Kummastellaanko muita jotka hoitavat isosisaruksenkin kotona?

vähän samaa juttua kuuluu välillä, tai siis minä saan kuulla.

Meillä lapset 8,5 + kohta 2 ja kukaan ei ole koskaan ollut hoidossa. Isommat kerhossa 1-2krt viikkoon ja se ihan riittävää heille. Muuten puistoillaan ja tehdään kaikkea kivaa kotona. Lapset ja minä nautitaan niin miksi pitäisi laittaa hoitoon.

Minusta myös just hassua, kun ihmiset kysyy: kuinka olet jaksanut näin monta vuotta kotona hoitaa ja etenkin kun ollut uusi vauva talossa jne...

Miksi en jaksaisi? Halustahan ne on tehty/saatu meille niin miksi poiskaan antaisin ;)

Nyt tuntuu ajatus pahalle, kun -pitää- laittaa tarhaan tämä nuorin jossain vaiheessa :( Ei siinä mielessä pahalle, että tarhoissa olisi mitään vikaa, tai ei pärjäisi jne.. vaan kuopus tulee olemaan meidän ainut hoitoon menevä lapsi :) Olisi ihanaa hoitaa häntäkin kotona kouluikään asti, mutta veikkaan ettei se ihan onnistu, mutta jospa onni kääntyisi ja onnistuisi :)



Ketään en itse arvostele jos vie lapsen/lapset hoitoon vaikka on kotona, jokainen perhe tekee omat päätöksensä itse ja niitä pyrin kunnioittamaan, kuten toivon muiden kunnioittavan meidäkin päätöksiä :)

pieni lapsi olisi hoidossa, kun on vauva talossa. Eri asia on sitten 4-5 -vuotiaat. Epäilen tuota juttuasi kovasti.

lasten iät vähän epäselvästi (kuten muukin teksti, hih) eli lapset 8vuotta, 5 vuotta ja kohta 2.

pitävät pienen lapsen tarhassa, kun vauva tulee, mutta kovin yleistä se ei ole. Eli epäilen tuota, että sitä pidettäisiin jotenkin kovin normaalina. Itse asun espoolaisella keskiluokkaisella alueella, missä tuo ei ole normaalia. Missä sinä?

Ja todellakin, voisin luetella heti 10 perhettä jossa 06 syntynyt on joko ti-to tai ma-pe hoidossa. Meidän taloyhtiössä kaikki. Ja ihmettelyjä tulee ympäri Suomen. Ja ihan täysjärkisiä äitejä ovat, ei masennusta tms (ainkaaan kaikilla, ihan jokaisen elämäntilannetta en toki tiedä). Se vaan on tapana että lapsi laitetaan hoitoon.



Ja kavereissani on myös niitä jossa esikoinen on ollut kotona kunnes toinen syntyy ja silloin isosisar on laitettu päiväkotiin tuon ti-to.

Onko tämä tosiaan muiden piireissä erikoista?

itselläni 2 lasta kotona ja ikäeroa vain 1v 3kk. Esikoinen ei missään vaiheessa edes mennyt hoitoon vieraalle. Ensimmäinen kysymys on lähinnä, että miten olen jaksanut, kun kaksi niin pientä kotona.



Vastaavassa tilanteessa olevia joilla lapsien ikäerot alle 2 vuotta tiedän useita, jotka pitivät/pitävät esikoista päiväkodissa. Ja nämä ihmiset sitten päivittelevät, että kuinka ihmeessä oikein jaksat.

tekevät lapset pienellä ikäerolla, ovat kotona aikansa ja lykkäävät lapset sitten yhtäaikaa päiväkotiin ja menevät töihin. Ketään en tiedä, joka olisi laittanut pienen päiväkotiin siinä vaiheessa, kun vauva tulee. Eri asia on sitten ne, joilla 4-5- vuotias jatkaa päiväkodissa jonkun päivän, kun vauva tulee. Tätähän suosittaa pk:n henkilökuntakin perustellen sillä, että rutiinit jatkuu ja lapsi saa varhaiskasvatusta. Näin siis Espoon Viherlaakso-Karakallio-akselilla.

