Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkut! Kysymys!!
06.06.2021 |
Olit sitten omasta tahdostasi tai et, miten pärjäät?
Vertailetko muihin, pariskuntiin itseäsi?
Mitä teet (jos kärsit) yksinäisyyden kanssa?
Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Kysyn koska itse olen niin eksyksissä elämäni kanssa.
Kommentit (14)
Omasta tahdosta ikisinkku, ja en usko et ketään naista kiinnostaa mies kuka on ollut 12v3kk työtön. Tulevaisuudessa näillä näkymin lisää työttömyyttä. Mua ei kiinnosta miten muilla menee tai edes se mihin maailma ja yhteiskunta on menossa. En kärsi yksinäisyydestä, oon, teen ja meen niin kuin ite lystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö oikeasti, koskaan?
Anteeksi epäilyni, olen kateellinen jos näin on.
Tekee kyllä häijyä, varsinkin näin kesällä kun kaverit suunnittelee miestensä kanssa kaikkea kivaa.
Yritän itse yksin käydä jossain, mutta eihän se yksin ole samanlaista kun ei kokemuksia voi jakaa kenenkään kanssa.
Pärjään, sillä pyrin keskittymään muihin asioihin elämässäni. Täytän elämäni työllä ja harrastuksilla, sukulaisilla ja ystävillä. Pidän itsestäni huolen ja olen onnellinen.
Joskus vertailen itseäni muihin, kun lähipiirissä monet samanikäiset, noin kolmekymppiset, nyt perustavat perheitä tai vähintään ovat pitkissä parisuhteissa, eikä itselläni ole vähääkään kokemusta edes seurustelusta. Välillä tulee yksinäinen ja surullinen olo, sellainen, etten jostain syystä kelpaa. Silloin saatan vaikka lähteä lenkille tai katsoa elokuvan saadakseni ajatukseni muualle. Itken, jos itkettää.
Toivon tulevaisuudessa löytäväni vielä kumppanin. Lapsia aion hankkia lähivuosina, vaikka sitten yksin, sillä suurin unelmani on joku päivä olla äiti. Myös uran luominen kuuluu tulevaisuudensuunnitelmiin, siihenkin liittyen minulla on unelmia. Haluan kehittää itseäni koko elämäni ajan. Kaiken kaikkiaan haluan elää mahdollisimman hyvän elämän ja olla mahdollisimman hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tekee kyllä häijyä, varsinkin näin kesällä kun kaverit suunnittelee miestensä kanssa kaikkea kivaa.
Yritän itse yksin käydä jossain, mutta eihän se yksin ole samanlaista kun ei kokemuksia voi jakaa kenenkään kanssa.
Hei, mulla ihan sama!
Loppu kevät ja kesä on mulle aina pahinta aikaa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjään todella hyvin.
En vertaile itseäni muihin tai pariskuntiin.
En kärsi yksinäisyydestä.
Tulevaisuudelta odotan valmistumista ja uutta työpaikkaa.
En ole varsinaisesti omasta tahdostani sinkku, mutta en voi väittää hirveästi vaivaa parin löytämisen eteen vielä nähneeni. Voisin varmasti tehdä enemmänkin, jos oikein motivoituisin muokkaamaan itsestäni suhdemielessä viehättävämpää, ja voisin etsiä kumppaneita aktiivisemmin.
Kyllä vertailen. Mietin myös melko usein, miten muiden parisuhdedynamiikat toimivat. Mutta en ole mielestäni itseäni kohtaan tyly, tai tunne huonommuutta ihmisenä.
En tiedä. Ehkä vain kärsin sen hetken, tai menen Tinderiin yms. Ikävät hetket menevät minulta ohi ennen kuin ehdin kunnolla velloa niissä.
En ole ihan varma. Haluaisin kyllä joskus suhteen, ja mahdollisesti lapsiakin, mutta ei minulla mitään konkreettista toimintasuunnitelmaa ole. Olisi tietty mukava käydä enemmän "ihmisten ilmoilla", mutta korona ja laiskuuteni ovat torpedoineet yrityksiäni. Kouluttautuminen ja kuntoileminen varmasti parantaisi parisuhdenäkymiäni, mutta en ole vielä näihin kovinkaan jämerästi onnistunut suhtautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olit sitten omasta tahdostasi tai et, miten pärjäät?"
Hyvin. Minulla on kavereita, harrastuksia, kiinnostava työ ja asiat mallillaan omien mittareideni mukaisesti, vaikka joku muu pitäisikin vähään tyytyvänä. Kun ei hae parisuhdetta, ei tarvitse välittää onko pinkka kunnossa naisten näkökulmasta tai onko elämä liian "askeettista".
