En pysty nyt masentuneena katsomaan elokuvia
Se pitää paikkansa, että masentuneena sitä näkee asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Jos katson elokuvia, katson leffaa ohjaajan näkökulmasta, eli näen edessäni vain tyypin heiluttelemassa kameraa ja näyttelijöitä sen edessä tekemässä työtään. Elokuvien illuusio on särkynyt.
Pidän elokuvista, joten katselen niitä kyllä melkein joka päivä. Joissakin elokuvissa illuusio on tehty sen verran tehokkaasti, että niitä pystyy katsomaan, mutta suurin osa on pilalla.
Tämä masennukseni on kausiluontoista, joten kun tämä ehkä viikkojen kuluessa hellittää, elokuvien katselu onnistuu normaalisti - eli kykenen ikään kuin hyppäämään siihen leffamaailmaan ilman että näen pelkkiä näyttelijlöitä teeskentelemässä jotain hahmoa.
Kommentit (8)
Mä pystyn kyllä katsomaan masentuneena elokuvia, mutta vain tietyntyyppisiä eli käytännössä kaikkia synkkiä, pelottavia ja ahdistavia, koska sopivat mun mielenmaisemaan. Esim. komedia tai romanttinen draama on ajatuksenakin luotaantyöntävä.
Kelpaisiko sinulle kiltti nainen? Voitaisiin yhdessä katsoa elokuvia :)
Minulle ei tule tuollaista oloa, mutta en ole saanut elokuvista tunnekokemuksia 20 vuoteen. Katson niitä vain jos olen nettipaastolla. Leffoista alkaa saada kyllä jo vähän enemmän irti, jos olen ollut viikon käymättä netissä. Pääsisinpä kokonaan netistä eroon, niin ehkä kaikki tunteet palaisivat minuun.
Niin, tämä masennukseni on sitä sorttia joka johtuu fyysisestä viasta. En kykene tällä hetkellä samaan mitään nautintoa mistää. En voi edes musiikkia kuunnella, vaikka pidän siitäkin. Olen kokenut semmoisenkin masennuksen, joka johtuu siitä, että elämässä on asiat huonosti. Tuolloin kykenin samaan elokuvista nautintoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä pystyn kyllä katsomaan masentuneena elokuvia, mutta vain tietyntyyppisiä eli käytännössä kaikkia synkkiä, pelottavia ja ahdistavia, koska sopivat mun mielenmaisemaan. Esim. komedia tai romanttinen draama on ajatuksenakin luotaantyöntävä.
Mulla sama.
Jännereitä voin katsoa.
Mutten onnellisia ihmisiä, joilla on kaikki elämässä.
Itse masentuneena katsoin lyhyitä juttuja, lähinnä youtubesta, jopa puolen tunnin tv-sarja tuntui liian vaikealta. Minullakin on joku 400 elokuvaa hyllyssä, että normaalisti niitä kyllä menee. Nyt on taas parempi vaihe ja katson mielelläni jatkuvajuonisia tv-sarjoja ja leffoja, nyt vaan katson myös montaa tubettajaa. Eipä ainakaan ole vapaa-ajan ongelmia.
Minulla sama juttu. En ole elokuvien suurkuluttaja muutenkaan, mutta en vaan nyt kykene keskittymään elokuvaan. Olen tällä hetkellä ylistressaantunut työstäni, ihan siitä johtuu. Yölläkin näen vain työunia, en pääse niitä silloinkaan pakoon. Onneksi loma alkaa huomenna, toivon että pystyn edes vähän palautumaan.
Mitäs vittua nyt taas?