Muita, jotka aina stressaavat jotain?

Sama vika. Olen aina ollut herkästi huolestuva ja murehdin asioita. Kun huolet ovat lähteneet lapasesta, olen saanut apua SSRI-lääkkeistä. Ne katkaisevat sitä noidankehää. Olen myös muuten käynyt terapiassa käsittelemässä asioita. Tuskin koskaan muutun ”rennoksi”, mutta nykyään tunnistan helpommin kytköksiä.

Kuulostaa niin tutulta. Tuntuu, että joka elämäntilanne stressaa. Tällä hetkellä olen sellaisessa käännekohdassa, että paljon muutoksia tapahtuu ja olen hiolesta sekaisin. En meinaa saada edes unta. Ja sitten välillä kun on asiat hyvin, niin stressaan, että mikä tulee kohta ja pilaa tämän. Välillä huomaan myös, että stressaan sitä, että alanko stressaamaan tilannetta. Todellinen oravanpyörä. Olen nyt katsellut josko pääsisi ammattilaiselle puhumaan tästä. Avun hankkimisessakin on kestänyt kauan, koska olen vähätellyt ongelmiani samoilla tavoin kuin vähättelen itseäni. Ajattelen, että stressiongelma ei ole tarpeeksi suuri, kun silti pystyn elämään normaalisti. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Tsemppiä sulle ja halauksia. Et ole yksin.

Kannattaa kirjoittaa huolet vaikka ylös. Silloin kun niitä katselee, voi huomata, etteivät ne ole niin isoja. Ja kaikesta selviää kyllä jotenkin.

Ymmärrän, että on turha sanoa, että älä stressaa, sillä se vain lisää stressiä. Mutta voisit tosiaan ”kohdata” huolesi ja järjellä ajatella, että kaikki kyllä hoituu. Usein stressaajia yhdistää kontrollinpuutteen pelko, ja sitä voi harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta. Tuntuu, että joka elämäntilanne stressaa. Tällä hetkellä olen sellaisessa käännekohdassa, että paljon muutoksia tapahtuu ja olen hiolesta sekaisin. En meinaa saada edes unta. Ja sitten välillä kun on asiat hyvin, niin stressaan, että mikä tulee kohta ja pilaa tämän. Välillä huomaan myös, että stressaan sitä, että alanko stressaamaan tilannetta. Todellinen oravanpyörä. Olen nyt katsellut josko pääsisi ammattilaiselle puhumaan tästä. Avun hankkimisessakin on kestänyt kauan, koska olen vähätellyt ongelmiani samoilla tavoin kuin vähättelen itseäni. Ajattelen, että stressiongelma ei ole tarpeeksi suuri, kun silti pystyn elämään normaalisti. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Tsemppiä sulle ja halauksia. Et ole yksin.

Ihan itseni kirjoittamalta tuntuu. Tuo on niin tuttua, että kun asiat ovat hyvin, rupean stressaamaan jotain. Ja stressaan sitä, koska taas stressaan. Ja aiheuttaako uusi kiva työ stressiä. Lääkäri kehotti minua kokeilemaan terapiaa , se olisi varmasti hyödyllistä. Vähättelen myös aina itseäni ja kyseenalaistan, että ansaitsenko asioita. T. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa huolet vaikka ylös. Silloin kun niitä katselee, voi huomata, etteivät ne ole niin isoja. Ja kaikesta selviää kyllä jotenkin.

Ymmärrän, että on turha sanoa, että älä stressaa, sillä se vain lisää stressiä. Mutta voisit tosiaan ”kohdata” huolesi ja järjellä ajatella, että kaikki kyllä hoituu. Usein stressaajia yhdistää kontrollinpuutteen pelko, ja sitä voi harjoitella.

Kyllä, kontrollinpuute pelottaa, etten jotenkin hallitsisi tilannetta. Joskus kun kovasti jännitän, mietin että sekoanko. Eräs lääkäri totesi siihen hyvin, että jos oikeasti on joku mielen sekoittava sairaus, sitä ei osaa pelätä. Se siis vain tulee. Sanoi myös, että stressaaminen on tyypillistä erityisesti naisille, jotka ovat tottuneet suorittamaan kaiken kiitettävästi ja huomioivat aina muut. Ja vähättelevät itseään. Tuttua :/ t. Aloittaja

Olen samanlainen jännittäjä. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt päivittäin rentoutuksen ja muutenkin harrastanut joogaa ja pilatesta. Olen siis aina ollut sellainen, että liikuntaakin piti harrastaa sykkeen maksimissa ja lihakset hapoilla. Välillä turhauttaa ”hitaus”, mutta on ollut hyvä mieli, kun aina välillä onnistuu rentoutuessa olemaan ajattelematta mitään. Siitäkään ei kannata huolestua, jos mielen tyhjeneminen ei onnistu. Välillä niin käy, välillä ei.

Sekin kannattaa muistaa, että stressi on periaatteessa normaalia. Se varoittaa ihmistä. Mutta liika stressi tosiaan häiritsee elämää ja siihen voi saada keinoja sekä lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen jännittäjä. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt päivittäin rentoutuksen ja muutenkin harrastanut joogaa ja pilatesta. Olen siis aina ollut sellainen, että liikuntaakin piti harrastaa sykkeen maksimissa ja lihakset hapoilla. Välillä turhauttaa ”hitaus”, mutta on ollut hyvä mieli, kun aina välillä onnistuu rentoutuessa olemaan ajattelematta mitään. Siitäkään ei kannata huolestua, jos mielen tyhjeneminen ei onnistu. Välillä niin käy, välillä ei.

Tuostakin saa stressin, kun tietää, että pitäisi tehdä mindfulness-harjoituksia ja niistä olisi apua, mutta kun ei saa ryhdyttyä.  Ei vaan saa ryhdytyksi etsimään harjoituksia netistä, puhumattakaan sitten, että minkä niistä valitsisi, ja kesken kaiken ajattelee, että olisiko joku muu parempi, kun ajatus tässä harhailee koko ajan.