Lue keskustelun säännöt.
Onko joku saanut terapiasta apua huonoon itsetuntoon?
Kommentit (20)
Keskivaikea masennus ja määrittämätön ahdistus + yksittäiset pelot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se sillä parane, että joku terapeutti vähänaikaa kehuskelee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sillä parane, että joku terapeutti vähänaikaa kehuskelee.
Terapeutit eivät kylläkään kehuskele. Eikä heillä ole muutenkaan tapana esittää mielipiteitä mihinkään.
Onko sulla joku ratkaisu ap:n kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se sillä parane, että joku terapeutti vähänaikaa kehuskelee.
Terapeutit eivät kylläkään kehuskele. Eikä heillä ole muutenkaan tapana esittää mielipiteitä mihinkään.
Onko sulla joku ratkaisu ap:n kysymykseen?
Mikset kysy ratkaisua vaikkapa numero kakkoselta?
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tosin ongelmana ei sinällään ollut huono itsetunto vaan muut asiat. Huono itsetunto oli seuraus siitä että nämä muut asiat vaikuttivat elämääni paljon ja tekivät siitä vaikeaa. Kun sain ne asiat käsiteltyä, alkoi elämä sujua monella tapaa paremmin ja tämä tietenkin johti myös parempaan itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.
On muutakin ongelmaa kun huono itsetunto. Sen nostin vaan aloituksessa esille. Työkyky uhattuna niin se ainakin vaikuttaa terapian saantiin. Ap ja no2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.
Pitää olla kai tipahtanut täysin kelkasta, että terapiaa saa.
Toinen juttu ovat omavastuut.
Pienipalkkainen perheellinen tai pienyrityksen kanssa vassakriisistä toiseen kompuroiva ei kykene maksamaan terapiaa itselleen.
Apinan raivolla töitä ja pahimpaan ahdistukseen viinaa, siinä terapia ja lääkitys.
Sitten kun ei auta, narua saa kaupasta.
Mä koin olevani täysin kelvoton ja hävettävä, maailman alhaisin otus. Traumaterapian avulla opin rakastamaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, muiden asioiden ohella. Kun ne muut seikat alkoi korjaanuta tai ehkä enemmänkin niitä alkoi ymmärtää ja syitä miksi tuntee tietyllä tavalla, niin se helpotti myös fiiliksiin omasta itsestä kokonaisuutena ja sitä kautta paransi itsetuntoa. Ei se vieläkään ole hyvä, mutta parempi kuin aloittaessani n. 2v sitten. Itsellä on yleinen ahdistuneisuushäiriö ja kausittainen masennusherkkyys. Syitä taustalla pitkä koulukiusaaminen, iso ylipaino ja siitä eroon pääseminen aikuisiällä (aika suuri kehonvääristymishäiriö, eli pääkoppa vielä näki sen saman koko ikänsä lihavana olleen ja kiusatun minän, vaikka olenkin nyt hoikka ja parisuhteessa ja tuun toimeen uusien ihmistenkin kanssa). Voisin sanoa kuitenkin, että itestä se parantuminenkin lähtee, se tarapeutti on vain auttamassa siinä. Isoimmat oivallukset ja harjoitukset pitää kuitenkin ite tehdä. Ei se pelkkä terapia itsessään auta, vaan sulla pitää olla myös itsellä halua tehdä jotain tai miettiä niitä asioita mitä sielä käydään läpi. Toki voi olla myös huonoja/itselle sopimattomia terapeutteja. Jos tuntuu että ei ole mitään apua, kokeilisin ensin vaihtaa terapeuttia tai terapiamuotoa, ennekuin lopettaa kokonaan. Itsellä kului 2 vuotta että olen tässä pisteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.Pitää olla kai tipahtanut täysin kelkasta, että terapiaa saa.
Toinen juttu ovat omavastuut.
Pienipalkkainen perheellinen tai pienyrityksen kanssa vassakriisistä toiseen kompuroiva ei kykene maksamaan terapiaa itselleen.
Apinan raivolla töitä ja pahimpaan ahdistukseen viinaa, siinä terapia ja lääkitys.
Sitten kun ei auta, narua saa kaupasta.
En usko että kellään se syy on ainoastaan huono itsetunto. Se voi olla se, minkä henkilö itse tunnistaa ja kokee ongelmallisena ja syy miksi alkaa miettiä terapiaa mutta sielä taustalla on todennäköisesti tosi paljon traumoja tai muita mt-ongelmia jotka on ajanut siihen huonoon itsetuntoon. Ei kukaan pääse pelkästään huonon itsetunnon takia terapiaan uskoisin vahvasti. Vaikuttaahan siihen myös se, onko työkykyä (kela erityisesti katsoo tätä!). Ite menin yksityisen kautta terapiaan ja sieltä psykologille yksityiselle ja sitä kautta sain kelakorvauksen 2 vuodeksi, kun taustalla oli paljon kaikkea sekä työkyvyn alentuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.Pitää olla kai tipahtanut täysin kelkasta, että terapiaa saa.
