Mummo ei ole kysynyt lapsenlapsensa todistuksesta mitään!

Voi miten romanttista 😮

Ei minunkaan äiti muistanut. Tavallisesti on kysynyt.

No mitäpä jos kertoisit kysymättä, jos noin polttelee.

Tuollaiset ihmiset, jotka edellyttävät toisilta ajatuksenlukua ja oman mielensä mukaisia tekoja ovat superärsyttäviä.

Esimerkkinä ex-anoppi: se lähetti sukulaisille postikortteja. Sitten se asettui puhelimen viereen odottamaan, että saaja soittaa ja kiittää kortista, jolloin hän pääsee tilittämään omia asioitaan, mikä oli koko kortin postittamisen tarkoitus.

Jos saaja ei soittanut, anoppi valitti asiasta pari viikkoa muille. Yksinkertaisinta olisi ollut alun alkaen tietysti soittaa, mutta ei...

No ehkä mummoa ei kiinnosta, tuliko sellanen mieleesi?

Kai sitä voi kertoa kysymättäkin ????

Enpä ole koskaan kysynyt - jutellaan sitten kasvotusten. Lastenlasten arvostus ei liity todistukseen. Pojanpoika sanoi kerran, että 'mummi, millainen toikkari on hyvä? jos mulla on kaikki ysejä, annatko satasen?' Nauraen kieltäydyin ja sanoin, että 'minulle kelpaa kaikki, kyllä tärkeintä on, että se sinusta on hyvä' 

Lisäisin vielä, että todistus on lapsen, äidin tai isän tehtävä ei ole retostella sillä.

En pidä sitä niin tärkeänä, jutellaan muista asioista mieluummin.

Mulle on aivan muut asiat tärkeitä lapsenlapsissa kuin koulumenestys!

Vastustan meritokratiaa.

Saako jossain vielä todistuksen? Tuntuu olevan harvassa ne koulut joissa todistukset käytössä ja mummo tietää tämän, niin ei suotta kysele.

Jospa mummo on jo vähän muistamaton.

Kerroin aina heti äidilleni, äiti edes ehtinyt kysyä. Eli pojan mummo. 

Eikö nyt anneta jo numero arvostelu neloselta lähtien. ? 

Miksi kyselisi? Ennemmin tykkäisin jos mummo kysyisi lapsen kesäsuunnitelmia.

Jospa ei halunnut tai ei uskaltanut kysyä.

Ajatteli, että lapsi kertoo itse jos haluaa kertoa.

Tai että te itse kerrotte, jos haluatte kertoa.

Olen huomannut että käytöstavat ovat nykyisin, ihme kyllä lisääntyneet, toisin kuin voisi luulla.

Ei esitetä tunkeilivia ja uteliaita kysymyksiä toisten perhe-elämästä, eikä henkilökohtaisista asioista.

Useat isovanhemmatkin osaavat olla kohteiliaita, jos vain haluavat olla.

Riittää jos toteaa, että jaahas kesäloma on sitten alkanut tai muuta vastaavaa.

Lapsi voi sitten itse innoissaan kertoa mummoille ja papoille, jos haluaa kertoa todistuksestaan.

Tai vastaavasti kertoa, että tänä vuonna sain ja hiukan kehnomman arvosanan joistakin aineista tai muuta vastaavaa.

Hienotunteisuutta? Pelkää, että todistus on huono, eikä halua painostaa ketään paljastamaan huonoja arvosanoja?

Aah, miten ihanaa. Ehkä hän ei halua asettaa omalta osaltaan lapsenlapsille paineita menestyä. Oma mummoni aikanaan raakkasi lapsenlapsensa älykkyysjärjestykseen (eli hänelle myös arvojärjestykseen) keskiarvojen ja kirjoitettujen laudaturien perusteella. Se oli häiriintynyttä. En tainnut hävitä kisaa koskaan kenellekään, mikä ei tee siitä vähemmän vahingoittavaa. Näin niitä kympin tytön syndroomia leivotaan. 

Mummolla on jo oma arvionsa. Todistuksia tarvii esitellä niille jotka eivät vielä tiedä mitään.

Dementia. Sinun olisi pitänyt vanhalle ihmiselle tästä kertoa itse.

On se kumma, kun ei udella, niin valitetaan ja jos udellaan, niin ruikutetaan.

Mitä mitä mitä