Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä toimittajille, jotka suunnittelevat lifestyle-juttuja erikoisesti elävistä ihmisistä (pakettiautossa, miniyksiössä, mökillä, ulkomailla…)
11.06.2021 |
Olemme nähneet jo tarpeeksi juttuja, joissa juuri uuteen kotiinsa muuttanut asukas seesteisenä hoivailee kukkaruukkua torkkupeiton levätessä huolettomasti tuolin selkänojalla, sievien sisustusesineiden kehystäessä kuvaa.
Voisitteko jatkossa huolehtia, että jutustanne tulevat esiin myös seuraavat asiat?
*Jos on muutettu eksoottiseen kohteeseen ulkomaille asumaan paikallisen elintason mukaan, niin miten verotus? Maksetaanko verot kotimaahan vai asuinmaahan? Entä voisitteko pyytää asukkaita kuvailemaan, miltä tuntuu kun ystävät ja sukulaiset kotimaassa saavat lapsia, sairastuvat ja kuolevat eikä itselle ole mahdollista olla läsnä? Millaista on hoitaa muistisairaiden vanhempiensa asioita rantamajasta käsin katkeilevan etäyhteyden avulla? Millä tavalla asiaan oli varauduttu, millaista oli tehdä päätöksiä? Miltä tuntuu tietää, että olisi syövän tms. sattuessa paikallisen heikon terveydenhuollon varassa, mutta vailla paikallisille tyypillisiä vahvoja sosiaalisia verkostoja? Jos nämä eivät soita mitään kelloja, niin kyse ei ole mistään elämänmuutoksesta, vaan väliaikaisratkaisusta eli lomasta. Lomailusta tuskin kannattaa kirjoittaa, jokainen on ollut lomalla.
*Jos asutaan pakettiautossa, niin missä käydään p’skalla, pestään pyykkiä ja peseydytään? Vastaukseksi ei käy, että kavereilla, huoltoasemilla ja ravintoloissa. Kyse ei ole kodista vaan asunnottomuudesta, jos jätehuoltoa ja muita perusasioita ei ole järjestetty millään lailla. Kuivuvatko pyykit myös syksyllä ja talvella? Tuleeko hygieniatasosta tingittyä, kun peseytyminen on normaalia vaikeampaa?
*Miniasunnoissa asujat: miltä tuntuu, kun kaikki tavarat eivät mahdu omaan tilaan? Onko kaikki lapsuuden piirustukset ja lempilelut heitetty menemään, onko kaikki harrastusvälineet myyty pois? Miltä tuntuu, kun ette voi omistaa mitään, vaikka lapsuudenkotinne pitäisi tyhjentää? Onko sukulaisten ja kavereiden varastoissa tonnitolkulla tavaraa, joka vie tilan heidän omilta tavaroiltaan? Vai kuuluuko asumiskokonaisuuteen myös pienvaraston vuokra jossain laitakaupungilla? Miltä tuntuu käydä bussilla penkomassa varastoa aina, jos tarvitsee jotakin esinettä omassa kodissaan? Jos kaikki tavarat ovat sukulaisen luona, silloin kysymys ei taaskaan oikeasti ole asumisratkaisusta, vaan enemmän lapsen omasta huoneesta, vaikka olisikin muusta asunnosta erillään.
Kommentit (50)
Minua kiinnostaisi arkiset asiat, eli jos on asunto esimerkiksi Espanjassa tai Italiassa, niin olisi kiva tietää kiinteistöveron vuotuinen määrä, sähkön, kaasun ja veden hinta sekä jätemaksujen määrä. Myös verotuksesta eli maksaako veroja Suomeen, jos on täältä tuloja ja miten kunnallisverotus, entä sairaus-, koti- ja liikennevakuutukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön jutuista on toki kiva kuulla enemmän, mutta tuolla tyylillä jutusta tulee tosi pitkä. Ja liioittelet hankaluuksia, koska kaikki eivät välttämättä noissa vaihtoehdoissa edes tule vastaan.
Tuli mieleen tuosta asuntovaunussa asumisesta, että jos asuu ympäri vuoden asuntovaunussa, mikä on silloin vaikuinen osoite? Mikä on kotikunta, mihin kuntaan maksetaan verot, missä äänestetään, entä miten terveydenhuolto on järjestetty? Suomessa kuitenkin on oltava kirjoilla jossakin.
