihmisten seurassa, sopivasti itselle annostellen. Kohdata pelkonsa. Joku palstalla joskus neuvoi, että vaikka mennä kauppaan ja päättää, että vaikka ilman erikoisempaa syytä puhuu jotain kaupan henkilökunnalle,
Kynnys nousee koko ajan, mitä enemmän vetäydyt. Olet ihan normaali. Älä luovuta liian helpolla. Selviät kyllä, mutta sinun pitää päättää, annatko pelkojesi määrätä elämäsi suunnan.
Kaikki sosiaaliset tilanteet eivät onneksi ahdista. Pystyn hyvin esimerkiksi käymään kaupassa. Ainoastaan työ, koska se on pakollista 5krt viikossa ja en voi valita jaksanko mennä sinne vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen työhön ❤
Millaiseen työhön menet? Onko työyhteisössä vähän tao paljon ihmisiä?
Jos olisin samassa tilanteessa, kertoisin uusille työkavereille, että jännittää aloittaa uudessa paikassa. Ja uuden työn aloitus jännittää ihan kaikkia, sitä ei tarvi yhtään hävetä tai peitellä.
Kaikkea hyvää sinulle. Olet rohkea ❤
Kiitos, vaikutat ihanalta ihmiseltä. Kunpa tulevassa työssäni olisi yhtä ymmärtäviä.
Työyhteisössä tulee olemaan noin 20 ihmistä samalla osastolla kanssani. Työ on tuotannon tehtäviä ja kokoonpanoa.
Epäröin vähän jännityksen kertomista, koska valitettavasti osa ihmisistä ottaa silloin silmätikuksi :(
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Alkuun samoista syistä kuin sinä, eli aikaisempi kiusaaminen saipelokkaaksi. Myöhemmin siksi, että putosin kaikista työpaikan sosiaalisista kuvioista ja kaveripiireitä saadessani ison ylennyksen.
Perusasia on tajuta, että ei sen oikeasti ole väliä, jos vaikka jääkin ulkopuolelle ja tulee pidetyksi outolintuna. On kiva ja hyödyllistä jos pystyy toimimaan työyhteisön jäsenenä, mutta ei siellä tarvitse tulla tykätyksi. Tärkeää on pystyä tekemään työntä. Jatkuvasta kaikkien mielyttämisestä voi olla jopa haittaa, koska se voi estää sinua kiinnittämästä huomiota tärkeisiin asioihin, epäkohtiin tai onnistumisiin.
Työpaikka ei ole koululuokka. Sun kavereiden ja ystävien ei kuulu tulla sieltä. Voit ihan hyvin olla töissä, ansaita rahaa ja saada ammatillista tyydytystä hyvästä työstä ja menestyä vaikka olisitkin ulkopuolinen - kunhan pidät oman mielen positiivisena, etkä ala syytellä ketään, ei muita, eikä itseäsi.
Älä siis ota työpaikan sosiaalista puolta kilpailuna tai vaadittavana suorituksena. Sen EI TARVITSE onnistua. Hyväksy, että voit olla ulkopuolinenkin. Sitten se ei enää ahdista.
Olen koittanut suhtautua aikaisemmissa työpaikoissa näin. Mutta ehkä kuitenkin kaipaan sitten joukkoon kuulumista, koska joka kerta se on tuntunut pahalta olla ulkopuolinen vaikka yrittää ettei välitä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rohkea kun yrität etkä jää vain kotiin.
Mun silmissäni olet jo sankari, kun menet uuteen työpaikkaan.
Kaikkia meitä jännittää uusi työ, se on ihan normaalia. Jokaista niitä n. 20 työkaveriasi on jännittänyt aloittaa siellä. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. On myös niin, että toiset on paremmin kosketuksissa omien tunteidensa kanssa ja voivat sanoa ääneen, että jännittää. Toiset eivät tunnista tätä ja käyttävät erilaisia mekanismeja, jotta jännitys ei näkyisi muille.
Itseäni auttaa töissä se, että siellä voi olla täysin työroolissa. Sosiaaliset tilanteet eivät jännitä minua yhtään niin paljon, jos niissä puhutaan työstä. Olen ollut pitkään työelämässä ja olen hyvä työssäni: tiedän, että kaikki mitä sanon siitä on ihan fiksua. Mutta vapaammissa tilanteissa minun on paljon vaikeampi hahmottaa kaikkea, tulen epävarmaksi ja suustani pääsee sammakoita, joita kadun jälkeenpäin.
Olin myös nuorempana kova jännittäjä, ja saatoin miettiä, kuuluuko esim tervehtiä töissä ihmistä x tai y. Myöhemmin olen alkanut tervehtiä kaikkia. Sanon aina kaikille moooii! Kyllä ne alkavat pikku hiljaa vastailla takaisin...
