Vauva ekaa kertaa hoitoon ja ahdistaa

Miksi ihmeessä jätät vauvan hoitoon, jos se ahdistaa noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä jätät vauvan hoitoon, jos se ahdistaa noin paljon?

Joitakin vaan ahdistaa aina ja koko ajan kaikki. Yleensä äitiyshormonit ei asiaa ainakaan helpota.

En jättäisi tietenkään jos ei olisi ”pakko”. Se syy ei taida kuitenkaan olla tämän ketjun pointti.

Ap

Voi ap, tsemppiä! Ensimmäiset erossaolot on raskaita, on lapsi sitten kaksi kuukautta tai kaksi vuotta. On kuitenkin todella hienoa että isovanhemmat ovat mukana lapsen elämässä ja saavat häntä hoitaa. Siitä heidän suhteensa syvenee. ❤ mun lapsi oli ekaa kertaa yötä mummolassa noin 1v iässä. Itkin kun hän sinne jäi, mutta itkujen jälkeen oli kuitenkin mukava ilta ilman lasta, ja seuraavana päivänä oli ihana kuulla miten hyvin kaikki oli mennyt. Selviätte kyllä!

Tällainen hermoilu kuuluu äitiyteen, mutta koeta vain luottaa siihen, että hyvin se menee. :) Jos tiedät, että vauva on hyvissä käsissä, ei se haittaa vaikka vähän itkettäisikin. Silloin isovanhemmat hoivaavat ja lohduttavat ja lapsi oppii, että tässä on hänelle kaksi turvallista ja läheistä aikuista lisää. Elämässä tulee monta hetkeä, jolloin lapsi joutuu eroon vanhemmistaan, ja paras mahdollinen vaihtoehto on harjoitella sitä turvallisten ja tuttujen ihmisten avulla, kuten tässä isovanhempien.

Helpotat lapsen oloa, kun hyvästelet hänet iloisesti ja reippaasti, vaikka olisitkin itse ahdistunut. Sano että hei hei, pidä hauskaa mummin ja ukin kanssa, äiti tulee sitten huomenna, ja lähde sitten pois, vaikka itku tulisikin. Jos jäät, se vain pahentaa tilannetta. Kun vauva tukeutuu isovanhempiin, se itku melko varmasti loppuu pian. Jos jäät ovelle roikkumaan itkuisena, kuitenkin aikomuksena yrittää siitä lähteä, se jättää lapselle tunteen, että äitiä ahdistaa jättää hänet ja tilanne ei ole turvallinen. Luota vanhempiisi, ja siihen että lapsesikin selviää hyvin. Tsemppiä!

Muista että vauva ei mene rikki ikävästä jos hänellä on empaattinen ja turvallinen hoitaja vierellään. ❤

No älä sitten jätä hoitoon. Tai jätä ja marise. Tee ihan kuule miten lystäät.

Vierailija kirjoitti:

No älä sitten jätä hoitoon. Tai jätä ja marise. Tee ihan kuule miten lystäät.

Huhhuh mikäköhän suakin vaivaa? Tuli vissiin hyvä mieli kun sait naputella ton viestin.

Oon monesti miettinyt, että miks ihmeessä täyspäiset ihmiset muuttuu lapsen saamisen myötä täysin epärationaalisiksi. (en nyt kohdista tätä ap:en, vaan yleensä pohdin). Mitä ihmettä sille lapselle voi isovanhempien luona tapahtua? Isovanhemmat luultavasti vain onnellisia että saavat lapsenlapsen hoitoon ja pitävät silmäteränään vierailunaikana

Vierailija kirjoitti:

Oon monesti miettinyt, että miks ihmeessä täyspäiset ihmiset muuttuu lapsen saamisen myötä täysin epärationaalisiksi. (en nyt kohdista tätä ap:en, vaan yleensä pohdin). Mitä ihmettä sille lapselle voi isovanhempien luona tapahtua? Isovanhemmat luultavasti vain onnellisia että saavat lapsenlapsen hoitoon ja pitävät silmäteränään vierailunaikana

Kannattaa tehdä lapsi niin ehkä ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No älä sitten jätä hoitoon. Tai jätä ja marise. Tee ihan kuule miten lystäät.

Huhhuh mikäköhän suakin vaivaa? Tuli vissiin hyvä mieli kun sait naputella ton viestin.

Mitenkä tuosta nyt hyvän mielen saisi.

Itse en jättäisi noin pientä yöksi saatikka kahdeksi yöksi mihinkään hoitoon.

En enää muista minkä ikäinen oli kun eka kertaa jätettiin hoitoon, mutta muistan ton tunteen. Nyt se vauva on 18 ja samankaltainen tunne sydämessä on vieläkin kun hän lähtee vaikka autolla pidemmälle tai vastaavia uusia asioita elämässään.

Lastenpsykiatrien nyrkkisääntö (kannanotto) on, että vauva voi olla erossa pääsääntöisesestä hoivaajastaan niin monta tuntia kun ikää on kuukauksissa. Vuoden jälkeen niin monta yötä kun ikää vuosissa. 

Meillä oli 2kk ikäisenä eka kerran yötä mummilassa.

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrien nyrkkisääntö (kannanotto) on, että vauva voi olla erossa pääsääntöisesestä hoivaajastaan niin monta tuntia kun ikää on kuukauksissa. Vuoden jälkeen niin monta yötä kun ikää vuosissa. 

Joskus on vain pakko vauvan olla erossa äidistä. Meillä näin kävi kun vauva oli 5 päivän vanha. Olin viikon pois kotoa.

Mä en jättäisi jos ahdistaa. Mun vauva on jo 1v 3kk, ja on ollut max 1h pätkiä "hoidossa" mun kaverin kanssa esim leikkipuistossa. En kuuna päivänä antaisi edes koko päiväksi hoitoon, saati yöksi!

Sun vauva on vasta 8kk. Ootko kuullut, että vauva voi olla erossa vanhemmistaan ikäkuukausia vastaavan määrän tunteina? Eli 8 tuntia...

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykiatrien nyrkkisääntö (kannanotto) on, että vauva voi olla erossa pääsääntöisesestä hoivaajastaan niin monta tuntia kun ikää on kuukauksissa. Vuoden jälkeen niin monta yötä kun ikää vuosissa. 

Niin siis kun vauva ei tajua että äiti on olemassa, jos äitiä ei näy. Tai ylipäätään mitään muutakaan mitä ei juuri sillä hetkellä havaitse. Mutta ymmärrän senkin että joskus elämässä tulee tilanteita, joissa on pakko olla erossa vauvasta.

8 kk:n ikäisellä lapsella on vierastaminen alkanut ja eroahdistus. Juuri kyseisen ikäistä lasta ei pitäisi pitää erossa vanhemmistaan.

Toivottavasti on oikeasti hyvät ja empaattiset isovanhemmat eikä mitkään ”itku vahvistaa keuhkoja”-tyyppiset suurten ikäluokkien edustajat. Jätin oman taaperoni appivanhempien hoitoon muutamaksi tunniksi ja kuulin sitten heiltä että lapsi oli ison osan ajasta maannut lattialla ja itkenyt. Ilmeisesti eivät osanneet lohduttaa tai auttaa taaperoa tuossa tilanteessa. En jätä lasta toista kertaa heidän hoitoonsa.