Oudon asenteellinen kysymyksenasettelu ap:lla. Asun itse 18-neliön minikodissa, ja kaikki tarvitsemani tavarat mahtuvat sinne mainiosti. Se pyykkitelinekin mahtuu kylpyhuoneeseen. Minulla ei ole ylimääräistä tavaraa sukulaisten nurkissa tai vuokravarastossa. Lapsuudenkotini on tyhjennetty ja myyty, ja otin sieltä yhden koriste-esineen. En liitä tavaroihin muistoarvoa, vaan tärkeät muistot ovat päässäni.
Ihmisten tapaaminen onnistuu ihan normaalisti, eli tapaan ihmisiä kodissani, heidän kodeissaan, kahvilassa, puistossa jne. Ei sosiaalinen kanssakäynti ole neliöistä kiinni.
Tätä on 50-neliöisessä kaksiossa asuvana velana aika hauska lukea. Aika monet elämää hankaloittavat valinnat ihminen on tehnyt hankittuaan omakotitalon ja lapsia. Olisipa hauskaa, jos nämä kysymykset kysyttäisiin heiltäkin. ” Tuntuuko raskaalta, että siinä missä työkaverit menevät kotiin lepäämään, teillä työpäivä jatkuu kotona asumisen merkeissä?”
Jättääkö joku muuten elämänsä elämättä päivystäen tulevaisuudessa mahdollisesti muistisairaiden vanhempien kanssa? Minun omilla vanhemmillani on tuo tilanne, mutta he ovat seitsemänkymppisiä jo itse. 92-vuotias mummoni alkaa olla jo aika sekava ja vanhempani ovatkin muuttaneet melkein 50 vuotta sitten satojen kilometrien päähän hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyviä kysymyksiä, noissa autoissa asuvat (mitä on juttuja ollut) juuri kukaan ei oikeasti asu 100% autossa, vaan se yksikin mies vietti aikaa tyttöystävän asunnolla jne.
Minikodeissa asuvilla ei juuri voi tilaa vieviä harrastuksia tmv. olla, koska tila ei riitä. Enkä tarkoita nyt esim. 50neliön asuntoa, vaan niitä alle 20 neliön "koppeja". Esim. muutama kitara menee seinätelineissä, mutta usein on vahvistimia ja muuta sälää myös. Päälle muita juttuja, pyöräilykypärää, rullaluistimet, saappaat, laskettelusukset ja monot jne. niin ahdasta on (ellei ole sitä "varastoa" jossain muualla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä olen miettinyt, että jos peseytyminen, pyykkihuolto yms hoidetaan kaverilla, niin kaveriko maksaa veden, sähkön, pesuaineet...
Joskus oli juttua miehestä, joka yöpyi työpaikkansa pihapiirissä pakettiautossaan. Käytti kai uimahalliakin, mutta oli myös työnantajalta lupa käyttää työpaikan suihkua ja myös sähkö tuli työnantajalta. Olikohan muillakin työntekijöillä samat työsuhde-edut käytössä?
Itse asun miniasunnossa, 18 neliötä, ei parvea. Hyvin mahtuu harrastustavarat, osa kellarissa, esim. Ne ulkoiluun tarvittavat. Kellarissa olivat isommassa asunnossakin. Jos kellaria tai jotain varastoa ei olisi, niin kyllä niitä voisi säilyttää vaikka sängyn alla, josta sitten pyyhkeille ja lakanoille pitäisi ostaa joku kaappi tai vaihtaa sohva sellaiseen jossa säilytystilaa tai alle mahtuisi laatikko. Toki pitää miettiä, että mitä haluaa harrastaa ja pitää "varastoa" kaupassa. Kun isossa talossa voisi helposti pitää kaikkia mahdollisia piirustus-, askartelu-, maalaus-, neulonta- ja ompelutarvikkeita kotona. Tai mitä harrastuksia nyt ikinä olisikaan. Samoin asiat jotka itselle eivät ole tärkeitä pitää karsia minimiin. Minä en tee ruokaa lähes koskaan itselleni, en tehnyt isommassa asunnossakaan. Pidän ruuanlaitosta ystävien ja perheen kanssa, nyt teen sitä heidän luonaan. Minulla on kaikki keittiön tarvikkeet tiskikaapin kahdella kuivatushyllyllä. Mausteet ja kuivatavarat yhdellä hyllyllä keittiössä. Näin muut hyllyt ja laatikot ovat kaikelle muulle tavaralle. Vaatekaappini mahtuu muutamalle hyllylle, taas varasto on kaupassa. Iso talvitakki, villapaita, villasukat, toppahousut ja pitkät kalsarit ovat kesällä kellarissa. Ei ihminen oikeasti montaa tavaraa tarvitse, kun ajattelee asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on 50-neliöisessä kaksiossa asuvana velana aika hauska lukea. Aika monet elämää hankaloittavat valinnat ihminen on tehnyt hankittuaan omakotitalon ja lapsia. Olisipa hauskaa, jos nämä kysymykset kysyttäisiin heiltäkin. ” Tuntuuko raskaalta, että siinä missä työkaverit menevät kotiin lepäämään, teillä työpäivä jatkuu kotona asumisen merkeissä?”