"Vertailetko muihin, pariskuntiin itseäsi?"
En enää nykyisin. Joskus vertailin kun tajusin - tai oikeastaan kuvittelin - pariskuntien miesten olevan minua miehekkäämpiä. Myöhemmin tajusin kuinka paljon miehet vetävät Miehen roolia pakon edessä.
"Mitä teet (jos kärsit) yksinäisyyden kanssa?"
En kärsi yksinäisyydestä. Joskus kolmekymppisenä harmitti kun jokaisessa tapahtumassa oli 10 pariskuntaa kuhertelemassa keskenään ja sitten yksi sinkku, minä. Pian ei ollut tapahtumia kun kaikki keskittyivät perhe-elämään, mutta löysin uusia kaveripiirejä. Nykyään vanhat kaverit haluavat taas tavata kun ruuhkavuodet alkavat hellittämään, ja osa on siinkkuntunutkin. Pari kouluaikojen naispuolista ystävää on halunnut muutakin, mutta näistä ei syntynyt mitään kaveruutta suurempaa.
Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat?
Muutamia positiivisia muutoksia työssä, panostaminen harrastuksiin ja kotimaan lomareissuja.
Kysyn koska itse olen niin eksyksissä elämäni kanssa.
Onnea suunnan löytämiseen!
Huonosti pärjään. Vertaa itseäni koko ajan muihin ja mietin mikä helvetin vika mussa on, kun en kelpaa kenellekään ja onnistu löytämään parisuhdetta. Välillä ahdistaa enemmän ja välillä vähemmän. Välillä roikuin ihan mielenterveyteni viimeisillä rippeillä. Lähitulevaisuuden suunnitelmat; teen töitä ennen kesälomia niin paljon, että olen puolikuollut väsymyksestä. Kesälomalla onneksi ehkä muutama kiva tapahtuma tiedossa, jossa näkee kavereita. Syksyä en pysty edes miettimään vielä, kokemuksesta sanoisin että tulee olemaan todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen itseni jollain tavalla huonommaksi, kun en ole saavuttanut samaa mitä muut, toimivaa parisuhdetta. Jokin aika sitten vaikutti lupaavalta, mutta suureksi osaksi omista vioistani johtuen juttu ei sitten toiminut ja sen euforisen nousukiidon jälkeen tulin rysähtäen alas ja tunnen oloni entiseäkin surkeammaksi. Nyt on todellakin sellainen olo, ettei minusta ole mihinkään. Tulevaisuus on melko sumuinen, en näe oikein mitään ainakaan positiivista muutosta siinä enää. Kaipa se näin hinkutellen menee sitten loppuun asti päivä kerrallaan.
Olen aika tyytyväinen elämääni. Toki huomaan että välillä kohtaan huonommuuden tunnetta, sillä yhteiskuntamme on niin rakentunut sen ympärille että kuuluisi olla osa pariskuntaa, ja aikuisen olisi elettävä yhdessä toisen aikuisen kanssa. Minulle on tärkeää että todella haluan olla jonkun kanssa, en halua suhteeseen tavan vuoksi.
Juuri nyt elämäni on mukavan kiireistä. Olen 36-vuotias, työskentelen mielenkiintoisessa ammatissa, olen tehnyt lapset itsellisenä ja viimeistelen toista maisterintutkintoani. Moni asia on siis mallillaan. Nyt olisi hyvin korkea kynnys aloittaa suhdetta, sillä en halua lasteni elämään tuoda ketä tahansa. Tärkeimmät hetket jaan ystävien ja lasten kanssa. Elämäni olisi toki hyvin erilaista jos olisin parisuhteessa mutta useimmiten viihdyn hyvin näinkin. Huomaan kuitenkin että yksinhuoltajuuteen liittyen kohtaan toisinaan ennakkoluuloja ja ne vaikuttavat joskus mielialaan ja omiin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen ikisinkku täällä.🙋♀️ Nautin elämästäni. Toivotaan, että Suomi voittaa kultaa!
Paremmin pärjään kuin parisuhteessa. Puutteessakaan ei tarvitse olla kiitos Tinderin. Olen löytänyt muutaman luotettavan henkilön, joilta saan kun on tarvis jonka lisäksi on täysi vapaus myös yhden kerran juttuihin. Eli en kaipaa miestä sotkemaan asuntoani.
Ihan hyvin, en, en oo yksinäinen ja ei oo millasii.