Lasten saaminen ja ulkonäkö
Mietitkö miltä näytät 10-15 v kuluttua? Tulet näyttämään huomattavasti vanhemmalta kuin nyt. Mutta tahdotko, että silloin olet saanut lapsesi vai tahdotko katsella vanhenemistasi lapsettomana?
Kommentit (15)
Olin (huom olin) valehtelematta 10v ikäistäni nuoremman näköinen lasten saamisen jälkeen. Lasten hoitaminen on rankkaa joo, mutta itse RASKAUS nuorentaa naista. Raskauden aikana kantasolut lisääntyvät, iho hehkuu, kollgeeni lisääntyy jne.
Sain kaksi lasta yli 40v iässä ja raskauksien aikaan suorastaan nuorenin silmissä.
No, nyt sitten molemmat taaperoita ja kärsin unettomuudesta joten se ”lahjana saatu nuoruus” on rapissut pois ja näytän ikäiseltäni :)
No kai sitä näyttää 15v päästä vanhemmalta vaikka ei olisi yhtään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Olin (huom olin) valehtelematta 10v ikäistäni nuoremman näköinen lasten saamisen jälkeen. Lasten hoitaminen on rankkaa joo, mutta itse RASKAUS nuorentaa naista. Raskauden aikana kantasolut lisääntyvät, iho hehkuu, kollgeeni lisääntyy jne.
Sain kaksi lasta yli 40v iässä ja raskauksien aikaan suorastaan nuorenin silmissä.No, nyt sitten molemmat taaperoita ja kärsin unettomuudesta joten se ”lahjana saatu nuoruus” on rapissut pois ja näytän ikäiseltäni :)
Hitto mitä sontaa 😂 mikään väitteistäsi ei pidä paikkaansa, paitsi ihon hehku, ja sekin johtuu samoista hormoneista mitä ehkäisypillereissä on.
Mietin silloin kun aloin totuttaa lapsihaavettani. Menin naimisiin alle 30 v ja tulin raskaaksi myös. En tahtonut viivytellä kauemmin.
Vanhenen huolettomana nyt kun lapset on jo saatu. Voin ihailla tytärteni nuoruutta. Onneksi en kadehdi heitä, sillä se olisi kauhea tunne.
Voisin kadehtia lapsellisia, jos minulla ei olisi nyt yli 40-vuotiaana lapsia. Kyllä sen alkaa nähdä omista kasvoista, että hedelmällisin ikä alkaa olla takanapäin. Sain lapseni helposti, onneksi.
No en. Olen 40, mutta ihan samanikäisen näköinen kun ne 10v. nuoremmat mammat lapsen päikyssä. Ei sillä että olisin mitenkään nuorekas, enemmin nuo monilapsiset kotimammat näyttää ikäistään vanhemmilta.
En kyllä ymmärrä miten ihmeessä oman vanhenemisen katselu on jotenkin erilaista sillä joka on mennyt lisääntymään ja sillä joka ei. Eiköhän tässä kaikki vanheta, ketkä elossa vielä ollaan.
Olin 30 kun sain ensimmäisen lapseni. Nyt olen 41. Kasvot vanhenevat toki, mutta kroppa on paremman näköinen kuin 30 vuotiaana. Treenaan ja näytän ikäisekseni hyvältä. Paljon voi tehdä itse, mutta nuorena se kroppa näyttää kivalta mitään tekemättäkin. Vanhempana on pakko huoltaa se kroppa tai muuten näyttää vähintään ikäiseltään. Olen yhtä notkea kuin kaksikymppiset ja BMI on 21.
No enpä oo ymmärtänyt miettiä tälläsiä sillon kun päätin lapset tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten ihmeessä oman vanhenemisen katselu on jotenkin erilaista sillä joka on mennyt lisääntymään ja sillä joka ei. Eiköhän tässä kaikki vanheta, ketkä elossa vielä ollaan.
Minulle olisi ikävää katsella omaa vanhenemista, jos minulla ei olisi lapsia. Kun katsoisin peiliin näkisin, että alan olla liian vanha toteuttamaan lapsihaaveeni.
Onneksi voin katsoa peiliin ja todeta, että on ollut onni saada kolmaskin lapsi. Ei ole tarvetta katua toteutumattomaksi jäänyttä lapsihaavetta. Oman vanhenemisensa hyväksyy, kun on sinut elämänhistoriansa kanssa.
45-v ja ei lapsikuumetta
Asia ei ole vain minun käsissäni ja pääettävissäni. Olen sinkku, enkä aio yksin "tehdä" tai pyrkiä hankkimaan lasta yksin muutoin. - Tämän lisäksi tarvitaan vielä enemmän ja vähemmän onnea, että (biologisen)lapsen saamisen ihme olisi mahdollinen.
Mutta tätä lienee turha jatkaa pidemmälle; ja tai ainakaan sellaiselle yrittää selittää ja kuvata, joka ei voi lainkaan käsittää sitä, että kaikki me emme toivo tai muutoin halua saada lapsia.