Jättääkö joku muuten elämänsä elämättä päivystäen tulevaisuudessa mahdollisesti muistisairaiden vanhempien kanssa? Minun omilla vanhemmillani on tuo tilanne, mutta he ovat seitsemänkymppisiä jo itse. 92-vuotias mummoni alkaa olla jo aika sekava ja vanhempani ovatkin muuttaneet melkein 50 vuotta sitten satojen kilometrien päähän hänestä.
50-neliöinen kaksiohan on jo suhteellisen tilava.
Entäpä pikkulapsiperhe, joka hyppää oravanpyörästä ja lähtee paatin kanssa seilaamaan meriä. Millaista on elämä veneessä liikkuvien lasten kanssa? Eivätkö lapset ikinä pitkästy ja kitise? Kuka vahtii lapsia, etteivät putoa mereen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asun miniasunnossa, 18 neliötä, ei parvea. Hyvin mahtuu harrastustavarat, osa kellarissa, esim. Ne ulkoiluun tarvittavat. Kellarissa olivat isommassa asunnossakin. Jos kellaria tai jotain varastoa ei olisi, niin kyllä niitä voisi säilyttää vaikka sängyn alla, josta sitten pyyhkeille ja lakanoille pitäisi ostaa joku kaappi tai vaihtaa sohva sellaiseen jossa säilytystilaa tai alle mahtuisi laatikko. Toki pitää miettiä, että mitä haluaa harrastaa ja pitää "varastoa" kaupassa. Kun isossa talossa voisi helposti pitää kaikkia mahdollisia piirustus-, askartelu-, maalaus-, neulonta- ja ompelutarvikkeita kotona. Tai mitä harrastuksia nyt ikinä olisikaan. Samoin asiat jotka itselle eivät ole tärkeitä pitää karsia minimiin. Minä en tee ruokaa lähes koskaan itselleni, en tehnyt isommassa asunnossakaan. Pidän ruuanlaitosta ystävien ja perheen kanssa, nyt teen sitä heidän luonaan. Minulla on kaikki keittiön tarvikkeet tiskikaapin kahdella kuivatushyllyllä. Mausteet ja kuivatavarat yhdellä hyllyllä keittiössä. Näin muut hyllyt ja laatikot ovat kaikelle muulle tavaralle. Vaatekaappini mahtuu muutamalle hyllylle, taas varasto on kaupassa. Iso talvitakki, villapaita, villasukat, toppahousut ja pitkät kalsarit ovat kesällä kellarissa. Ei ihminen oikeasti montaa tavaraa tarvitse, kun ajattelee asioita.
Eikä eläminenkään oikeastaan ole mitenkään välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä pikkulapsiperhe, joka hyppää oravanpyörästä ja lähtee paatin kanssa seilaamaan meriä. Millaista on elämä veneessä liikkuvien lasten kanssa? Eivätkö lapset ikinä pitkästy ja kitise? Kuka vahtii lapsia, etteivät putoa mereen?
Koko ajan eivät ole merellä, vaan paljon myös maissa, jotkut jopa vuokraavat väliaikaisen asunnon jostain kohteesta ja/tai oleskelevat sillä alueella asuvien sukulaisten/ystävien luona (juuri heidän takiaan ovat juuri sinne matkanneetkin).
Muistan jutun suomalaisperheestä, joka suunnitteli ja valmistautui matkaan huolellisesti ja kauan ottaen huomioon mm. lasten iät ja koulunkäynnin. Lapset saivat kirjat ja muut tarvikkeet mukaansa, opiskelivat itsenäisesti ja vanhempiensa ohjauksessa ja saivat "tentittyä" kaiken kuten muutkin ikätoverinsa. Se oli varmaan myös hyvä lasten itsensä takia, näin he pysyivät riittävästi kiinni normaalissa elämässä perheen suuren seikkailunkin aikana ja saivat vuoden kuluttua palata tuttujen luokkakavereidensa luo, koska olivat opiskelleet ja edenneet samassa tahdissa näiden kanssa. Ihan pikkulapsiahan perheessä ei ollut. Perheen isä oli se varsinainen purjehtija, mutta huomasivat, että oli hyvä, että myös toinen vanhempi oli opetellut purjehtimaan, koska perheen isä sairastui avomerellä juuri kun purjehduskeli muuttui aika rajuksi.