Toinen juttu ovat omavastuut.
Pienipalkkainen perheellinen tai pienyrityksen kanssa vassakriisistä toiseen kompuroiva ei kykene maksamaan terapiaa itselleen.
Apinan raivolla töitä ja pahimpaan ahdistukseen viinaa, siinä terapia ja lääkitys.
Sitten kun ei auta, narua saa kaupasta.
En usko että kellään se syy on ainoastaan huono itsetunto. Se voi olla se, minkä henkilö itse tunnistaa ja kokee ongelmallisena ja syy miksi alkaa miettiä terapiaa mutta sielä taustalla on todennäköisesti tosi paljon traumoja tai muita mt-ongelmia jotka on ajanut siihen huonoon itsetuntoon. Ei kukaan pääse pelkästään huonon itsetunnon takia terapiaan uskoisin vahvasti. Vaikuttaahan siihen myös se, onko työkykyä (kela erityisesti katsoo tätä!). Ite menin yksityisen kautta terapiaan ja sieltä psykologille yksityiselle ja sitä kautta sain kelakorvauksen 2 vuodeksi, kun taustalla oli paljon kaikkea sekä työkyvyn alentuma.
Kerrotko lisää? Kiinnostaa. Mitä kautta yksityiseltä pääsit, siis menitkö tavalliselle lääkärille?
Mä olen yrittänyt sekä arvauskeskuksen kautta (sain tyyliin 1 pisteen paperilappu-masennustestistä ja lääkäri sanoi että et sinä sairas ole, vaan reipas ja työkykyinen) sekä työterveyden kautta (taas todettiin että reipas ja työkykyinen).
Mulla on välillä dissosiativiisia oireita ja tietenkin pahoja tunnelukkoja (hylkääminen, eristäytyminen, vaativuus jne). Puhuttamakaan painajaisista joita näen väkivaltatilanteista.
Mikään näistä ei merkka mitäön kuitennkaan, koska olen se ”reipas ja työkykyinen”. Kun se reippaus on se rooli minkä avulla selvisin.
T. Se narsistin lapsi
Olen saanut. Diagnooseina oli masennus ja itsetuntovaurio. Molemmat paranivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.
Kyllä kaikkien pitäisi saada terapia-apua ongelmaan kuin ongelmaan, myös sinä (eli keneltäkään ei saisi evätä avunsaantia minkään syyn perusteella). Harmi, kun en pysty sitä sinulle tarjoamaan. Tarjoaisin, jos voisin.
Sain keskivaikeaan masennukseen pillerit ja sairaanhoitajalta keskusteluapua.
Keskusteluapu auttoi, vaikka ei varsinaista terapiaa ollutkaan.
Itsetuntoni on välillä aika olematon. Masennus uusii aina välillä.
Lääkitsen alkoholilla, siis kovimmissa masennuspiikeissä otan iltaisin muutaman annoksen.
Kaverini käy terapiassa ja hän on muuttunut sen myötä todella itsekkääksi ”minä, minä, minä, minun tarpeeni, minun ei tarvitse jaksaa jne”. En ymmärrä mitä paskaa siellä joka viikko jauhetaan, mutta ei ole tehnyt ainakaan hänelle hyvää.
Kaveristahuolissaan kirjoitti:
Kaverini käy terapiassa ja hän on muuttunut sen myötä todella itsekkääksi ”minä, minä, minä, minun tarpeeni, minun ei tarvitse jaksaa jne”. En ymmärrä mitä paskaa siellä joka viikko jauhetaan, mutta ei ole tehnyt ainakaan hänelle hyvää.
Hienoa, kaverisi edistyy terapiassa hyvää vauhtia. Kynnysmatto käärii itsensä lattialta ja pudistelee itsestään muiden kynnysmattoon pyyhkineen ravan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.
En tajua miten saatte terapiaa tuollaisilla perusteilla. Minä en saa terapiaa kelan tukemana vaikka olen väkivaltaisen lapsenhakkaajanarsisti-vanhemman vuosikymmenet kaltoinkohtelema ja vahingoittama. Olen kuulemma reipas ja työkykyinen.
En vähättele muiden ongelmia, ihmettelen vaan. Mun elämä olisi yhtä juhlaa jos ongelma olisi vain huono itsetunto. Nyt on sata muutakin ongelmaa eikä terapiaa anneta.Pitää olla kai tipahtanut täysin kelkasta, että terapiaa saa.
