Täytän kohta 27 ja tuntuu että elämä on jo ohi

Epäonnistun kaikessa, en osaa mitään. Kukaan ei halua minua. Kunpa voisin teleportata takaisin vuoteen 2010 ja aloittaa uudelleen

Naah, nyt vasta alkaa olee rahaa elämiseen ja bilettämiseen.

Minun vasta tuntuu alkavan.

60 v.

27 on paha ikä. Kaikki ei selviä siitä hengissä. Kurt Cobain ei selvinnyt. Selviätkö sinä?

Ihmisen kulta-aikaa ei ole nuoruus (16-25) vaikka niin väitetään. Nykymaailmassa paras ikä on 25-40. Kun kroppa vielä kestää, pahimmat nuoruuden epävarmuudet on takana, diplomi on taskussa ja tililta alkaa löytyä rahaa. Se on ihmisen parasta aikaa!

Täytin 27 keväällä ja tuntuu että mun parhaat vuodet on vielä eessä.

Vierailija kirjoitti:

Naah, nyt vasta alkaa olee rahaa elämiseen ja bilettämiseen.

Niin se useimmilla on. Mutta biletä nyt ja ota ilo irti elämästä! Epäreilulta se tuntuu, mutta ainoastaan sinä itse kärsit rypemisestä. Tiedän kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 27 keväällä ja tuntuu että mun parhaat vuodet on vielä eessä.

Miksi ajattelet näin?

Täysin sama fiilis! Tai no.. on tuntunut tuolta jo 18v alkaen. Elämä on turhaa ja sitä rataa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 27 keväällä ja tuntuu että mun parhaat vuodet on vielä eessä.

Miksi ajattelet näin?

Koska haen varmaan ens keväänä yliopistovaihtoon ja haluun kokeilla asumista Suomen ulkopuolella. En tunne kuuluvani puoliksi henkisesti asumaan loppuelämääni tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 27 keväällä ja tuntuu että mun parhaat vuodet on vielä eessä.

Miksi ajattelet näin?

Koska haen varmaan ens keväänä yliopistovaihtoon ja haluun kokeilla asumista Suomen ulkopuolella. En tunne kuuluvani puoliksi henkisesti asumaan loppuelämääni tässä maassa.

Asuin ulkomailla ja masennuin siellä. Onnea vaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 27 keväällä ja tuntuu että mun parhaat vuodet on vielä eessä.

Miksi ajattelet näin?

Koska haen varmaan ens keväänä yliopistovaihtoon ja haluun kokeilla asumista Suomen ulkopuolella. En tunne kuuluvani puoliksi henkisesti asumaan loppuelämääni tässä maassa.

Asuin ulkomailla ja masennuin siellä. Onnea vaa

Riippuu ihan maasta kultaseni.

Sinä olet nuori ja elämäsi on vasta alussa. Nauti. Eikä elämää kannata ajatella iän kautta. Ei ole mitään väliä oletko 25 vai 65. Tee aina asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja ota elämästä kaikki ilo irti, niin kauan kuin sitä riittää. Elämä on ohi vasta kun kuolema koittaa, sitä ennen suosittelen nauttimaan ja elämään.

Elämä vasta alkaa kolmekymppisenä, kaikki parhaat jutut edessä. Alkavan kolmenkympin kriisissä kannattaa muistaa, että kaikki voi vaikka vuoden tai parin päästä olla ihan toisin. Voit löytää kumppanin, päästä kouluun, saada uuden työn, muuttaa, voittaa lotossa jne. ihan mikä tahansa on mahdollista. Omiin epäonnistumisiin ei kannata jäädä mököttämään. Et voi enää muuttaa menneitä, nyt vaihtoehtona on oppia menneistä ja yrittää uutta. 

Älkää myöskään huoliko ettei teillä ole selvät sävelet mitä tehdä. Ihan sattumalta voit yhtenä päivänä törmätä työhön/kouluun/harrastukseen tai ihmiseen, josta tulee se teidän juttu. 

Jännä ikä. Muistan itsekin miettineeni, tässäkö tää oli. Ammatti ja vuosia työssä samassa 'ihan kivassa' paikassa. Pari rakkautta ja seurustelua takana ja tuntui ettei enää ketään löydä. Höpsis... 30 ja risat alkoi taas vipinää olla, 28. onnellinen yhteinen kesä puolison kanssa alkoi nyt. 60kymppisenäkin vielä kivaa.

Kun pääsin tosta mälsästä ajasta ohi, alkoi elämä todella maistua! Miksiköhän? Ei aavistusta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä vasta alkaa kolmekymppisenä, kaikki parhaat jutut edessä. Alkavan kolmenkympin kriisissä kannattaa muistaa, että kaikki voi vaikka vuoden tai parin päästä olla ihan toisin. Voit löytää kumppanin, päästä kouluun, saada uuden työn, muuttaa, voittaa lotossa jne. ihan mikä tahansa on mahdollista. Omiin epäonnistumisiin ei kannata jäädä mököttämään. Et voi enää muuttaa menneitä, nyt vaihtoehtona on oppia menneistä ja yrittää uutta. 

Älkää myöskään huoliko ettei teillä ole selvät sävelet mitä tehdä. Ihan sattumalta voit yhtenä päivänä törmätä työhön/kouluun/harrastukseen tai ihmiseen, josta tulee se teidän juttu. 

Komppaan tätä, vuosi sitten joulu-tammikuussa myin tavaraa torissa, jotta saan tammikuuhun kasaantuvat isot sähkölaskut ym. maksettua. Alle vuosi siitä minusta tuli yht äkkiä miljonääri. Sain perinnön, jota en osannut odottaa. Ikisinkku kaveri puolestaan löysi juuri ennen koronaa puolison, jonka kanssa on edelleen valtavan onnellinen ja suunnittelevat nyt naimisiin menoa. Kannattaa antaa elämälle mahdollisuus ja myös hyväksyä ns. huonot ajat ja käyttää se aika lepäämiseen ja itsensä paranteluun tulevia seikkailuja varten. 

Ihan sama fiilis. Tulevaisuus ei innosta, se masentaa. Vieläkö on asioita mitä tämä elämä voi tarjota?