Suomesta poiketen monissa muissa paikoissa on paljon enemmän pyykille itsepalvelupesuloita, meillä pienimmät koneet ovat usein seitsemänkiloisia (pyykkiä), mikä ainakin yksin asuvalle on liian paljon ja hinta korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 85neliöinen kolmio.
Asun yksin. Tyttöystävä toki on,mutta emme asu yhdessä 24/7.
Saaristossa minulla vanha talo (hyväkuntoinen), neliöitä löytyy alakerrasta parisataa.
Vintin pidän vielä kylmänä, mutta sinne saa pienellä, nautinnollisella rempalla n. 100 neliötä lisää.
Tilaa on, eikä rojujakaan nurkat täynnä missään nimessä. Mutta asun mielummin väljästi kuin niin että kääntyessä olkapäät osuu seiniin.
Talo on oma, tänä vuonna vielä velaton, ja kaupungissa vuokrakämppä, jonka viereisessä rappukäytävässä yksiö, jonka vuokra alle 100€ pienempi.
Maksan mielummin enemmän siitä että saan asua kuten haluan.
Ymmärrän myös että jos joku viihtyy (minun mielestä) tulitikkuaskissa, se ei ole keneltäkään muulta pois!
Olkaa ja eläkää kuten haluatte
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi arkiset asiat, eli jos on asunto esimerkiksi Espanjassa tai Italiassa, niin olisi kiva tietää kiinteistöveron vuotuinen määrä, sähkön, kaasun ja veden hinta sekä jätemaksujen määrä. Myös verotuksesta eli maksaako veroja Suomeen, jos on täältä tuloja ja miten kunnallisverotus, entä sairaus-, koti- ja liikennevakuutukset?
Niin tai että kuinka kivaa on asua Espanjassa tammikuussa kun kivitalon sisällä on +8 astetta lämmintä, jokainen ikkuna vetää ja kylpyhuone sekä makuuhuoneen seinä ovat täynnä homepilkkuja, jotka sitten maalataan valkoisella maalilla piiloon. Kesällä tietysti mahtavan raikasta ja hienoa auringonpaistetta.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta asuntovaunussa asumisesta, että jos asuu ympäri vuoden asuntovaunussa, mikä on silloin vaikuinen osoite? Mikä on kotikunta, mihin kuntaan maksetaan verot, missä äänestetään, entä miten terveydenhuolto on järjestetty? Suomessa kuitenkin on oltava kirjoilla jossakin.
Ei ole pakko olla kirjoilla jossain. Mulla on tuttuja, jotka ei ole kirjoilla missään osoitteessa. Posti menee poste restanteen ja kun asuvat Helsingissä, äänestämässä kävivät Mariankadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta asuntovaunussa asumisesta, että jos asuu ympäri vuoden asuntovaunussa, mikä on silloin vaikuinen osoite? Mikä on kotikunta, mihin kuntaan maksetaan verot, missä äänestetään, entä miten terveydenhuolto on järjestetty? Suomessa kuitenkin on oltava kirjoilla jossakin.
Ei ole pakko olla kirjoilla jossain. Mulla on tuttuja, jotka ei ole kirjoilla missään osoitteessa. Posti menee poste restanteen ja kun asuvat Helsingissä, äänestämässä kävivät Mariankadulla.
Missä kunnassa saavat terveydenhoidon ja millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asun miniasunnossa, 18 neliötä, ei parvea. Hyvin mahtuu harrastustavarat, osa kellarissa, esim. Ne ulkoiluun tarvittavat. Kellarissa olivat isommassa asunnossakin. Jos kellaria tai jotain varastoa ei olisi, niin kyllä niitä voisi säilyttää vaikka sängyn alla, josta sitten pyyhkeille ja lakanoille pitäisi ostaa joku kaappi tai vaihtaa sohva sellaiseen jossa säilytystilaa tai alle mahtuisi laatikko. Toki pitää miettiä, että mitä haluaa harrastaa ja pitää "varastoa" kaupassa. Kun isossa talossa voisi helposti pitää kaikkia mahdollisia piirustus-, askartelu-, maalaus-, neulonta- ja ompelutarvikkeita kotona. Tai mitä harrastuksia nyt ikinä olisikaan. Samoin asiat jotka itselle eivät ole tärkeitä pitää karsia minimiin. Minä en tee ruokaa lähes koskaan itselleni, en tehnyt isommassa asunnossakaan. Pidän ruuanlaitosta ystävien ja perheen kanssa, nyt teen sitä heidän luonaan. Minulla on kaikki keittiön tarvikkeet tiskikaapin kahdella kuivatushyllyllä. Mausteet ja kuivatavarat yhdellä hyllyllä keittiössä. Näin muut hyllyt ja laatikot ovat kaikelle muulle tavaralle. Vaatekaappini mahtuu muutamalle hyllylle, taas varasto on kaupassa. Iso talvitakki, villapaita, villasukat, toppahousut ja pitkät kalsarit ovat kesällä kellarissa. Ei ihminen oikeasti montaa tavaraa tarvitse, kun ajattelee asioita.