olen vähän eri mieltä. Kun meidän kuopus syntyi, otin eiskoisen 2,5 v pois päiväkodista. Samassa päiväkotiryhmässä 3 muusta samanikäisestä lapsesta tuli isosisko/-veli parin kuukauden sisällä, ja kaikki muut jatkoivat hoidossa. Sain kyllä päiväkodin johtajalta melkoista suitsustusta hyvästä päätöksestäni :)

pitävät pienen lapsen tarhassa, kun vauva tulee, mutta kovin yleistä se ei ole. Eli epäilen tuota, että sitä pidettäisiin jotenkin kovin normaalina. Itse asun espoolaisella keskiluokkaisella alueella, missä tuo ei ole normaalia. Missä sinä?

ja useimmat niistä lapsista, jotka ovat jo päiväkodissa vauvan syntyessä, jatkavat siellä. En minäkään ole törmännyt niihin, jotka laittaisivat esikoisen päiväkotiin vasta kun vauva syntyy, vaan se on sitten toinen ryhmä äitejä joka on yhteen menoon poissa töistä ja molemmat lapset kotona.

Eri asia on sitten ne, joilla 4-5- vuotias jatkaa päiväkodissa jonkun päivän, kun vauva tulee. Tätähän suosittaa pk:n henkilökuntakin perustellen sillä, että rutiinit jatkuu ja lapsi saa varhaiskasvatusta. Näin siis Espoon Viherlaakso-Karakallio-akselilla.

tekevät lapset pienellä ikäerolla, ovat kotona aikansa ja lykkäävät lapset sitten yhtäaikaa päiväkotiin ja menevät töihin. Ketään en tiedä, joka olisi laittanut pienen päiväkotiin siinä vaiheessa, kun vauva tulee. Eri asia on sitten ne, joilla 4-5- vuotias jatkaa päiväkodissa jonkun päivän, kun vauva tulee. Tätähän suosittaa pk:n henkilökuntakin perustellen sillä, että rutiinit jatkuu ja lapsi saa varhaiskasvatusta. Näin siis Espoon Viherlaakso-Karakallio-akselilla.

ystävät ja tuttavat eivät ihmetelleet, kun esikoinen jäi kotiin, koska minulla alkoi äitiysloma. Hoitopaikasta sen sijaan ihmeteltiin, miten pärjään kotona kahden pienen kanssa (ikäero 1v8kk). Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että jättäisin esikoisen hoitoon! Totta kai haluan viettää aikaa molempien lasteni kanssa, kun se kerran on mahdollista, eikä esikoinenkaan jatkuvaa kaveriseuraa vielä kaipaa. Ja hyvin on pärjätty! Lapsi on pieni vain pienen hetken, ja minä haluan ottaa tuosta hetkestä kaiken irti. Sittemmin on selvinnyt, että yhdessä ystäväperheessä alle 3 vuoden ikäerolla olevista lapsista vanhempi on jatkanut päivähoidossa, kun uusi vauva on syntynyt. Se on heidän ratkaisunsa.

lasten välinen ikäero on normi noin 2 vuotta. Sitten kun ikäero on isompi, niin ihmettelyä on enemmän.



Minulla esikoinen oli 6 v. ja toinen lapsi 4 v., kun kolmas lapsi syntyi. Molemmat jäivät pois päivähoitopaikasta. Esikoinen meni sitten esikouluun (ei iltapäivähoitoon), ja toinen lapsi päiväkerhoon 2-3 krt/vko.



Tämä järjestely herätti kyllä monessa ihmettelyä, etenkin toisen lapsen osalta. Mutta meille ratkaisu oli ehdottamasti paras vaihtoehto sekä lasten, että minun, kannalta!

vanhin 3,5v ja nuorin 1,5kk ja kaikki kotona. Ja todellakin ihmetellään. Kun esikoinen nyt tiistaina aloitti kerhon kerran viikossa 2h sain osakseni huokaisua: onneksi älysit edes sen verran lepohetkeä hakea. Ja hatunnostoja yms. sanontoja olen ratkaisustani kuullut. Meillä naapurustossa kaikki isot sisarukset ovat vähintään aamupäivät puistotädeillä tai sitten tosiaan päiväkodissa osapäiväisesti eli esim 3 päivää viikossa. Ja todellakin siis kyse max 3,5vuotiaista lapsista... Ja Turun seutu kyseessä.