Ja tai selaiselle, joka ei voi ymmärtää ja käsitää, että biologis(t)en)llaps(i)en saaminen ei ole aina vain omasta toiveesta ja halusta huolimatta mahdollista, vaikka mm. lapsettomuushoidot ovat vuosien saatossa kehittyneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten ihmeessä oman vanhenemisen katselu on jotenkin erilaista sillä joka on mennyt lisääntymään ja sillä joka ei. Eiköhän tässä kaikki vanheta, ketkä elossa vielä ollaan.
Minulle olisi ikävää katsella omaa vanhenemista, jos minulla ei olisi lapsia. Kun katsoisin peiliin näkisin, että alan olla liian vanha toteuttamaan lapsihaaveeni.
Onneksi voin katsoa peiliin ja todeta, että on ollut onni saada kolmaskin lapsi. Ei ole tarvetta katua toteutumattomaksi jäänyttä lapsihaavetta. Oman vanhenemisensa hyväksyy, kun on sinut elämänhistoriansa kanssa.
45-v ja ei lapsikuumetta
Aivan, eli lapset olivat sinulle noin valtava haave, no sitten tietysti ymmärrän. Kai se on helpompi vanheta jos on ehtinyt elää elämäänsä siten kuten on halunnut.
Mulle ne haaveet mitä haluaa ehtiä kokea liittyy enemmän maailman näkemiseen ja oman luovuuden toteuttamiseen, ja onneksi on saanut tehdä näitä asioita. En silti usko että vanheneminen on itselleni helppoa. Ehkä siksi että nuo omat haaveet on sellaisia etteivät ne koskaan varsinaisesti lopu vaan niitä voi tehdä loputtomiin (toisin kuin lasten teko, jos se on oleellisin asia elämässä niin kai sitä tunteekin olevansa elämän kanssa valmis kun lapsiluku on täynnä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miten ihmeessä oman vanhenemisen katselu on jotenkin erilaista sillä joka on mennyt lisääntymään ja sillä joka ei. Eiköhän tässä kaikki vanheta, ketkä elossa vielä ollaan.
Minulle olisi ikävää katsella omaa vanhenemista, jos minulla ei olisi lapsia. Kun katsoisin peiliin näkisin, että alan olla liian vanha toteuttamaan lapsihaaveeni.
Onneksi voin katsoa peiliin ja todeta, että on ollut onni saada kolmaskin lapsi. Ei ole tarvetta katua toteutumattomaksi jäänyttä lapsihaavetta. Oman vanhenemisensa hyväksyy, kun on sinut elämänhistoriansa kanssa.
45-v ja ei lapsikuumetta
Aivan, eli lapset olivat sinulle noin valtava haave, no sitten tietysti ymmärrän. Kai se on helpompi vanheta jos on ehtinyt elää elämäänsä siten kuten on halunnut.
Mulle ne haaveet mitä haluaa ehtiä kokea liittyy enemmän maailman näkemiseen ja oman luovuuden toteuttamiseen, ja onneksi on saanut tehdä näitä asioita. En silti usko että vanheneminen on itselleni helppoa. Ehkä siksi että nuo omat haaveet on sellaisia etteivät ne koskaan varsinaisesti lopu vaan niitä voi tehdä loputtomiin (toisin kuin lasten teko, jos se on oleellisin asia elämässä niin kai sitä tunteekin olevansa elämän kanssa valmis kun lapsiluku on täynnä).
En ole elämäni suhteen valmis lapset saatuani. Ennen lapsia toteutin muitakin haaveitani ja nyt kun lapset ovat helpossa iässä, minulla on heistä seikkailuseuraa ja voin mennä myös yksin tai ystävieni kanssa ihan tarpeeksi. Niin kauan kuin on terveyttä, on helppo toteuttaa haaveitaan.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole vain minun käsissäni ja pääettävissäni. Olen sinkku, enkä aio yksin "tehdä" tai pyrkiä hankkimaan lasta yksin muutoin. - Tämän lisäksi tarvitaan vielä enemmän ja vähemmän onnea, että (biologisen)lapsen saamisen ihme olisi mahdollinen.
Mutta tätä lienee turha jatkaa pidemmälle; ja tai ainakaan sellaiselle yrittää selittää ja kuvata, joka ei voi lainkaan käsittää sitä, että kaikki me emme toivo tai muutoin halua saada lapsia.
Ja tai selaiselle, joka ei voi ymmärtää ja käsitää, että biologis(t)en)llaps(i)en saaminen ei ole aina vain omasta toiveesta ja halusta huolimatta mahdollista, vaikka mm. lapsettomuushoidot ovat vuosien saatossa kehittyneet
Minä otin asiat omiin käsiini ja toteutin lapsiunelmani. Se ei ollut vaikeaa, sillä vastaavasta unelmoi myös moni mies. Jouduin valitsemaan itselleni sopivimman, sillä usempi olisi huolinut minut suhteeseen ja lapsilleen äidiksi.
En mieti, vaan olen jo vanhempi. Ajattelen, että tein viisaasti, kun en viivytellyt lasten saamisen kanssa.
Lapsistani nuorin on jo 14 v. Minulla on hyvää aikaa huolehtia kunnostani. Kasvot vanhenevat, mutta lihaskuntoon ja normaalipainoon voin vaikuttaa. Olen energinen. Onneksi ei ole tullut enää pitkään aikaan lapsista johtuvia yövalvomisia, sillä ne vaikuttivat paljon jaksamiseeni.