Pysähdy, oletko onnellinen ?

Mä jäin pari vuotta sitten kolmenkympin kriisissä miettimään onnellisuutta. Lapsista nuorin meni eskariin, töissä hommat rullasivat entiseen malliin. Joku levottomuus kuitenkin oli koko ajan. Aloin miettimänä onnellisuutta, mikä elämästäni puuttuu? Uusi auto, Uusi koti, Uusi mies, Uusi työpaikka... Ei, en vaihtaisi noista mitään. Eli kyse on jostain muusta.
Onnellisuus koostuu pienistä hetkistä, sellaista koko ajan kestävää onnen tunnetta ei olekaan. Kun heräsin tähän, mietin mitä elämältäni haluan, tulivatkin aivan toisenlaiset ajatukset pintaan. Ei seksiä, ei rahaa, ei ei ei. Minä haluan toteuttaa itseäni, pohtia syntyjä syviä. Tästä innostuneena aloin lukea filosofiaa, psygologiaa ja kasvatustieteitä. Kaikenlaista akateemisia oppikirjoja ja itseoppineiden gugujen teoksia.
En vieläkään ole perillä, siis selvillä ajatuksistani, mutta elämän näen jotenkin uudella tavalla. Olemme osa luontoa ja sivistyksen verhon alta paistaa raaka survival-peli. Välineenä on raja, joka on kasvanut onnellisuuden, turvallisuuden, kylläisyyden ja tyytyväisyyden mitaksi. Minä päästin irti rahasta. Ero tuli viime syksynä, tänä keväänä se vahvistettiin. Mies sanoi että akka sekosi. Irtisanouduin myös työpaikastani vuoden vaihteessa ja nyt karenssin jälkeen työttömänä päivärahalla. Olkoon, syön jos on ruokaa, olen onnellinen kun olen saanut karistettua itseni irti rahan palvonnasta.
En ala saarnaamaan, mutta miettikää ihan oikeasti, oletko nyt onnellinen.