Miten lopulta päädyit lapsesi etunimeen? Entä toiseen sellaiseen?

Paras nimi tuli valittua Tero-Tapani!

Vain yksi etunimi. Toinen on toinen nimi.

Rakastin lapsena ja teininä tarinoiden kirjoittamista. Parasta melkein niissä oli keksiä päähenkilöille nimiä. 

Kun olin 15-vuotiaana erään perhetuttumme luona syyslomalla , löysin heiltä aarteen , nimikirjan. Sieltä listasin itselleni tarinoihin kaikki ihanat nimet. 

Kun sitten aloin odottaa lastani, tutkin tuota listaa. Moni nimi oli sellainen, johon enää ollut yhtä ihastunut. Mutta lapseni nimen tullessa kohdalle tiesin heti, että se on tuo. Ja ihana sattuma, se oli karjalaisperäinen nimi ja mummoni karjalainen tausta on aina ollut minulle hyvin rakas ja tärkeäa asia.  Lapsuuteni lempitarinoita olivat mummon muistot Karjalasta 

Ihailin lapsena samannimistä kaunista ja hyväntuoksuista kaverini perheen kotiapulaista. Isä antoi toiseksi etunimeksi oman nimisuosikkinsa. Tuli tytölle kaksi kaksitavuista etunimeä.

Pojan nimen sai valita isä ja hän valitsi sen vilkaisemalla takanaan olevaa seinäkalenteria, se kävi nopeasti. Minä sain antaa nimisuosikkini pojalle toiseksi nimeksi. Taas tuli kaksi kaksitavuista nimeä.

Ei muuta hankaluutta, kuin että kysyjät jäävät aina odottamaan sitä kolmatta nimeä. Kahta kaksitavuista pidetään erikoisena, tyyliin Anja Mari tai Pekka Saku.

Suomessa on sen niminen missikisoissa ollut nainen. Siitä sai tyttäreni etunimensä ja poikani nimi tuli taas isäni kautta jolla sen niminen työtuttu.

Terveisiä itähelsingistä. Etunimi on tavallinen suomalaisnimi, mutta sitä käytetään vain perhepiirissä. Toinen nimi on Mohamed vaikka lapsi onkin tyttö, jotta naapurit osaavat lausua sen.

Annoin nimeksi Pertti Marjaana.

Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Terveisiä itähelsingistä. Etunimi on tavallinen suomalaisnimi, mutta sitä käytetään vain perhepiirissä. Toinen nimi on Mohamed vaikka lapsi onkin tyttö, jotta naapurit osaavat lausua sen.

Onko Trollilandiassa oikeasti näin tylsää?

Ihmisellä on ensimmäinen etunimi ja (mahdollisesti) toinen etunimi (ja ehkä vielä kolmas ja neljäskin etunimi).

Ei siis etunimi + toinen nimi.

Sitä etunimeä, jolla lasta kutsutaan, voidaan nimittää myös kutsumanimeksi.