...ja munaa pukata pienet lapset muiden hoidettavaksi.



Minä olen ylpeä siitä, että nyt 4v11kk, 2v9kk ja 11kk ikäiset lapset ovat saaneet olle kokoajan kotona. Nuorimpien kohdallahan se on aika selvää, tai ainakin ihan nuorimman kohdalla, mutta että myös vanhin on saanut olla kotona.



Moni tuttu on vienyt lapsiaan hoitoon 1v-2v iässä ja sitten tuskaillut mulle ääneen miten kauheaa on kun tuntuu, ettei itse edes kasvata lapsiaa kun näkee niitä pari tuntia vuorokaudessa + viikonloput.



Minulle on muutama sanonut, että on kunnioitettavaa, että lapset saavat olla (esi)kouluun saakka kotona. Toki isoin käy kerhossa ja keskimmäinenkin aloittaa ensi syksynä. Ylpeä olen kuitenkin -ihan syystä. Mielestäni lapsien paikka on kotona ja sen takia olen tyytynyt piennen kotihoidontukeen ja karsinut omia menojani. Jotta tämä olisi mahdollista. Lasten vuoksi.

Asumme Keski-Suomessa, eikä täällä ole tapana pitää pieniä lapsia päiväkodissa turhaan. Yhden tällaisen tapauksen tiedän, mutta siinä äiti ei ollut suomalainen, joten kielen kehityskin voi olla hyvä syy pitää jotain 10 pv kuussa päiväkodissa.



Sitten isompien osapäivähoito on jotain muuta, siis yli 5 v, mutta harvinaista kai sekin on.

Isoveli oli 2v5kk kun pikkusisko syntyi ja jäi kotiin. Nyt ovat reilu 4v ja kohta 2v ja ovat kotona luultavimmin siihen asti että nuorimmainen on 3v.

Teen 50% työaikaa, pääasiassa yövuoroa, joten miehen kanssa onnistuu lasten hoito kotona.



4v käy srk:n kerhossa 2xvko, ja nyt syksyllä aloittaa 2 harrastusta. Lisäksi käymme avoimessa päiväkodissa ja leikkii pihalla muiden lasten kanssa. Mun nähdäkseni on lasten etu, että saavat elää kiireetöntä lapsuutta kotona niin pitkään kuin mahdollista :)



Nyt kesän aikana 4v on muutaman kerran kysynyt koska pääsee päiväkotiin :)

Tuntuu että juuri nyt kaikki tutut ja tuttujen tutut laittavat tai suunnittelevat laittavansa isomman sisaruksen hoitoon vauvan syntyessä. Moni näistä lapsista on tosin ollut hoidossa jo ennen vauvan syntymää vaikka ikäeroa tulisikon vain pari vuotta.



Itse en muutama vuosi sitten tullut edes ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa. Pidin itsestäänselvänä että esikoinen on myös kotona. Ihanat kotivuodet meillä sitten olikin, vaikka kaikki kyselevät miten jaksan.



Meillä hoitoonvienti ei olisi edes käytännössä onnistunut, tai ainakin esikoisen olisi pitänyt olla hoidossa aivan täysiä päiviä (7-17) jotta mies olisi hänet voinut autolla viedä työmatkallaan.



(Paras ystäväni teki juuri ratkaisun, jossa heidän 2 v jatkaa pph:lla vauvan synnyttyä täysiä päiviä. Hieman ihmettelen heidän perustelujaan, mutta kai se sitten on heille paras ratkaisu.)

tosin meillä on 7lasta (kolmoset, kaksoset ja kaksoset) ja kukaan heistä ei ole ollut koskaan hoidossa muualla kun kotona. En ole kuitenkaan vaan kotona laiskotellut, sillä työni on sellaista, että pystyn tekemään sitä kotoa käsin ja jos on syystä tai toisesta pitänyt käydä töissä niin mies on pystynyt yleensä ottamaan vapaapäivän tai sitten on minun tai miehen äiti ollut hoitamassa lapsia, tuo kyllä aika harvoin.



