Isän uusi naisystävä ja teini

Tai no uusi ja uusi. Ollaan seurusteltu 4v. Tyttö on nyt 14. Tultiin alkuun juttuun oikein hyvin. Tehtiin paljon yhdessä jne. En koskaan pitänyt tytön käytöstä häiritsevänä ja olin vilpittömästi iloinen että miehellä on lapsi. Pari viimeistä vuotta on kuitenkin menneet hankalaksi. Teen vain ruokia joista tyttö pitää. Niissä on tosin aina joku ongelma. Milloin ei syö keltuaista ja syöttää sen koiralle, milloin se taas olikin valkuainen mitä ei syö. Milloin on liian vähän suolaa, milloin ei ole koskaan tykännytkään ko ruuasta. Milloin letuista lähtee liikaa savua jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tavarat jää lojumaan just sinne minne jää. Esim lautaset lattialle kun antaa koirien ne nuolla. Jossain vaiheessa heitti karkkipapereita kertovalle vaikka olin juuri siivonnut.
Kännykkä on kädessä 24/7 ja ingnooraa mun puheet täysin. Yhtä hyvin voisin puhua seinälle. Se vastaa varmemmin. Eikä kyseessä ole edes nalkutus vaan ihan normaali puhe. Koen että minut ingnoorataan täysin. Jos hän nyt sattuu puhumaan niin hän haluaa jotain. Joko jotain uutta kallista ostettavaa tai jotain kallista reissua. On hyvin laatutietoinen. Mikään halvempi ei kelpaa. Pitää olla Jopoja, joka vuosi uusi iPhone ja jos sitä ei muuten osteta niin rikkoo vanhan. Helly Hansenia ja Korsia.

Mitään ei itse halua tehdä jos ei siitä makseta ja jopa hampaiden pesusta ja suihkussa käymisestä on riidat päällä. Minä en toki niihin osallistu. En ota huutokonserttiin osaa.

Jos ei jotain saa tai pitää tehdä niin alkaa armoton huuto. En kestä sitä huutamista ja ingnooraamista. En oikeastaan halua sinne enää mennä kun tyttö on siellä vaikka pahalta tuntuu myöntääkin. Eihän se miehen vika ole, eikä oikeastaan tytönkään. Mulla on vaan niin riittämätön olo. Vaikka parhaani tekisin niin aina tehdään selväksi että mokasin taas. Mies toki toivoisi että sinne menisin mutta mä oon niin ahdistunut koko tilanteesta, etten enää tiedä mitä tekisin. Käytös ei johdu siitä että olisin rikkonut suhteen. He erosivat jo kun tyttö oli 4v.

Mies on hyvä mies. Suhteemme on muuten oikein hyvä, mutta en minä oikein jaksaisi näitä huutoja ja kiukutteluja. Vaatimuksia ilman vastuuta.. Teen stressaavaa työtä ja olen usein väsynyt niin se ei toki auta asiaa. Koen itsekin olevani epäreilu kun näin ajattelen. Mutta ero on kieltämättä käynyt mielessä.
Mietin, että jos lopetan suhteen mies ja tyttö saavat mahdollisuuden uuteen ihmiseen joka ehkä osaa ottaa asiat eri tavalla. Mutta sydän särkyy kun luopuisin elämäni rakkaudesta.
Mitä mä teen?