Ystäväni pahastui kun "arvostelin" hoitoratkaisua

jos ei jaksa hoitaa molempia. Totuushan se on, ja siitä suutuvat kun heille se päin naamaa kerrotaan. Säälittää tollasten lapset.

mutta ihmettelen kyllä kovasti, miksi tehdään lisää lapsia, jos niitä ei jakseta hoitaa!

Miten joku ei jaksa hoitaa kahta omaa lastaan kotona? Tietysti jos on oikeasti joku sairaus, tai henkinen ongelma, niin silloinhan se on ymmärrettävää, mutta kannattaisi silloin tosiaan vakavasti harkita, että tekee toisen myöhemmin, tai ei ollenkaan.

Ap, ystäväsi varmasti miettinyt asian läpikotaisin. Lienee uupunut tms. Parempi lapselle tämä ratkaisu kuin huutavan ja hermonsa menettäneen äidin kanssa kotona päivät pitkät.

samalla tavalla kuin oman ikäisistä lapsista. Lisäksi äidin täytyy laittaa ruoka ym, mikä tulee päiväkoteihin valmiina. ja jos hän todella on väsynyt, eikö päivähoito ole silloin hyvä tukimuoto.



Mutta oikeassa olet siinä, että huomiota ei varmasti kovin paljon saa, mutta tuskin sitä saisi enempää kotonakaan.

ihan oikeasti 2.5 v ei tarvitse mitään sen kummempaa ikäistään leikkiseuraa,äitikin jaksaa paremmin kun käy aamupäivällä puistossa leikkimässä tai oman alueen leikkipihalla,siellä kyllä riittää kakun tekijöitä. Ja ruoka on pakko tehdä oli lapsia 1 tai enemmän,kotitöihin on ihan turha vedota.

ap:stä tulee hyvä anoppi

:):) Paras anoppi, kunhan mielipiteet vielä jalostuu 20-30 vuotta.

ehkä oli anoppimainen lausunto. Jos olisin tämän ystäväni anoppi, ehkä olisin sanonut hieman nasevamminkin.



Siis ystäväni ei ole sairas, vauva ei valvota, ei ole allergioita ei sairauksia, mies tulee illaksi kotiin, kaksi isoäitiä on hoitoapuna jos tarvis (ilta/vkloppu), ja rahaa pisaa. Eli ihan rehellisesti ajattelen että hänellä kaikki mahdollisuudet tarjota hyvää kotihoitoa. Ruokaa ei laittele, eli syö ulkona + vauvalle soseethan kulkee mukana ja virikettä on jos jonkinlaista äitilapsikerhoa, vauvamuskaria jne.



Että mielestäni olisi pitänyt "kestää" totuus tässä asiassa, eli että lapsi on nyt vähemmällä huomiolla kuin olisi kotona ollut. Vanhempi lapsi on terve, aurinkoinen vilkas tyttölapsi.

mm tota ärhäkkää tyyliä iskeä tuomitsevaa mielipidettään pyytämättä päin naamaa. Jälkeenpäin napisee "kuinka siitä nyt voi suuttua". Ja onhan myös hieman hiomista tuossa marttyyriasenteessa "jatkossa olen kyllä ihan hiljaa, se suuttui vaikka totuudenhan minä vain sanoin."



Ja huom. ainoan oikean totuuden! Niitähän kun on vain yksi kussakin asiassa tässä maailmassa. Joidenkin mielestä. (Sarkasmia)



: D

Onhan surullista, jos ystävälle ei uskalla sanoa yhtään mitään, mitä mieltä itse on - tai jos voi ottaa puheeksi vain perunalastujen makueroavuudet - muistaen tietenkin mainita, että tämä nyt sitten on todellakin vain makuasia ja sinun makusi on sitten vähintäin yhtä hyvä kuin omani...



Pahinta mielestäni on, jos joutuu vain nyökyttelemään ja hymistelemään "ystävien" elämää ja ratkaisuja. Vain, jottei ko mimoosa loukkaannu.



Tosi surullista olisi sellainen elämä.



Minusta vastaajatkin näyttävät olevan tällaisia jees-jees -kavereita kaipaavia, joilla siis omat ratkaisut ovat selvästi ne ainoat oikeat. Ja aina.



Minkäköhänlaisia lapsia sellaisten vanhempien lapsista oikein kasvaa? Mottaavat kai kaveria heti kuonoon, jos kehtaavat olla jostain asiasta eri mieltä tai tappavat poikaystävänsä, jos tämä kehtaa huomata erehtyneensä seurustelukumppaninsa valinnassa.