Toinen juttu ovat omavastuut.
Pienipalkkainen perheellinen tai pienyrityksen kanssa vassakriisistä toiseen kompuroiva ei kykene maksamaan terapiaa itselleen.
Apinan raivolla töitä ja pahimpaan ahdistukseen viinaa, siinä terapia ja lääkitys.
Sitten kun ei auta, narua saa kaupasta.
En usko että kellään se syy on ainoastaan huono itsetunto. Se voi olla se, minkä henkilö itse tunnistaa ja kokee ongelmallisena ja syy miksi alkaa miettiä terapiaa mutta sielä taustalla on todennäköisesti tosi paljon traumoja tai muita mt-ongelmia jotka on ajanut siihen huonoon itsetuntoon. Ei kukaan pääse pelkästään huonon itsetunnon takia terapiaan uskoisin vahvasti. Vaikuttaahan siihen myös se, onko työkykyä (kela erityisesti katsoo tätä!). Ite menin yksityisen kautta terapiaan ja sieltä psykologille yksityiselle ja sitä kautta sain kelakorvauksen 2 vuodeksi, kun taustalla oli paljon kaikkea sekä työkyvyn alentuma.
Kerrotko lisää? Kiinnostaa. Mitä kautta yksityiseltä pääsit, siis menitkö tavalliselle lääkärille?
Mä olen yrittänyt sekä arvauskeskuksen kautta (sain tyyliin 1 pisteen paperilappu-masennustestistä ja lääkäri sanoi että et sinä sairas ole, vaan reipas ja työkykyinen) sekä työterveyden kautta (taas todettiin että reipas ja työkykyinen).
Mulla on välillä dissosiativiisia oireita ja tietenkin pahoja tunnelukkoja (hylkääminen, eristäytyminen, vaativuus jne). Puhuttamakaan painajaisista joita näen väkivaltatilanteista.
Mikään näistä ei merkka mitäön kuitennkaan, koska olen se ”reipas ja työkykyinen”. Kun se reippaus on se rooli minkä avulla selvisin.T. Se narsistin lapsi
En ole tuo sama, mutta kommentoin sivusta, että olen ollut itse vähän samantyyppisessä tilanteessa kuin sinä. Minä sain apua sitten, kun uskalsin työterveyden vastaanotolla raottaa sen reippaan ihmisen kulissia ja näyttää mitä siellä takana on. Kulissin takana on varmaan sinullakin työkykyä uhkaavia tekijöitä, koska tuo koko asetelma vaikuttaa palautumiseen työstä, stressinsietokykyyn, nukkumiseen jne. Niin kauan kuin näytät vain sen työkykyisen osan itsestäsi, ei apua oikein voi saada.
Mutta tiedän, ettei ole helppo luopua siitä kulissista! On pelottavaa näyttää omia heikkouksiaan muille ja itselle. Siinä prosessissa ainakin mulle kaikkein rankinta oli tutustua niihin omiin tarvitseviin, pelkääviin, haavoittuviin puoliini (ylipäänsä ensin myöntää niiden olemassaolo, sitten hyväksyä ne ja opetella tulemaan niiden kanssa toimeen). Mutta tämän kai se parantumisen ydin oikeastaan onkin meillä traumatisoituneilla ja dissosioivilla... Siinä prosessissa minulla meni joksikin aikaa työkyky aivan todella huonoksi (ensimmäistä kertaa sallin itseni olla heikko, ja se tulikin sitten päälle rytinällä). Nyt on jo valoa tunnelin päässä ja ehkäpä tästä vielä palaudun työkykyiseksi ihan kokonaan.
Paljon voimia sinulle!
Oon käynyt muutamia kertoja työterveyspsykologilla masennuksen vuoksi ja itsetunto-ongelmastakin on juteltu. Terapeutti oli kuitenkin ihmisenä niin totaalisen erityylinen kuin itse olen, etteivät henkilökemiat kohdanneet sitten mitenkään. Eli ei ollut apua. En tiedä sitten, olisiko auttanut jos olisi ollut eri henkilö.
Tulen mukamas kaikkien kanssa toimeen näennäisesti, mutta oikeasti vaan harvalle pystyy avautumaan. Poikkeuksena toki vauvapalsta :D
Eli sinulla diagnosoitiin huono itsetunto ja siihen hoidoksi psykoterapia? Itselläni on diagnoosina määrittämätön ahdistushäiriö ja Kelaterapuaan odotan lausuntoa. En ajatellut, että terapialla voidaan hoitaa jotain x oiretta, vaan kokonaisvaltaisesti.