Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono äitiys
01.06.2021 |
Täälläkin usein näkee avautumisia, miten kaikin puolin kelvoton, kriittinen, mitätöivä jne äiti on pilannut psyyken ja elämän. Isiä kohtaan harvoin saa todistaa vastaavaa katkeruutta, mitä nyt alkoholismista joskus mainitaan. No, nyt olen itse äiti uhmaikäiselle, ja mun mielestä äitiys on yhteiskunnassa rakennettu sellaiseksi ettei siinä voi kuin epäonnistua. Äidin pitäisi olla lapsilleen kaikin puolin enemmän kuin isä, mutta tehdä kuitenkin myös uraa. Lasten kanssa pitäisi olla hurjan läheinen, mutta hermostua ei saisi eikä näyttää uupumusta tai huoliaan. Parisuhdetta pitäisi hoitaa, samoin suhteita lapsettomiin ystäviin etteivät katkeroidu (!). Lapsia ei saisi hoidattaa muilla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että oikeasti Hyvä Äiti on vain jos omii lapsen, ja siitä taas on hallaa ihan kaikille. Jos lapsen hoito jakautuisi laajemmalle piirille (isä, isovanhemmat jne), äiti olisi parempi äiti eikä niillä äidin huonoillakaan puolilla olisi niin suurta vaikutusta lapseen. Lapsi näkisi erilaisia tapoja olla aikuinen ja hoitaa ja kasvattaa lapsia. Äidit myös jaksaisivat paremmin, tietysti, ja ehtisivät esimerkiksi tehdä sitä uraa ja hoitaa parisuhdetta.
Teille jotka syytätte äitiänne kaikesta haluan vain sanoa että on mahdollista että hän ei tehnyt sitä pahuuttaan vaan ei vaan pystynyt tai osannut enempää.
Kommentit (6)
Juu ja tottakai kierteen katkaisu ja omien ongelmien selvittely on tosi tärkeä tavoite kaikille äideille. Mutta kuitenkin pitäisi hyväksyä äitien epätäydellisyys. Aina sitä jotain mokaa lapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua huttua, mutta sen verran haluan antaa näkökulmaa, että se hermostuminen ja uupuminen itseasiassa luo omalla tavallaan sitä läheisyyttä. Lapsen ikätasoon sovittaen on aivan ok hermostua ja sitten ottaa lapsi syliin ja kertoa että aikuisillakin aikuisten asiat joskus painaa ja tulee oltua hölmö. Lapset tajuaa, kun niille selittää ja haluaa sitten vaikka helliä äitiä hetken. Se on inhimillisyyttä ja se on elämää.
Me valitettavasti menetettiin isovanhemmat suht aikaisin, ja piti se menetys ja suru käsitellä kun olivat iso osa lapsen lapsuutta. Tehtiin sillon sellanen diili isovanhempien kanssa, että isovanhemmat saa lapsen rajoittamattoman hemmotteluoikeudet(toki heidän reunasääntöjensä mukaan) ja vanhemmille jää kasvatusvastuu. Tämä siis kieli poskessa. Mutta rikasta oli, ja todella omalla tavallaan lasta myös kasvattivat. Mutta se nautinto lapsessa, kun mummolassa sai vaan olla:)
Olen ollut käytännössä yh vaikka yhteishuoltajuus, isä on hyvä isä, mutta enemmän sellanen kaveri-isä. Siellä on saanut sitten hengata "äijien" kanssa. 15-vuotiaana sanoi tosissaan ja vilpittömästi että hänellä on ollut täydellinen lapsuus❤Voitte kuvitella kuinka hyvältä tuntui, kun itse aina tuntee sitä riittämättömyyttä. Kerroin tän "kylän kasvattajille " ja kyllä liikututtiin kaikki. Tän luen ehkä parhaaksi onnistumisekseni, aika paljon aikoinaan järjestelin ja vaikutin että asiat solahti kohdilleen.
Toisaalta mun pysyvä vitsi on, että kasvatan lasta jotta tulevaisuuden psykiatreille riittää töitä:) Enemmän rentoutta, huumoria, kaikkien välistä kunnioitusta ja joustoja.
Ja meillä oli koko ajan taloudellisesti niukkaa, pelkäsin että siitä jää jotain: mutta muksun mielestä täydellinen lapsuus! Onko parempaa!
If did do it, you can do it!
Kiitos ihanasta ja inhimillisestä tekstistä edelliselle kirjoittajalle. ❤ en tiedä miksi pelkään niin hulluna oman lapseni tuomiota sitten joskus teini-iässä ja nuorena aikuisena. Tiedän välillä olevani ihan kohtuuton tyttöäni kohtaan, kun hän on vielä niin pieni. Mutta arki on välillä kuormittavaa ja joskus ei vaan pysty edes kohtuullisuuteen. Sitten sitä soimaa itseään jälkeenpäin, ja oikeastaan jo siinä hetkessä. Mutta kiitos sulle 15-vuotiaan kun kirjoitit, sun viestin ansiosta nukun paremmin tämän yön. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanasta ja inhimillisestä tekstistä edelliselle kirjoittajalle. ❤ en tiedä miksi pelkään niin hulluna oman lapseni tuomiota sitten joskus teini-iässä ja nuorena aikuisena. Tiedän välillä olevani ihan kohtuuton tyttöäni kohtaan, kun hän on vielä niin pieni. Mutta arki on välillä kuormittavaa ja joskus ei vaan pysty edes kohtuullisuuteen. Sitten sitä soimaa itseään jälkeenpäin, ja oikeastaan jo siinä hetkessä. Mutta kiitos sulle 15-vuotiaan kun kirjoitit, sun viestin ansiosta nukun paremmin tämän yön. T. Ap
siis kun kirjoitit tuon mitä lapsesi sanoi 15-vuotiaana...! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanasta ja inhimillisestä tekstistä edelliselle kirjoittajalle. ❤ en tiedä miksi pelkään niin hulluna oman lapseni tuomiota sitten joskus teini-iässä ja nuorena aikuisena. Tiedän välillä olevani ihan kohtuuton tyttöäni kohtaan, kun hän on vielä niin pieni. Mutta arki on välillä kuormittavaa ja joskus ei vaan pysty edes kohtuullisuuteen. Sitten sitä soimaa itseään jälkeenpäin, ja oikeastaan jo siinä hetkessä. Mutta kiitos sulle 15-vuotiaan kun kirjoitit, sun viestin ansiosta nukun paremmin tämän yön. T. Ap
siis kun kirjoitit tuon mitä lapsesi sanoi 15-vuotiaana...! T. Ap
Kiitos, ja hyvä jos edes jos hiukan helpotti. Aivan varmasti olet tyttärellesi ihmeellisin olento maailmassa, ja lapset on lojaaleja. Sitten kun teillä on hyvä rauhallinen hetki yhdessä, vaikka jonkun lasten kirjan yhteydessä sanot jotain et eiks äitiki oo välillä tollanen mörkö/tuleeko sulle joskus mörkö-olo(tai mikä teille on luontaista. Sitten vähän naureskelette että ollaanpas hölmöjä ja silti rakastatetaan. Ihan pikkuhetket riittää. Kyllä sä tiedät ne hetket kun sitä vaan molemmat hehkuu samalla taajuudella vaiks se oliskin vaan hetki. Aivan varmasti oot hyvä äiti ja tyttärellesi paras❤ Nuku hyvin ja itseesi tyytyväisenä❤
Alue: Aihe vapaa
Ei varmasti pahuuttaan, mutta seuraukset ulottuu pitkälle. Olen yrittänyt katkaista kierteen itseeni.