Jessus.



Kritiikki tekee aina kipeää, mutta jos se on annettu rakentavassa mielessä, kuten minusta ap:n kohdalla voi selvästi nähdä - eli faktat faktoina, niin onpa todella kypsymätön äiti, joka jo tällaisesta vetää herneet neniin.

No oli asia tämä tai mikä tahansa, niin ei toisen valintoja tarvitse arvostella päin naamaa eikä myöskään selän takana. Jos oikein vielä ystäväksi tituleeraa. Jos olisit ollut ystävä, niin olisit ehkä tarttunut ystäväsi jaksamiseen mieluummin kuin alkanut arvostella. Minusta sinäkään et asiasta yrittänyt keskustella, miten olettaisit että ystäväsi olisi jatkanut tuosta keskustelua??

asia ei kuulu sinulle millään tavalla.

yhteyteen kirjoittanut. Kyllä kai asia minulle kuuluu, jos siitä toinen keskustelun avaa??

että tapoja toimia on monia, ja jotta voi alkaa toista isommin arvostelemaan, niin pitäisi ensin olla "elänyt elämää hänen mokkasiineissaan" vai miten se menikään. Ei se ole mitään joojoo-meininkiä, jos ihminen tajuaa kunnioittaa muita heidän omissa asioissaan!



Moni varmaan kuitenkin tekee ratkaisunsa niin, että ne on monelta kantilta tarkkaan harkittu. Kiva sitten, jos joku fanaatisuuteen taipuvainen "ystävä" alkaa laukoa arvostelevia "mielipiteitään".



Pidän ennemmin ystävänäni ihmistä, joka tajuaa että maailmassa on monia harmaan sävyjä, enkä jotain mustavalkoisesti ajattelevaa kritiikin töräyttelijää. Kun haluan kriittisen ja tuomitsevan mielipiteen omiin ihan kelpo ratkaisuihini, niin minä kyllä pyydän niitä.



Että ap:n ystävälle vaan multa ainakin sympatiat.

Ap, ystäväsi varmasti miettinyt asian läpikotaisin. Lienee uupunut tms. Parempi lapselle tämä ratkaisu kuin huutavan ja hermonsa menettäneen äidin kanssa kotona päivät pitkät.

Nykynaisten ei kyllä tän palstan mukaan tarvitse tsempata yhtään missään. Sitä voi vaan kohautella olkiaan ja todeta, että mä oon huutava hirviö, jos hoidan itse omia lapsiani... siinä kannattaisi TODELLA miettiä miksi ihmeessä niitä lapsia on edes tehnyt. Äiti joka ei ole läsnä vaikka voisi EI OLE KOSKAAN HYVÄ ÄITI.

"että tapoja toimia on monia" ymmärrän kyllä ja hyvin. Ovatko kaikki tavat yhtä hyviä lapselle??



"elänyt elämää hänen mokkasiineissaan" no juuri siksi hän minulle selitti tilannettaan, pohti nykyistä ratkaisuaan kun mulla on samalla ikäerolla kaksi lasta joita olen kotona hoitanut ja jotka ovat sittemmin olleet päiväkodissa.



"fanaatisuuteen taipuvainen "ystävä" alkaa laukoa arvostelevia "mielipiteitään""

En ole fanaattinen. Mistä niin päättelit? Onko fanaattista puhua kotihoidon "puolesta" päiväkotihoitoa vastaan sillä että huomiota saa kotona enemmän. Kun tiedän että se on näin. Puhuimme samalla myös päivähoidon hyvistä puolista, ikäisseura, säännöllinen päivärytmi, joka lähtee leikki-ikäisen (ei vauvan) tarpeista sekä runsas ulkoilu.







"Pidän ennemmin ystävänäni ihmistä, joka tajuaa että maailmassa on monia harmaan sävyjä, enkä jotain mustavalkoisesti ajattelevaa kritiikin töräyttelijää. Kun haluan kriittisen ja tuomitsevan mielipiteen omiin ihan kelpo ratkaisuihini, niin minä kyllä pyydän niitä"



Minulla on muitakin ystäviä, niinkin hyviä että he voivat antaa kritiikkiäkin, ihan pyytämättä, ilman että seurauksena on mykkäkoulu, napakka keskustelu siitä saattaa kyllä syntyä, mikä on minusta ihan hyvä juttu!



ap

Ei missään päiväkodissa ole tilannetta, jossa 2,5 vuotias jakaisi hoitajan huomion vain yhden lapsen kanssa. Ja jos olisikin, varmasti 2,5-vuotias toivoisi että toinen lapsi olisi oma sisarus ja hoitaja oma äiti.

