Ihanko oikeasti on yleistä

tuntuu siltä, että kälyni ja mieheni veli eivät arvosta tytärtämme. Tosin olisihan kerran 1½ vuotta serkkuansa vanhempi poikamme kelvannut heidän "lapsineronsa" leikkikaveriksi kun taas serkkuansa 3 kk nuorempi tyttäremme ei kelvannut! Tämän kuulin suoraan mieheni veljeltä ja suuni loksahti auki... Ja kyseessä on siis tyttöserkku.

Miehen veljen tytär vain 7kk vanhempi kuin meidän tyttäremme, mutta selvästi huomaan että käly ei kelpuuttaisi tytärtämme hänen tyttärensä kaveriksi. Muistan kun lapset olivat pieniä miten käly kutsui omaa lastaan niin reippaaksi ja meidän tytär oli aina joku kehittymätön reppana:/. No ehkä parempi että eivät tapaakaan sitten, kun tyttäremme seura ei kelpaa:/.

8

rupeaa muuttumaan, tulee ne omat kaverit ja omat kuviot.



Toisaalta jos on ollut joskus hyvät välit niin ne kyllä palautuu ainakin jollain tasolla kun tullaan aikuiseksi.

enää en.



Teini-iässä vielä oltiin aika tiiviisti yhteyksissä, kai se vieraantuminem joskus sen jälkeen tapahtui.



En tiedä miksi. Jonkun verran tulee edelleen pidettyä yhteyttä, mutta todella harvoin. Ei vaan ole mitään yhteistä tai mitään puhuttavaa.

meidän lasten serkut 13-2v ja tiiviisti ovat tekemisissä, vaikak siis osa onkin jo kouluikäisiä. 9 serkusta siis yhteensä.

Ja syy on meillä ihan välimatkoissa ja ehkä toisessa tapauksessa hieman...hmm...erilaisesta elämäntavasta.

Lapseni serkut asuvat maalla ja he elävät siellä kait hmm...erittäin vapaasti. Eli juoksevat ulkona ja sisällä ympäriinsä huutavat, hyppivät ja pomppivat. Me asumme kerrostalossa, ja siellä sellainen meininki ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista. Meillä ei sisällä sännätä ympäriinsä, eikä hypitä sohvilla ja pompita ympäriinsä. Ja jos ulos menee, näitä saa tehdä ihan vapaasti, mutta kun kerran ulos lähdetään, niin siellä sitten myös ollaan joku hetki, eikä sännätä taas suoraan sisälle.

Ymmärrän toki että lapseni serkkujen elämä on tältä osin kovin erilaista kun meillä, mutta tämä nyt vaan on tällaista.

Lisäksi en ole mitenkään kovin läheinen kälyni kanssa, koska hänelle on hieman rennompi ote kaikkeen kun minulla pedantilla nipottajalla ;-)

Tyttärelläni on samanikäinen serkkutyttö lähistöllä, mutta ko. serkulle ei sovi koskaan leikkiä tyttäreni kanssa, kun tyttäreni kysyy. Surettaa tämä hukattu mahdollisuus, ja kuvittelen, että jos ko. serkku olisi minun eikä mieheni suvun puolelta, asia olisi toisin?

Poikani 8v leikkii ainakin kerran kuussa serkkunsa 9v kanssa (poika myös). Asuvat kauempana mutta käyvät meilläpäin usein kun heillä on täällä mökki. Toivon että ystävyys pysyy myös myöhemmin!



Aikaisemmin tapailimme myös usein miehen veljen lapsia: hänellä esim. tyttö joka on 8v myös. Mutta heillä on niin kiireinen elämä etteivät ehdi meilläpäin käydä emmekä mekään käy heillä. Lisäksi tuntuu että kälyni, siis miehen veljen vaimo, ei oikein pidä meidän lapsia arvossa ja tukee mieluummin lastensa muita kaverisuhteita. Sääli mielestäni!



Asumme n. 25 km päässä toisistamme eli ei mahdoton etäisyys.



Sanoisin että paljon riippuu vanhempien välisistä väleistä. Usein siskojen lapset ehkä läheisempiä??

kaikki lasten serkut asuvat 10km säteellä

tuntuu siltä, että kälyni ja mieheni veli eivät arvosta tytärtämme. Tosin olisihan kerran 1½ vuotta serkkuansa vanhempi poikamme kelvannut heidän "lapsineronsa" leikkikaveriksi kun taas serkkuansa 3 kk nuorempi tyttäremme ei kelvannut! Tämän kuulin suoraan mieheni veljeltä ja suuni loksahti auki... Ja kyseessä on siis tyttöserkku.