Miksi en ole paskankaan arvoinen ystävänä?
Olen mielestäni antelias, reilu ja hauskaa seuraa. Saan kehuja usein sanavalinnoistani ja siitä että jaksan kuunnella kun muut ovat äänessä (vaikka puhun siis itsekin paljon). Kuitenkin ystäväni, tai sellaisiksi luulemani henkilöt, eivät osoita juurikaan kiinnostusta elämääni. Myönnän etten ole mitenkään erityisen kiinnostava mutta eikö nyt edes kuulumisia jakseta kuunnella viittä sekuntia pidempään?? Heti ovat puhumassa päälle ja/tai haukottelemassa.
Kärsiikö joku muu av-mamma tästä?
Kommentit (4)
lienee siitä, että kaverisi ovat itsekeskeisiä tyyppejä, eli omista asioista jutellaan, toisen asiat ei kiinnosta. Muutamia sellaisia kavereita itselläkin, rasittavaa, kun ei voi rakentaa mitään keskustelua, kun toisen puhe menee aina monologiksi.
olevansa kaikkea tuota mitä kirjoitit. oikeasti hän on manipuloiva selkäänpuukottaja, joka ei koskaan puhu muusta kuin sairauksistaan ja ongelmistaan, jotka ovat ikuisia sekä todella pieniä monien muiden ongelmiin verrattuna.
jos silti katsot kokevasi vääryyttä, niin vaihda seuraa. ystäväsi eivät ansaitse sinua jos eivät osaa arvostaa sinua.
minä-minä-minä! valitettavan tuttua ja syyllistyn siihen itsekin joskus. anteeksi.
kannattaisiko sanoa joskus kaverillesi ystävällisesti: "anteeksi, mutta voisitko kuunnella mitä olin kertomassa, mulle tulee niin paha mieli, kun aina keskeytät." tai vastaavaa. toinen osapuoli ei varmaan itsekkyydeltään tajua koko ongelman olemassaoloa.
tsemppiä!
vitsi vitsi.
Tiedän tunteen, mutta mulla onneksi edes muutama joita kiinnostaa.