Eikä eläminenkään oikeastaan ole mitenkään välttämätöntä.
No minun elämä ei ainakaan pyöri tavaroiden ympärillä. Elän itseäni, en tavaroiden säilyttämistä ja hoitamista varten. Minä pidän ulkoilusta ja pihahommista, jonka vuoksi minulla on 35neliötä taloa ja 5000 neliötä pihaa. En tarvitsisi noin paljoa taloa, 18 neliötä riittäisi sisätilaa minullekin varmasti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt, että jos peseytyminen, pyykkihuolto yms hoidetaan kaverilla, niin kaveriko maksaa veden, sähkön, pesuaineet...
Joskus oli juttua miehestä, joka yöpyi työpaikkansa pihapiirissä pakettiautossaan. Käytti kai uimahalliakin, mutta oli myös työnantajalta lupa käyttää työpaikan suihkua ja myös sähkö tuli työnantajalta. Olikohan muillakin työntekijöillä samat työsuhde-edut käytössä?
Varmasti ne muutkin sai käyttää sitä työpaikan yleissuihkua ja tarvittaessa ladata autoa parkkihallissa, mutta tuskin halusivat, mieluummin olivat omissa kodeissaan.
...jatkuu
*Jos on hypätty pois oravanpyörästä ja muutettu ihanaan huvilaan elämään lähelle luontoa vailla päivätyötä, niin ok. Mutta kertokaa myös, että mikä hypyn on mahdollistanut. Perintö, pääomatulot, sosiaalituet? Älkää markkinoiko ajatusta, että jokaisella on koska tahansa mahdollisuus pudottaa rukkaset ja muuttaa maalle vailla tarkempia suunnitelmia, se ei ole todellisuutta.
*Koetteko, että valittu elämätapa sulkee teiltä ovia yksityiselämässä tai ammatillisesti? Suhtaudutteko parisuhteeseen eri tavalla sen perusteella, että asumismuotoanne on vaikea sovittaa yhteiselämään? Kuvitelkaa, että asuisitte normaalissa kodissa. Suhtautuisitteko lasten saamiseen eri tavalla kuin nyt? Onko pitkäaikainen poikkeava elämäntapa vaikuttanut itsetuntoonne?
*Millaisia konflikteja ympäröivän maailman kanssa tulee? Miten jaksatte sen kuormituksen kanssa? Kun oma elämä on haastavampaa kuin muiden joiden kanssa on tekemisissä, joutuu investoimaan paljon enemmän vaivaa siihen että saa saman tuloksen. Esim. pyykkihuollon hoitaminen miniyksiössä tarkoittaa että pyykit ovat aina levällään keskellä huonetta, ja vieraan käyntiin pitää valmistautua siivousoperaatiolla. Pakettiautossa asuva ei voi käydä myöhään illalla suihkussa jos se onnistuu vain uimahallissa, eli ei voi lenkkeillä iltaisin jne. Jaksatteko kerta toisensa jälkeen selittää näitä vaikka töissä? Miten sitä kuormitusta jaksaa vuoden toisensa perään? Tuntuuko raskaalta, että siinä missä työkaverit menevät kotiin lepäämään, teillä työpäivä jatkuu kotona asumisen merkeissä? Ihminenhän kyllä pärjää melkein missä vaan jos on pakko. Mutta jos pääsisitte nyt heti toimivaan, kauniiseen, kuivaan ja puhtaaseen kotiin lepäämään vaikka kuukaudeksi, niin palaisitteko ilomielin takaisin siihen ratkaisuun missä nyt asutte? Jos ette, niin mikä silloin on päällimmäinen syynne elää näin?
Nämä kysymykset sellaiselta jolla on aiheesta jotain omaakin kokemusta. Ennen kaikkea, kaivakaa haastateltavia vähän syvemmältä. Ne jotka tekevät asioita oikeasti vähän eri tavalla eivät ole aina niitä jotka postaavat ahkerimmin instagramiin. Loppujen lopuksi teema on mielenkiintoinen, siksipä ärsyttääkin kun sitä käsitellään lähes aina niin pinnallisesti.