Ei minulla oikeastaan ole muuta ohjetta, kuin että keskity työhön ja tutustu työkavereihin työn tekemisen ohessa. Tervehdi aina kaikkia, jos voit! Näin säästyt paljolta miettimiseltä ja loppujen lopuksi tutustut kaikkiin. Tiedosta oma rohkeutesi! Ole ylpeä itsestäsi. Ensimmäinen päivä on vaikein, mutta varmasti jo toinen työviikko alkaa leppoisammissa merkeissä.
Onnea uuteen työhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan käytännössä suosittelisin ainakin beetasalpaajalääkitystä, sopii päivittäiseen käyttöön ja lääkäriltä helposti saatavissa. Millaisista asioista yleensä keskustelet seurassa, millaisessa roolissa olet? Jos vaikutat kovin epätoivoisesti hyväksyntää kaipaavalta, muut saattavat karttaa seuraasi koska se tuo heille itselleen epämukavan tunteen. Minusta hiljainen henkilö on mukava jos vaikuttaa ystävälliseltä; hymyilee, nyökyttelee, kuuntelee. Olet saanut töitä, pärjännyt haastatteluissa. Kyse ei todellakaan ole älyyn littyvästä ongelmasta eikä ihmisarvosi riipu suosittuudestasi.
Ai niin ja pari vinkkiä vielä. Jos sinut jätetään yksin istumaan jonnekin, älä ajattele, että nyt minut jätettiin yksin. Ajattele, että nyt muiden piti lähteä töihin /vessaan/ kotiin/ omiin juttuihin. Ja jos joku ei tervehdi tai töksäyttelee, älä ajattele, että se on kohdistettu juuri sinuun. Ajattele ennemmin, että onpas hänellä huonot sosiaaliset taidot. Olipa hän kireällä tuulella.
On vaikeaa muuttaa omaa ajatteluaan, mutta se on pakollista, jotta pääsee irti minä-keskeisestä ajattelusta, joka on usein sosiaalisen ahdistuksen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun silmissäni olet jo sankari, kun menet uuteen työpaikkaan.
Kaikkia meitä jännittää uusi työ, se on ihan normaalia. Jokaista niitä n. 20 työkaveriasi on jännittänyt aloittaa siellä. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. On myös niin, että toiset on paremmin kosketuksissa omien tunteidensa kanssa ja voivat sanoa ääneen, että jännittää. Toiset eivät tunnista tätä ja käyttävät erilaisia mekanismeja, jotta jännitys ei näkyisi muille.
Itseäni auttaa töissä se, että siellä voi olla täysin työroolissa. Sosiaaliset tilanteet eivät jännitä minua yhtään niin paljon, jos niissä puhutaan työstä. Olen ollut pitkään työelämässä ja olen hyvä työssäni: tiedän, että kaikki mitä sanon siitä on ihan fiksua. Mutta vapaammissa tilanteissa minun on paljon vaikeampi hahmottaa kaikkea, tulen epävarmaksi ja suustani pääsee sammakoita, joita kadun jälkeenpäin.
Olin myös nuorempana kova jännittäjä, ja saatoin miettiä, kuuluuko esim tervehtiä töissä ihmistä x tai y. Myöhemmin olen alkanut tervehtiä kaikkia. Sanon aina kaikille moooii! Kyllä ne alkavat pikku hiljaa vastailla takaisin...
Ei minulla oikeastaan ole muuta ohjetta, kuin että keskity työhön ja tutustu työkavereihin työn tekemisen ohessa. Tervehdi aina kaikkia, jos voit! Näin säästyt paljolta miettimiseltä ja loppujen lopuksi tutustut kaikkiin. Tiedosta oma rohkeutesi! Ole ylpeä itsestäsi. Ensimmäinen päivä on vaikein, mutta varmasti jo toinen työviikko alkaa leppoisammissa merkeissä.
Onnea uuteen työhön!
Kiitos kannustuksesta, varsinkin tuo ensimmäinen lause kosketti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännössä suosittelisin ainakin beetasalpaajalääkitystä, sopii päivittäiseen käyttöön ja lääkäriltä helposti saatavissa. Millaisista asioista yleensä keskustelet seurassa, millaisessa roolissa olet? Jos vaikutat kovin epätoivoisesti hyväksyntää kaipaavalta, muut saattavat karttaa seuraasi koska se tuo heille itselleen epämukavan tunteen. Minusta hiljainen henkilö on mukava jos vaikuttaa ystävälliseltä; hymyilee, nyökyttelee, kuuntelee. Olet saanut töitä, pärjännyt haastatteluissa. Kyse ei todellakaan ole älyyn littyvästä ongelmasta eikä ihmisarvosi riipu suosittuudestasi.
Kiitos. Mielestäni olen juuri tuollainen, että hymyilen ja kuuntelen.
Menet heti ekana päivänä työterveyteen. Siellä päälääkäri kirjoittaa sulle sellaiset dropit, ettei ahdista mikään.
Tsemppiä❤️ En osaa auttaa, mutta toivon että kaikki uudessa paikassa menisi hyvin!