Toisten mielistely ja päähän taputtaminen kuuluu lähinnä hyvän päivän tuttavuuksille. Tosiystävän kanssa voi puhua vaikeistakin asioista ja sanoa, jos jokin ystävän ratkaisu arveluttaa. Itse ainakin olen jälkikäteen arvostanut sitä, että hyvä ystäväni on uskaltanut suoraan pysäyttää minut ajattelemaan eräässä tilanteessa, joka olisi saattanut johtaa todella huonoon lopputulokseen.



Mutta ehkäpä ap olisit voinut ilmaista ajatuksesi toisin. Taisit täräyttää ne väärään sävyyn, mikä nosti ystäväsi karvat pystyyn. Olisin ehkä sinuna kysynyt, mikä ystävää väsyttää kahden hoidossa ja mitä hyötyä hänen mielestään esikoinen saa päiväkodista.



Kyllä minäkin tuollaista ratkaisua ihmettelisin, ellei sille olisi hyviä perusteita (vanhempien todellinen uupumus tms). 2,5-vuotiaalle riittäisi vallan mainiosti perhekerho tms. pienimuotoinen toiminta pari kertaa viikossa.

ja oikea ystävä sanoo suoraan mielipiteensä, varsinkin, jos kokee sen olevan tärkeässä asiassa, kuten lapsen hyvinvoinnin suhteen.



Älä huoli ap, jos ystäväsi on fiksu ihminen, hän jossain vaiheessa toipuu loukkaantumisestaan, ja huomaa sinun kuitenkin puhuneen hänen lapsensa parhaasta.

niin nykynaisten ei tosiaan tarvitse sietää yhtään väsymystä, valvottavaa vauvaa tai muutakaan NORMAALIIN lapsiperhearkeen kuuluvaa asiaa, vaan heti ratkaisuna on viedä isompi päiväkotiin. Haloo, varmasti jokainen äiti ja isä on joskus väsynyt ja huutaa lapselleen, eikö se kuulu normaaliin arkeen? Ja ilmeisesti ap:n ystävä viettää aivan tavallista arkea - vauva EI valvota, EI allergioita, perheen isä illat kotona ja tukiverkosto lähellä. Joten MIKSI tässä tilanteessa 2,5-vuotiaan olisi parempi päiväkodissa kuin äidin kanssa kotona, varsinkin kun äiti ilmeisesti on aika aktiivinen? Jos äiti liikkuu vauvan kanssa muskarissa ja perhekerhossa, eikö hän voisi tehdä samaa vauvan JA isomman sisaruksen kanssa?



Ja kaikille jotka arvostelitte ap:n tapaa puuttua ystävänsä elämään. Missä kohtaa hän puuttui tai arvosteli ystävänsä ratkaisua? Mikäli ymmärsin oikein, ap totesi että "päiväkodissa on 4 lasta yhtä aikuista kohden", asia jonka tämän ystävän pitäisi varsin hyvin tietää. Miksi tätä tosiasiaa ei olisi saanut sanoa? Onko ystävät sellaisia, että ovat joka asiassa samaa mieltä? sekö on ystävyyden merkki? Mielestäni ystävyyden parhaita puolia on se, että tulee katsottua asioita monelta eri kannalta koska mielipiteitä on niin monia. Olisi harvinaisen tylsää keskustella ihmisen kanssa, joka ei toisi keskusteluun mitään uutta vaan kaikki ajatukset olisivat suoraan kuin minun päästäni. Ja todellisen ystävyyden täytyy kestää myös pieni kritiikki toisen valintoja kohtaan.



Lopuksi vielä: jos ihmisen (olkoon sitten nainen tai mies) ei tarvitse jaksaa olla kahdelle lapselle vanhempi näillä ehdoilla mitä ap:n ystävä on, niin huonosti on asiat. Tämä ihminen ei tule kestämään mitään vastoinkäymisiä, joita elämä varmasti tuo tullessaan. Kuka sanoi, että pienten lasten vanhempana olo on helppoa? Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa laiskan ihmisen köllöttely?



Kyllä on Suomi laiskoja naisia täynnä.

ja päättää jaksaa hoitaa kaksi lastaan. Ihme luusereita, kyllä on taas niin kovin vaikeaa kahden terveen lapsen hoito.