Monet siis ovat ihan suoraankin sanoneet, että sijassani laittaisivat lapset hoitoon. Näillä on ollut 2-3lasta ja muut lapset paitsi vauva joka päivä hoidossa 8-16 yleensä, ei kyllä viikonloppuisin ja ovat silti sanoneet, etteivät meinaa viikonloppuja jaksaa kaikkien lasten kanssa. En tuota sen enempää kommentoi, se on heidän asiansa.

aina jos kotihoito on mahdollista järjestää. Meillä lapset 8v. 6v. ja 3v. ja kaikki ovat olleet "vaan kotona". Neljäs lapsi tulossa, joten kotihoito jatkunee ainakin sen kolme vuotta... Kukaan ei ole päivitellyt miten olen jaksanut kotiäitiyttä, sen sijaan tutut ja lähes tuntemattomat kyselevät vieläkö sinä olet kotona. Kaikista hauskinta on perhepäivähoitajien kommentit puistossa/kerhossa "sinä sitten vaan olet kotona". Minä vain olen, vaikka todellisuudessa teen samaa työtä kuin he, hoidan vaan omia lapsiani ja kaiken lisäksi ilman palkkaa!! Täällä olen siis kummajainen joka ei vie lapsiaan hoitoon ja mene itse töihin. Jos joku taas on kotona ja vie lapsensa silti hoitoon, nämä kommentoijat ovat aivan mykistyneitä. Mutta toki heitäkin täällä on, perusteluna on yleensä että lapsi tarvii virikkeitä, joita äiti ei voi tarjota kun keskittyy vauvaan. En tuomitse ketään, jokainen tekee omat valintansa, mutta itse ajattelen ettei pieni lapsi tarvi sen kummempia virikkeitä, vaan tavallinen kotielämä riittää. Kerhoissa voidaan sitten yhdessä opetella toisten lasten kanssa olemista. Enkä minäkään todellakaan ole pullantuoksuinen täydellinen kotiäiti!!

Nyt saatiin vauva perheeseen ja lapset jatkaa osan viikosta hoidossa, syitä:

* Lapset saa olla vanhassa hoidossa, sielä on kavereita joita lapset kaipaavat ja muuta harrastusta ei tarvita. Päiväkoti tarjoaa liikkumista, leikkiä, laulua, askartelua.

* Vauva saa omaa rauhaa.

* Esikoinen aloittaa ensi syksynä eskarin ja toivottavasti voidaan olla tässä tarhassa (4. lähin kotia) kun pysytään.

Nuorempi on esikoista vuoden nuorempi ja nostaisi haloon jos vaan isoin PÄÄSEE tarhaan.

* Suunnitelmat talossa muuttui kun mies lomautettiin, minun äitiysloma loppuu ennenkö mies saa tukipäätöksensä. Hoitovapaan rahalla ei makseta 5 hengen ruokia ja tarpeita, plus talolainaa. Kaikki ei asu vuokralla ja saa tukea ties mihin.



Minusta on hienoa jos kotona hoidatte lapsianne!

Itsekin olen jäämässä pidemmäksi ajaksi jahka nyt palaan hetkeksi töihin ja saadaan neljäs.



Tilanteet ja tapaukset vaihtelee! Ei kaikkien tartte ajatella samoin, mutta kyllä se on tuomitsevaa jos sanotaan että lapsen paikka on kotona.

Lapsen paikka on olla onnellinen! Hiiteen tollaset ahtaat ajattelut että ei voi laittaa tarhaan. Jos minä en olisi palannut töihin hetkeksi lapsien välissä niin olisin ollut kotona, ja olisin kotona kun tämä neljäs täyttää kolme.

Voisi ottaa lapset kotiin ja säästää parisataa kuussa, mutta me kitsataan muussa että lapset tosiaan PÄÄSEE, EI JOUDU hoitoon. ;)