Millainen ihminen tekee kuperkeikan, tai leikkii jotain munalusikka viestiä virkistyspäivässä into piukeana?

Aivan täysi ido**ti, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan, vaan muka virkistyy lapsentasoisesta mukahauskasta hassuttelusta.

Pomojen paikalle tuoma myyrä.

Jäis virkistyspäivät väliin jos niissä olis noin aivotonta toimintaa!

Itse järjestän tykypäiviä ja täytyy sanoa että tuokin on taitolaji suunnitella ohjelmaa joissa aikuinen heittäytyy. Kuperkeikat ja munaviestit ei kyllä varmasti toimi enää edes lasten leireillä.

Mutta työnantajahan sen setin tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Itse järjestän tykypäiviä ja täytyy sanoa että tuokin on taitolaji suunnitella ohjelmaa joissa aikuinen heittäytyy. Kuperkeikat ja munaviestit ei kyllä varmasti toimi enää edes lasten leireillä.

Mutta työnantajahan sen setin tilaa!

Miksi aikuisen pitää "heittäytyä"? Sitä enempi moni varmasti kaipaa ihan vaan lepoa, rauhaa ja sitä että pääsee ns. valmiiseen pöytään nauttimaan.

Rento ihminen.

Yhden täyspaskavirkistyspäivän jälkeen lopetin niissä käynnin kokonaan, ellei ohjelmaa oltu kerrottu etukäteen ja ollut järkevä. Eli ei ole tarvinut osallistua enää kertaakaan.

Yleisesti ottaen noista pelleilyistä nauttii ääriekstrovertit, eli ei ihan kaikki ekstrovertitkaan.

Naurujooga rules. Taivutetaan päät haaravälistä ja yritetään kätellä toinen toisiamme. Samalla tekonauraen. 

Vierailija kirjoitti:

Naurujooga rules. Taivutetaan päät haaravälistä ja yritetään kätellä toinen toisiamme. Samalla tekonauraen. 

Eikö tuo ole jo vähän metoo sukupuolesta riippumatta?

Vierailija kirjoitti:

Pomojen paikalle tuoma myyrä.

Eli virkistyspäivän idea ei olekaan virkistyä, vaan se on joku machiavellinen lojaaliuden testaus?

Sellainen ihminen, joka ymmärtää sen homman pointin.

Jos siellä vain naama mutrulla jolkottaa muiden perässä koska ”on pakko”, niin kaikkien kannalta parempi varmasti vaikka saikuttaa se päivä.

Pakko hauska paras hauska. Nyt yhteen ääneen: Tää on hauskaa!

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, joka ymmärtää sen homman pointin.

Jos siellä vain naama mutrulla jolkottaa muiden perässä koska ”on pakko”, niin kaikkien kannalta parempi varmasti vaikka saikuttaa se päivä.

Ja se pointti on? Harva aikuinen kun oikeasti repii iloa jostain piirileikeistä tai kuperkeikoista.

Sellainen, joka ei ole vielä elämäänsä kyllästynyt. Utelias ihminen. Opeopiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, joka ymmärtää sen homman pointin.

Jos siellä vain naama mutrulla jolkottaa muiden perässä koska ”on pakko”, niin kaikkien kannalta parempi varmasti vaikka saikuttaa se päivä.

Tuo on sellainen asenne, että "tämä nyt on hauskaa, koska on päätetty, että tämä on hauskaa. Jos ei tämä mielestäsi ole hauskaa, et ymmärrä mikä on hauskaa. Nyt siis tästä hauskuudesta nauttiminen on pakollista kaikille paikalla olijoille"

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka ei ole vielä elämäänsä kyllästynyt. Utelias ihminen. Opeopiskelija.

Jos tällä mitataan elämään kyllästymistä, heikoilla ollaan. Minusta tekohauskasta pitävä on kyllästynyt. Miksi naurujoogaan pitäisi suhtautua uteliaasti? Opet inhoaa tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Pakko hauska paras hauska. Nyt yhteen ääneen: Tää on hauskaa!

Jos sulle sanotaan, että sehän on hauskaa, niin silloin se on hauskaa. Ihan sama kun töissä pitää noudattaa ohjeita ja totella pomoa. Jos pomo sanoo, että "Menepäs Pekka tuonne niitylle ja tee kärrynpyörä" niin Pekkahan näin tekee, jos siis haluaa ylennyksen tai palkankorotuksen. Matti ei tehnyt kärrynpyörää ja sai lähteä seuraavissa yyteeissä.

Beatings will continue until morale improves-meininki, ah niin suomalaismaisen väkinäistä, kehnosti naamioitua kiusaamista.

Mikä tässä elämässä nyt sitten niin aikuisen oikeata on?  Eikö hölmöilykin ole ihan suotavaa joskus?  Ruoka, taide, musiikki, luonto...  no joo, kyllä niistä nauttii kuka enemmän kuka vähemmän.  Mutta naurattaako ne, paljonko ne antaa hauskuutta ja hupia?  Eikö elämässä saa olla huumoria?

Olen ollut yhden ainoan kerran koko ison lafkan yhteisellä virkistyspäivällä, ja se oli osittain juuri tuota.  Se oli itse asiassa oikeasti hauskaa.  Kerrankin kaikki nauroi ja jättivät sen tärkeilevyytensä hiiteen.  Kyllä se minusta kivempaa oli kuin se, että käytiin jossain taidemuseossa.

Toisen kerran olin kyläjuhlilla, joissa jouduin pelaamaan jalkapalloa puujaloilla, kantamaan vettä rikkinäisillä sangoilla, ajamaan polkupyörää, jonka toiminnot oli käännetty väärin päin ja pukemaan päälleni kymmenen päällystakkia ymv.  Koko kylä heilui mukana, se oli yksinkertaisesti hauskaa.  Lopuksi jammailtiin urheilukentällä kaikki yhdessä pikkulapsista vanhuksiin vielä yömyöhään.  Se oli kivaa, silloin vielä oli ihmisiä, jotka jaksoi tämmöistä järjestää.  Nykyään kukaan ei tekisi enää yhtään mitään.

Leikkimielinen ihminen.

Itse kyllä mieluummin vaikka keinuisin, leikkisin vesisotaa, laskisin liukumäkeä ja pomppisin aikuisten painon kestävässä pomppulinnassa.