Lue keskustelun säännöt.
Korona vei ystävät :(
18.06.2021 |
Tuntuu, että viime aikoina kaikki ystäväni ovat pikkuhiljaa kaikonneet. Otin korona-ajan tosissani, koska kuulun riskiryhmään. Kävin töissä, mutta muuten en sitten tavannut ketään ystävistäni kuin ulkosalla. Näimme sillon tällöin lasten kanssa puistossa ja joskus kävimme lenkillä. Tiedän kuitenkin, että ystäväni tapasivat toisiaan sisätiloissa ihan kuin ennenkin. Kävivät myös lasten kanssa uimahallissa ja Hoplopissa. Aluksi kysyivät minuakin mukaan, mutta kieltäydyttyäni, eivät enää kysyneet. Pikkuhiljaa eivät enää kysyneet minua puistoonkaan. Lapseni ovat olleet melko yksinäisiä ja toivoinkin, että koronan hellitettyä tilanne normalisoituisi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Minua ei enää kutsuta mukaan rannoille tai puistoihin. Kerroin, että olen nyt saanut kaksi rokotetta ja voin nähdä toisia jopa sisälläkin. Viime viikolla huomasin, että ystäväni olivat käyneet yhdessä syömässä, mutta minua ei kutsuttu.
Onko muillekin tapahtunut näin? Nyt jo kaduttaa, että suhtauduin koronaan niin tiukasti. Kuitenkin sairastan sellaista sairautta, että korona olisi ollut kohdallani luultavasti todella vaikea. Mitä voin tehdä? Oloni on todella surullinen.
Kommentit (70)
Kysy joukkonäkemisen sijaan jotain yksittäistä kaveria näkemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota yhdelle kaverille, että menette tiettynä päivänä klo se-jase sinne-ja-sinne. Ei mitään epämääräistä vihjausta, että kutsukaa mut mukaan. Kutsu itse täsmällisesti. Onnistuu kyllä. Siitä se lähtee.
Jos hylkäsivät sinut, niin tuskin olivat aitoja ja oikeita ystäviä alunperinkään.
Lasten elämässä liki 1,5 vuotta on pitkä aika. Ei leikit enää jatkukaan siitä mihin ne jäi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella ikävältä. Joskus noin voi sattua. Jos ei vietetä aikaa yhdessä, etääntyy väistämättä. Sitten on taas niitä tosi ystäviä, jotka säilyvät rinnalla koko elämän ajan. Ovatko ystävät ns. äitikavereita, eli lasten kautta olette tutustuneet?
Ovat äitikavereita, mutta olemme tunteneet lähes kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten elämässä liki 1,5 vuotta on pitkä aika. Ei leikit enää jatkukaan siitä mihin ne jäi.
Tämä on kyllä totta ja tiedostan sen. Lapset ovat kyllä nähneet toisiaan viime syksyyn asti ulkona. Sen jälkeen tämä käänne tapahtui. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehdota yhdelle kaverille, että menette tiettynä päivänä klo se-jase sinne-ja-sinne. Ei mitään epämääräistä vihjausta, että kutsukaa mut mukaan. Kutsu itse täsmällisesti. Onnistuu kyllä. Siitä se lähtee.
Kiitos vinkistä! Näin teen! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Oletpa kiittämätön. Olisit onnellinen, että olet vielä elossa tällaisen maailmanlaajuisen katastrofin jäljiltä. Moni ei ole edes saanut ensimmäistä rokotetta, mutta sinä olet saanut jo kummatkin annokset. Ole kiitollinen siitä. Loppuelämäsi voit käyttää uusien ystävien hankkimiseen. Mieti niitä satojamiljoonia, jotka ovat menettäneet henkensä tai vammautuneet loppuiäkseen tämän pandemian takia. Lapsillekin voisit vähän opettaa nöyryyttä. Typerää valittaa yksinäisyydestä, kun pelissä on ihmishenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Aika tekee tehtävänsä. Minäkin näin alussa ystäviäni vain ulkona, mutta viime syksynä aloin tapaamaan sisätiloissa, en vaan enää kestänyt ilman seuraa. Olen myös satunnaisesti vienyt lastani uimahalliin yms. Ei kukaan jaksa ikuisesti vain ulkona tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Ja sinä jättäydyit pois. Kyllä sinä itse olet tässä se avaintekijä.
Minulla vähän sama tilanne. En uskaltanut päästää lastani ystäväni lapsen synttäreille viime talvena. Kaupungissa oli silloin todella paljon koronaa. Kuulin, kuinka minusta oli puhuttu pahaa ja haukuttu hysteeriseksi noilla synttäreillä. Sen jälkeen myös yhteydenpito vähentynyt. Korona on kyllä tuonut paljon pahaa mukanaan. Halaus sinulle ap! Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä kuin äitikaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on aikaa hankkia uusia ystäviä
Ehdota tapaamista ihan rohkeasti ja suostu siihen mitä muut ehdottavat. Ja mikä tärkeintä: älä puhu ollenkaan koronasta tapaamista sovittaessa äläkä sitten kuin näette. Monella on mennyt hermot koronasta jatkuvasti jauhaviin ja muita sormella syytteleviin kavereihin (tiedän kokemuksesta – mutta en toki sano että itse olisit tuolla tavalla välttämättä käyttäytynyt). Eli yritä jättää se aihe pois puheenaiheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävit töissä, mutta kättäydyit pois ystävien seurasta?
Oletko kutsunut itse heitä ja järjestänyt jotain kivaa? Kokeile. Kannattaa myös pahoitella tuota etääntymistäsi.
Kyllä kävin töissä, koska hoitajana en voi tehdä etätöitä. Miksi minun pitäisi pahoitella etääntymistäni? Yritin kuitenkin järjestää tapaamisia puistossa ja muutenkin ulkosalla. Ystäväni olivat niitä, jotka mieluummin kokoontuivat sisäpaikoissa.
Ja sinä jättäydyit pois. Kyllä sinä itse olet tässä se avaintekijä.
Kuulun riskiryhmään. Muuten en olisi jättäytynyt. Ap
Mulla on yksi ystävä joka koronan varjolla ei halua tavata minua. Ei, vaikka on saanut jo molemmat rokotteet ja minäkin sen ensimmäisen, ei edes maskin kanssa ulkona. Perustelee ettei uskalla ja pelkää kuolemaa. No, näin hänet sattumalta kaupungilla yksi päivä, ilman maskia... Oli kylläkin ulkona mutta keskellä ihmisvilinää. Mulla alkaa usko loppua ihmisiin, hän oli mun ainoa jäljellä oleva kaveri. Kuka tämmöistä aspergeria edes jaksaakaan... 😔
Oma vika jos antoi hysterialle vallan.
Koronahysteerikoilla ei ole oikeita ystäviä.
Kuulostaa todella ikävältä. Joskus noin voi sattua. Jos ei vietetä aikaa yhdessä, etääntyy väistämättä. Sitten on taas niitä tosi ystäviä, jotka säilyvät rinnalla koko elämän ajan. Ovatko ystävät ns. äitikavereita, eli lasten kautta olette tutustuneet?